Teksti: Janne Kosonen

Kahdesti kansalainen

Winston Churchill käytti reserviläisistä termiä” twice a citizen”, vapaasti käännettynä kahdesti kansalainen. Tällä hän viittasi reserviläistenvaativaan kaksoistehtävään siviileinä ja sotilaina. Asia konkretisoitui Iso-Britanniassakin toisen maailmansodan aikana. Reserviläisten määrä, asema ja merkitys eri maiden puolustusratkaisuissa vaihtelee tänäkin päivänä suuresti. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen ammattiarmeijakin tarvitsee reservinsä.

Reservin ja reserviläisten merkitys on erityisen suuri Suomen kaltaisissa maissa, jossa sodan ajan kenttäarmeijasta valta osa koostuu reserviläisistä. Meillähän sodan ajan joukoista yli 95 % ja päällystöstä yli 90 % on reserviläisiä.

Rauhan aikana me reserviläiset palvelemme suomalaista yhteiskuntaa ensisijaisesti omassa siviilityössämme, mutta toki myös mm. omissa harrastuksissamme ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen moninaisissa tehtävissä.

Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan puolustusratkaisun vahvuuksia onkin reserviläisten siviiliosaaminen hyödyntäminen puolustusvoimien tehtävissä. Tämä tuo sotavaltion ulottuville sellaisen henkisen pääoman ja osaamispotentiaalin, jota puolustusvoimat ei muuten voisi saada käyttöönsä.

RUL:n kunniajäseneksi kutsuttu kenraali Jaakko Valtanen muistutti liiton 85 –vuotisjuhlaillallisella yleisen asevelvollisuuden sopivuudesta Suomelle. Se on meille ainoa mahdollisuus toteuttaa koko maan puolustus, ja samalla se on pohja puolustusmyönteiselle ilmapiirille. Hän korosti, että yleisen asevelvollisuuden kautta oman maan puolustaminen koskettaa lähes kaikkia kansalaisia, asevelvollisten lisäksi myös heidän perheitään ja ystäviään. Yleisellä asevelvollisuudella on lisäksi turvallisuuspoliittinen ulottuvuus, joka näyttää jatkuvasti suorituskykymme ja kertoo, että Suomea ei kannata sotilaallisesti painostaa.

Puolustusvoimauudistuksen seurauksena sodan ajan joukkojen vahvuus pieneni 350 000 sotilaasta 230 000. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhä useammalla reserviläisellä ei ole aktiivista sodan ajan sijoitusta joukkotuotantojoukon sijoituksen purkautumisen jälkeen.

Uudessa tilanteessa puolustusvoimien on jatkosijoituksia täyttäessään pystyttävä aikaisempaa paremmin huomioimaan reserviläisten aktiivisuus vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa yleensä ja vapaaehtoisessa maanpuolustuskoulutuksessa erityisesti. Vastaavasti jatkosijoitusta haluavien reserviupseereiden on oltava valmis ylläpitämään omaa sotilasosaamistaan ja kenttäkelpoisuuttaan myös omatoimisesti.

Kokeneiden reservin johtajien joukossa on paljon henkilöitä, jotka haluavat edelleen antaa osaamisensa yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden parantamiseen, vaikka sodan ajan sijoitusta puolustusvoimien joukoissa ei enää olisikaan.

Suuri määrä reserviupseereita ja aliupseereita tarvitaan häiriö- ja poikkeusoloissa hoitamaan omaa, vaativaa siviilitehtäväänsä. Mutta todennäköisten yhteiskunnan toimintaa uhkaavien vaarojen realisoituessa kokeneita reserviläisiä tarvitaan jatkossa yhä enemmän myös muiden viranomaisten häiriö- ja poikkeusolojen organisaatioihin. Tämän resurssin hyödyntämisessä meillä on vielä paljon tekemistä.