60V Juhlapuhe
Juhlapuhe 60v
KENRM J-P LIIKOLAN JUHLAPUHE
23.3.2013
Arvoisat sotiemme veteraanit, herrat Asikkalan reserviupseerit, hyvät naiset
ja herrat!
Onnittelen Asikkalan reserviupseereita 60-vuotisjuhlan johdosta. Yhdistyksenne
on saavuttanut merkittävän iän, jolloin yhdistyselämästä tutut lapsentaudit on
voitettu, toiminta on vakiintunut ja uuden kehittäminen aiheuttaa päänvaivaa.
Samankaltaisia kokemuksia on kaikissa yhdistyksissä tämä ikäisenä.
Tulevaisuuden kohtaaminen ja siihen valmistautuminen on tärkeää, jopa
elintärkeää ja siihen kannattaa satsata parhaat voimat. Reserviläistoiminta on
meille huomattavan tärkeää ja jo pelkästään siksi toivotan yhdistyksellenne
menestystä tulevaisuuden haasteiden voittamisessa.
Hyvät kuulijat!
Asikkalan reserviupseerien oma yhdistys perustettiin aikana, jolloin sodat
olivat lähellä ja niiden kokemukset olivat tuoreina kaikkien mielissä.
Sotakorvauksien maksaminen oli saatu loppuun, reserviupseerikoulutus oli saatu
uudelleen käyntiin muutama vuosi aikaisemmin, elinkeinoelämä kehittyi, puute
alkoi vähitellen helpottaa ja parempi tulevaisuus häämötti kaukana tunnelin
päässä. Tähän tilanteeseen reserviläistoiminta siirtyi uuteen aikaan kun omia
yhdistyksiä perutettiin vilkkaasti. Tavoitteena oli luoda mahdollisuus
osallistua maanpuolustustyöhön ja osoittaa puolustustahtoa. Tuossa
tavoitteessa onnistuttiinkin. Kerhoihin kuuluminen oli yleensä
itsestäänselvyys upseerikoulutuksen saaneille reserviläisille. Toiminta oli
keskimäärin vilkasta ohjelman sisältäessä kaikkea mahdollista paikallisten
mahdollisuuksien ja aktiivisuuden mukaan. Puolustusvoimat arvosti
reserviläisten omaehtoista aktiivisuutta, kuten tänä päivänäkin.
Reserviupseerikerhojen toiminta heijastelee maanpuolustustahdon aktiivista
ilmentymää, huolehtimalla itse, omin keinoin omasta kyvystä ottaa vastaan
vastuullinen poikkeusolojen tehtävä, jos tilanne niin vaatisi.
Tilanne on samankaltainen vielä nytkin. Pelkästään Puolustusvoimien antaman
kertausharjoituskoulutuksen varassa ei reservissä olevilla johtajilla ole
mahdollisuus läheskään aina päästä riittävästi harjaantumaan sa-tehtävissään,
vaan omaehtoista aktiivisuuttakin tarvitaan. Kerhot ja kaikki muu
vapaaehtoinen maanpuolustustyö antavat tähän mahdollisuuden. Toki,
harjaantuminen omissa siviilitöissä kasvattaa vastuuntuntoa ja tehtävistä
riippuen johtamistaitoakin.
Tälläkin hetkellä tilanne on sellainen, että säästösyistä lähes kokonaan
kuihtunut joukkojen kertausharjoittaminen heikentää puolustuskykyämme ja
kaikki pieniltäkin tuntuvat ponnistelut oman suorituskyvyn ylläpitämiseksi,
ovat tarpeen. Kertausharjoitusten radikaali vähennys taas johtuu pelkästään
Puolustusvoimille osoitetuista ylimääräisistä säästöistä.
Kerhotoiminnan tärkein tehtävä kuitenkin on puolustustahdon osoittaminen,
hengen ja aseveljeyden vaaliminen sekä perinteen siirtäminen eteenpäin.
Arvoisa yleisö!
Kuten tiedätte, Puolustusvoimat ovat toteuttamassa sotien ajan suurinta
muutosta, jota PV uudistukseksi kutsutaan.
PV yritti uudistusta jo edellisen hallituksen aikana, mutta silloin ei
löytynyt riittävää poliittista tahtoa käydä käsiksi tähän maanpuolustuksen
kannalta välttämättömään ja vaikeaan kysymykseen. Kyse oli silloinkin samoista
syistä, kuten nyt. Uudistuksen syyt ovat seuraavat: Ensinnäkin
puolustusbudjetti ei yksinkertaisesti riitä nykyisenkaltaisen massa-armeijan
ylläpitämiseen. Huomattava osa sotavarustusta poistuu käytöstä eri syistä
lähivuosina ja poistuvat kaluston tilalle on hankittava uutta tai luovuttava
kyseisestä suorituskyvystä. Kaikki kallistuu. Sotavarustuksen hinta kasvaa
eniten. Emme saa enää mistään halpaa ja yksinkertaista kalustoa. Sitä ei enää
valmisteta. Jos kodintekniikka tehdään kestämään vain takuuajan kulutuksen
ylläpitämiseksi, pysyvät hinnat aisoissa. Sotakalusto tehdään kestämään
kymmeniä vuosia ja se maksaa. Samalla hinnalla kuin poistuva kalusto aikanaan
ostettiin, saadaan tilalle vain murto-osa kyseistä suorituskykyä.
Toinen syy uudistukseen on, että palveluskelpoisten asevelvollisten määrä on
vähentynyt ja vähenee lähivuosina siinä määrin, että oli syntymässä
puolityhjien kasarmien ongelma. Pitää tiivistää, saada kasarmit
täysimääräiseen käyttöön ja luopua ylimääräisistä, koska meillä ei
yksinkertaisesti ole varaa maksaa puolityhjistä tiloista. Syy muutokseen on,
että syntyvyys on vähentynyt, eikä tiedossa oleva lievä syntyvyyden kasvu
johda ikäluokkien samaan kokoon kuin vielä kymmenkunta vuotta sitten oli.
Palvelukseen kelpaamattoman ikäluokan osuus pyrkii kasvamaan pikkuhiljaa ollen
nyt noin 25-30 prosenttia ikäluokasta. Korkean elintason maamme ei kasvata
nuoriaan taistelukentän olosuhteisiin. Ryhmässä eläminen, jopa suoranainen
epäsosiaalisuus, liiallinen ylipaino ja päihdeongelmat, sekä muut sairaudet
ovat ehkä suurimpia syitä palveluksesta poisjäämiseen. Rehvastelevat puheet
omasta halusta johtuvista palveluksesta poisjäämisistä, ovat pääsääntöisesti
tapa väistää hankalia kysymyksiä ja omia ongelmia. Kuitenkin pitää muistaa,
että ylivoimainen enemmistö nuoriamme on erinomaisia asevelvollisia, jotka
selviävät palveluksen rasituksista ilman suurempia ongelmia. Heidän
kyvykkyyttään on aina ilo seurata.
Asevelvollisuus on ylivoimaisesti järkevin puolustusratkaisu meidän
oloissamme. Fiksut ja hyvin koulutetut sotilaamme menestyvät hyvin
ammattisotilaiden keskellä vaativissakin kriisinhallintatehtävissä. Poissaolo
opiskelu- tai työelämästä keskimäärin vajaan vuoden ajan on pieni hinta
verrattuna varusmiespalveluksen myönteisiin vaikutuksiin ja aikaansaatavaan
puolustuskykyyn. Sitä paitsi ammattiarmeijan sotilaatkin olisivat pois
siviiliopinnoista ja bisnesmaailmasta ihan kuin varusmiehetkin.
Hyvät reserviupseerit!
Puolustusvoimauudistus on välttämätön, jotta vähäiset voimavarat saadaan
riittämään uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseksi. Hallituskauden alussa
tehty päätös säästöjen kohdistamisesta Puolustukseen, oli yllätys, olihan
edellisessä parlamentaarisessa puolustusselonteossa suunniteltu jotain aivan
toista. Puolustusvoimiin osoitettu säästövelvoite on noin 10%
puolustusbudjetista, siis erittäin merkittävä vähennys. Kun otetaan huomioon,
että PV on jo ennen tätä säästöpäätöstä kuivatettu tuloskuntoon, voi
tulevaisuus osoittaa säästöjen olevan jopa puolustuskykyä lamauttava. Tulevat
vuodet sen näyttävät, miten käy. Säästöt on aikaansaatava tällä
hallituskaudella, mikä nopeutti vuodella Pv-uudistuksen tekemistä.
Vaikka uudistus ja säästöt eivät liitykään toisiinsa, on niillä tietty
kohtalonyhteys. Kun uudistuksella vähennetään johtamistasoja, tiivistetään
organisaatioita ja otetaan käyttöön uusia toimintatapoja logistiikan ja
palveluiden tuottamisessa, syö säästövelvoite uudistuksella aikaansaatavaa
hyötyä, joka piti kohdistaa puolustuskyvystä huolehtimiseen.
Tiedän jo, että uudistuksen avulla, niin kipeitä kuin sen mukanaan tuomat
joukkojen vähennykset ovatkin, saamme toimintamme tason vuodesta 2015 alkaen
tarvittavalle, suorituskyvyn osaamisvaatimuksen takaavalle tasolle. Toisin
sanoen sotaharjoitusvuorokausien määrä nostetaan n 40:een lyhyen palvelusajan
sotilailla, kertausharjoitukset nousevat noin 12-16000 reserviläiseen
vuodessa, samoin lentotunnit ja alusvuorokaudet nousevat tarvittaviksi. Saamme
siis nostettua koulutustasomme sille tasolle, jossa sen on oltava, että
ulkomaiden tarkkailijat uskoisivat kykyymme. Lisäksi lisäämme perusyksiköiden
kouluttajien määrän lähes kaksinkertaiseksi joukkojen vähetessä. Emme siis
lisää päälliköitä, vaan inkkareita. Voisimme olla tyytyväisiä kun kolmijaon
kaksi osaa tulevat kuntoon, nimittäin toiminta ja henkilöstö. Kolmas
kolmannes, materiaali, on se josta 2015 jälkeenkin joudumme pihistämään
liikaa.
Arvoisat kuulijat!
Sodan ajan joukkojen vähetessä oleellisesti asevelvollisten määrän vähetessä
ja käytössä olevan budjetin suhteellisen ostovoiman pienetessä, eivät
tehtävämme kuitenkaan muutu mitenkään. Eikä niiden pidäkään muuttua. Koko oman
maan puolustaminen tulee jatkossakin olemaan päätehtävämme. Pystyäksemme
toteuttamaan tehtävämme pienemmällä armeijalla, olemme kehittäneet
taktiikkaamme aktiivisemmaksi ja liikkuvammaksi, tappioiden tuottamisen
tullessa tärkeimmäksi ideaksi aikaisemman maaston pitämisen sijasta. Puhumme
uudistetusta taistelutavasta.
Uusi taistelutapa edellyttää hyvää aseistusta, kykyä taktiseen liikkuvuuteen
ja ennen kaikkea joukkojen ja pienryhmien nykyistä huomattavasti parempaan
johdettavuuteen. Uudella johtamisjärjestelmällä emme hae hitec-armeijaa, vaan
samaa tasoa kuin hirviporukoilla nyt on.
Vaikka kaikki käyttökelpoinen materiaali hyödynnetään (emme siis pane pataan
mitään käyttökelpoista), uhkaa budjetin tuleva taso maavoimien
kehittämisohjelmaa siinä määrin, että uudistettu taistelutapa on
tulevaisuudessa uhattuna. Tiedän jo montako pataljoonaa tai patteristoa jää
ilman menestyksekkään taistelun mahdollistavaa varustusta. Kyse on ennen
kaikkea johtamisjärjestelmästä, ilmatorjunnasta ja panssarintorjunnasta.
Onneksi henkilömiinojen poistumisen korvaavat hankinnat saadaan toteutettua.
Tämä lisää suorituskykyämme. Sotilaamme, siis te, ansaitsette varustuksen,
joka mahdollistaa menestymisen annetussa tehtävässä.
Jos puolustushallinnon arvioimaa lisärahoitusta ei saada vuoden 2015 jälkeen
on seurauksena, että vuosikymmenen loppuun mennessä poistuvaa kalustoa ei
saada uusittua riittävästi. Puolustuksen niin sanotut fundamentit joutuisivat
uhatuksi kun raha ei riitä enää nykyisten tehtävien toteuttamiseen. Näitä
fundamenttejä ovat asevelvollisuus ja koko maan puolustaminen. Kyse on siis
siitä, mihin liian pieneksi käynyt puolustusbudjetti sitten kohdistetaan, jos
niin tulisi käymään. Isoon armeijaan ilman varustusta, vai pieneen armeijaan
varustuksen kanssa. Asevelvollisuuden vaihtoehtona on ammattiarmeija.
Valikoivasta asevelvollisuudesta on turha haikailla. Sellainen on
osoittautunut kaikissa sitä kokeilleissa maissa vain nopeaksi välivaiheeksi
matkalla ammattiarmeijaan. Koska rahat riittäisivät vain hyvin pienen
ammattiarmeijan ylläpitämiseen, ei maan puolustamisesta voisi enää puhua.
Liittoutuminen ei ratkaise oman maan puolustusta. Pahinta kuitenkin olisi
uskottavuuden menettäminen.
Mikään ei nimittäin osoita, että pohjolassa ei tulevaisuudessa tarvittaisi
puolustuskykyä. Muut Pohjoismaat käyttävät puolustukseensa rahaa huomattavasti
enemmän kuin me, Venäjästä puhumattakaan. Olemme geopoliittisesti
merkittävässä asemassa, tilanteemme ei tässä ole muuttunut kuin
merkittävämmäksi Suomenlahden energiareitin ja arktisen ulottuvuuden
kehittymisen takia. Uskottavuuden menettäminen merkitsisi spekulointia siitä
kuka tätä aluetta hallitsisi kriisissä. Tämä johtaisi sotilaallisen voimalla
uhkaamiseen tai sen käyttämiseen, koska ei olisi puolustuskykymme asettamaa
pidäkettä. Sotilaallisella tyhjiöllä on ollut taipumus aina täyttyä, tuskin
tulevaisuus tuo tässä muutosta.
Arvoisa yleisö!
Näinä aikoina sotilaiden puheet tuppaavat olemaan tällaisia varoittavia.
Kuitenkin minulla on hyvää kerrottaa reserviupseereille. Lähdemme rakentamaan
suorituskykyä, joka tulee olemaan hyvä ja riittävä meille. Ja kun se riittää
meille, se tullaan huomaamaan myös muualla. Kestämme edessä olevat pari vuotta
ja itse ainakin luotan siihen, ettei puolustuskykymme anneta murentua
vuosikymmenen lopulla. Uudistuksen myötä PV tarjoaa edelleenkin kaikille
kiinnostuneille ja sitoutuville reserviläisille vaativia tehtäviä. Parin
vuoden jälkeen alkavat kertausharjoitukset mahdollistavat täysimääräisen
osallistumisen tehtävissä kehittymiseen.
Maakunnittain järjestettävät paikallispataljoonat maakuntayksiköineen
tarjoavat mahdollisuuden jatkuvalle aktiivisuudelle ja korkeisiinkin
johtajatehtäviin. Johtamaani Maavoimien esikuntaan sijoitetaan kykyneviä
reserviupseereita ja edelleenkin pääosa sodan ajan joukkojemme
upseeritehtävistä on reserviupseereiden miehittämiä. Hommia siis piisaa. Ilman
teitä ai ole Puolustusvoimia!
Arvoisat reserviupseerit!
Itse en halua alistua voivotteluun uhkaavien talousnäkymien edessä vaikka
tosiasiat teille toinkin esille. Jos isäni tai teidän isänne tai isoisänne
olisivat niin tehneet, en tässä nyt puhuisi! Vain pari viikkoa sitten
vietettiin talvisodan päättymisen muistopäivää. Sen päivän historian pitäisi
opettaa meitä nytkin. Painetaan päälle. Toivotan Asikkalan Reserviupseereille
onnea juhlapäivän johdosta ja menestystä tulevaisuuden haasteissa!