Historiikki

ASIKKALAN RESERVIUPSEERIT ry 1953-2003

HISTORIIKKI

Esitetty  50- vuotisjuhlassa 15.3.2003 Tammenlehvätalolla Asikkalan Vääksyssä

Laati.iat: Seppo Halme Ar.ro Koiranen

ASIKKALAN RESERVIUPSEERIT ry

Lahden Sotilaspiirin alueella asuville reserviupseereille järjestettiin ns. valvontakokous  vuonna 1934. Tämän kokouksenjälkeen pidetyssä illanvietossa

tuli voimakkaasti esille ajatus reservin upseereittenjatkokoulutuksestaja yleensä siitä,

että heillä pitäisi olla läheisempää yhteistoimintaa keskenään. Tilaisuudessa päätettiinkin  perustaa oma kerho, jonk:a toiminta-alueena tulisi olemaan koko sotilaspiirin alue. Vähitellen, kun Lahden ympäristökuntien omat kerhot tulivat pe­ rustetuiksi  ja ne alkoivat itsenäisen toiminnan, supistui alkuperäinen toiminta-alue käsittämään vain nykyisen Lahden reseviupseerikerhon eli Lahden kaupungin alueen. Asikkalan pitäjän reservin upseereita oli tämän kerhon jäsenenä.

Kun viime sotienjälkeisistä vaikeista vuosista oli selvitty ja uusi yhteiskunnallinen tilanne oli  helpottanut myös vapaaehtoisen maanpuolustustyön asemaa yhteiskunnassa, alkoi uusi maanpuolustusharrastuksen viriäminen.

Ajatus oman kerhon perustamisesta  oli jo vuosia kytenyt monen asikkalalaisenk:in mielessä. Asia oli lopullisesti kypsä vasta vuonna 1953. Sunnuntaina helmkuun 1. päivänä kokoontui 15 Asikkalan reservin upseeria kerhon perustavaan kokoukseen Asikkalan Nuorisoseurantalolle. Kokouksen oli kutsunut koolle luutnantti K.H Halonen.  Reserviupseeriliiton Lahden piirin piiritoimikunnan

puheenjohtaja, kapt. Eero Kyläkallio selosti kokoukselle Reserviupseeriliitto ry: n organisaatiota ja lausui lisäksi, että on aivan välttämätöntä, että kaikki reserviupseerit kuuluvat omaan yhdistykseensä. Tämän alustuksenjohdosta virinneen keskustelun.· tuloksena päätettiin perustaa Asikkalan Reserviupseerikerho, joka tulisi toimimaan Suomen Reserviupseeriliiton alaisena yhdistyksenä.

Säännöiksi vahvistettiin

Reserviupseeriliitto ry: n mallisäännöt Sääntöjen mukaan kerhon tarkoituksena on

– edistää maanpuolustusasiain kehityksen seuraamista jäsentensä keskuudessa huomioonottaen kansainväliset sopimukset,

– huolehtia urheilu- ja kilpailutoiminnan avulla jäsentensä ruumillisesta kunnosta,

– korostaa jäsentensä vastuuta ihmisenä ja kansalaisena,

-tukea taloudellisestijäseniään ja heidän omaisiaan sekä kaatuneiden re- serviupseerien omaisia ja valvoa heidän taloudellisia etujaan.

Kerhon väliaikaisen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin luutnantti Pekka Kuvajaja varapuheenjohtajaksi vänrikki Ilpo Maukola. Muutjohtokunnanjäsenet olivat:

-lääkintäkapteeni Veijo Taivainen

-luutnantti Risto Kemppi

-luutnantti Esko Keto

– luutnantti Leevi Iso-Kuusela

– luutnantti Osmo Puranen

-luutnantti Veikko Koskinen

– luutnantti Armas Kokkola

-vänrikki Kauko Tommola

-vänrikki Olli Hrujukari

-vänrikki Pekka Sara varajäsenet

– vänrikki Kalle Halonen

– vänrikki Juhani Lusila

Kerhon ensimmäinen sääntömääräinen vuosikokous pidettiin helmikuun 22 päivä

1953.

Yhdistysrekisteriin kerho merkittiin maaliskuun 4. päivä 1953 rekisteri­

numerolla 62 500.

Ensimmäinen toimintavuosi oli  jo täysipainoinen. Runsas kilpailutoiminta käsitti hiihtoa, kartanlukua ,suunnistusta ja ilmakivääriammuntaa. Erilaisten juhlien jäijestärninen alkoi. Siipiensä kantavuutta kerho sai kokeiliajo perustaruisvuonna joutuessaanjärjestämään Lahden Reserviupseeripiirin ensimmäisen piirijhlan.

Kerhoillat käynnistyivät myös ensimmäisenä toimintavuotena. Hyvää valmennusta liiton ja piirin tuleviin kilpailuihin hankittiin Lahden kerhon vastaan käydyissä kilpailuissa. Ensimmäiset kokemuksensa maastokilpailussa kerhonjoukkue

hankki Lahden varuskunnanjfujestämässä kilpailussa.

Sankarivainajien  muistopäivänä laskettiin kerhon seppele sankarihaudalle. Kun vielä ensimmäisen toimintavuoden päättyessä kerho jfujesti Suomen Itsenäisyyspäivänä juhlahetken sankarihaudalla seppeleen laskuineen, oli perusta luotu tältä osin vielä nytkin jatkuville kunnianosoituksille.

Muut Itsenäisyyspäivän juhlatilaisuudet jfujestettiin yhdessä muiden jfujestöjen kanssa. Myöhemmin kerhon tehtäväksi tuli tehdä vuosittain aloite aina sille yhdistykselle tai  yhdistysryhmälle,jonka vastuulla vuosittaisenjuhlanjäijestely oli. Tämä järjestelmä ei tuntunut toimiva, koska jo muutaman vuoden kuluttua kerhon hallitus päätti tiedustella Asikkalan  kunnan ja seurakunnan mahdollisuuksia itsenäisyyspäivän päiväjuhlan jäijestämiseen.

Alusta asti tavoiteena oli myös saada sankarihaudoille jouluaamuna kynttilät. Tämä kunnianosoitus voitiin toteuttaa vasta sitten, kun sankarihautatoimikunta sai hankit­ tua kynttilänsuojukset. Nykyisen kaltaisia hautakynttilöitä ei 50 vuotta sitten tunnettu.

Vuosittainen toiminta jakautui kahteen toimintakauteen. Lisäksi toiminta tuli saada mahdollisimman monipuoliseksi ja sen tuli suuntautua eri aloille. Tämä Reserviupseeriliiton ohje otettiin heti käyttöön ja osoittautui tuloksia tuottavaksi.

Kun ensimmäinen toimintavuosi oli takanapäin ja jäsenet kokoontuivat vuosi­ kokoukseen voitiin ilolla todeta toiminnan olleen vilkasta ja  jäsenten harrastuksen kerhoaja sen toimintaa kohtaan erittäin hyvää. Merkille pantiin myös se, että

kerhon ulkopuolella sen toimintaan  suhtauduttiin ymmärryksellä.

Ensimmäisen toimintavuoden aikana kerhoon liittyi 31 jäsentä. Jäsenmäärä nuosi nopeastijopa yli kuuteenkymmeneen. Vuosikymmenien kuluessa jäsenmäärä on tasaisesti vaihdellut tuon luvun kahtapuolen.

Jo toisena toimintavuotena uudistettiin säännöt. Toimintasuunnitelmiin  voitiin sääntömuutoksenjälkeen ottaa nyt myös urheiluammunta. Lupa isäasiainministeriöitä tähän toimintaan saatiin 15.9.1954. Ensimmäinen kerhon oma ase oli Walter­ ilmapistooli. Sen seuraksi saattiin lahjoituksena tullut rengastähtäiminen pienoiskivääri. Tämän pienoiskiväärin lahjoittaja halusi esiintyä tuntemattomana. Tässä yhteydessä perustettiin myös asehankintarahasto tulevia hankintoja

varten. Rahastoon ei varoja kuitenkaan tuntunut kertyvän. Syyksi tähän katsottiin se, että kehoitukset asiassa olivat ehkä liian laimeat. Hallituksen kehoituksia kyllä tarvittiin monessa muussakin asiassa. Kerhon jäsenen ei kannattanut unohtaa jäsenmaksuaan tai muutakaan hallituksen  määräämää taloudellista velvoitetta.

Tiedottaminen kerhon toiminnasta perustui  jäsenille lähetettäviin kiertokiijeisiin. Lisäksi käytettiin puhelinilmoitusta tai- varmistusta. Päijät- Häme-lehden ilmestymisen alettua Asikkalassa  50- luvun lopulla, muutti tämvallitsevan il­ moituskäytännön. Toiminnan alkuvuosina vuosittainen kirtokiijeiden määrä vaihteli viidestä kahdeksaan.

Heti kerhon perustamisenjälkeen keskusteltiin kokouksissa usein reservin aliupseeri­ toiminnan aikaansaamisesta paikkakunnalle. Monenlaisia alotteita asiassa kerhon puolesta tehtiin. Kun Asikkalan reservinaliupseerijäijestö 1958 perustettiin, oli luonnollista, että laaja ja tuloksekas yhteistyö myös lähti käyntiin. Erilaiset kilpailut,

ja kerhoillat saivat usein uutta piristystä sekä kunniavartiot ja seppeleenlaskut

lisärniehitystä.

Kerhon perustamisesta alkaen olivat kerhon jäsenten rouvat osallistuneet illanviettoihin ja retkiin. Vuoden 1956 alusta alkoi naisosaston oma toiminta.

Neljäntenä toimintavuotena rakennettiin oma kerhomaja. Tämä Salonsaaressa sijaitseva rakennus on tänäänkin siellä nähtävissä.

Kerhon puheenjohtajana perustamisesta saakka toiminut Pekka Kuvaja ilmoitti muuttavansa pois paikkakunnalta, joten edessä oli ensimmäinen puheenjohtajan vaihdos.

Pekka Kuvaja oli Suomen reserviupseerikunnan laajasti tuntema edustusurheilija,

useita piirin ja liiton mestaruuksia sekä eniten osanottaja reservin upseerien pohjoismaisissa maastomestauuskilpailuissa Suomen Reserviupseeriliiton joukkueessa.Hänen ansionsa kerhon toiminnan käynnistäjänä ja alkuvuosien vetäjänä huomioitiin näyttävästi. Kuvajalle luovutettiin kerhomajan kullatut

-/-;!

t  1

avaimet symbooliseksi osoitukseksi siitä arvostuksesta, mitä kerho tunsi pit­

käaikaista puheenjohtajaansa kohtaan.

Kerhon uudeksi puheenjohtajaksi valittiin luutnantti Ilpo Maukola. Valinta tapahtui kerhon ylimääräisessä kokouksessa 17.3.1959

Hänen kautensa tässä tehtävässä kesti  yli neljä vuotta, jonka jälkeen tehtävää hoiti luutnantti Matti Peltola viisi vuotta.

Vuodesta 1965 lähtien puheenjohtajan tehtävät siirtyivät luutnantti

Erkki Purmalle. Häntä seurasi jo vuoden päästä vänrikki  Juhani

Alaputto. Juhani Alaputto oli kerhon perustajajäsen. Toinen perustajajäsen, joka oli toiminut kerhon puheenjohtajana oli Ilpo Maukola.

Mainittakoon, että kerhon ensimmäinen  puheenjohtaja Pekka Kuvaja ei ollut perustavassa kokouksessa paikalla, vaikka hänet puheenjohtajaksi valittiinkin.

Juhani Alaputonjälkeen toimivat kerhon puheenjohtajina luutnantti Erkki Purmaja luutnantti Seppo Salonen. Vänrikki Paavo Aura hoiti tehtäviä 60- luvun loppuvuodet

70- luvun alussa puheenjohtavan tehtävät olivat myös lyhytaikaisesti vänrikki Raimo

Lohirarmanja eversti evp Erkki Taran  hallussa.

Toiminnan siirtyessä 60- luvulle säilyi kerhon vuosittain läpi viemä ohjelma runsaana. Vuosittain laadittiin toimintasuunrritelma kalenterin muotoon. Näin saattiin eri kuukausille suunniteltu oma toiminta paremmin sovitettua  piirin ja liiton kokous- ja kilpailutoimintaan. Näin voitiin myös paremmin suunnitella yhteistoimintaa naapuri­ kerhojen kanssa. Kaikkiaan kerhon toiminnan ensimmäiset kaksi vuosikymmentä olivat omaleimaiset ja vilkkaat. Näitä vuosikymmeniä voisi hyvin kuvailla niillä sanoilla, jotka löytyvät kerhon toimintakertomuksesta noilta vuosilta: ”tapahtunut toiminta on ollut omiaan vahvistamaan  vapaaehtoisen maanpuolutustyön  hyväksi tehtävää isänmaallista perusmuokkausta”.

Suomalainen yhteiskunta eli kuitenkin jo 60- luvun jälkipuoliskolla voimakasta muu­ toksen aikaa, edellisten sukupolvien arvot ja asenteet kyseenalaistettiin. Maanpuo­ lustusjärjestöt vastasivat haasteeseen. Asikkalan Reserviupseerikerhossakin nämä muutokset varmaan havaittiin ja osin myös koettiinkin. Esimerkiksi valittiin

liiton käskyn mukaan aatteellisen- ja henkisen maanpuolustuksen tehostamiseksi aatteellinen yhdysmies.Lisäksi käsky aiheutti heti muutoksen toimintasuunnitelmaan. Päätettiin järjestää Vääksyssä maanpuolustusjuhla yhdessä reservialiupseeriyhdistyksen kanssa  Juhlanjärjestelytoimikuntaa täydennettiin vielä myöhemmin Asikkalan sotaveteraanien edustuksella. Tämä vuonna 1967 pidetty juhla käsitti seppeleenlaskun sankarihaudoille jumalanpalveluksen jälkeen, puheen sankarihaudalla, päiväjuhlan Yhteiskoulun salissa sekä ohimarssin ja pioneerien toimintaa esittelevän näytöksen. Ohimarssin vastaanottivat kenraaliluutnantti Paavo Jimola ja everstiluutnantti Erkki Savola.

Seuraavassa vuosikokouksessa Lahden Reserviupseeripiirin puheenjohtaja kapteeni E. Tiilikainen kiitti hyvinjärjestetyistä maanpuolustusjuhlista sekä totesi kerhon olevan yksi piirin aktiivisemmista.

Tässä samassa vuosikokouksessa 24 päivä tammikuuta 1968 kerhon säännöt

muutettiin ja uudeksi nimeksi otettiin  Asikkalan Reserviupseerit ry.

Näiden sääntöjen mukaan yhdistyksen toiminta- ja tilivuosi alkoi heinäkuun ensimmäisenä  päivänä ja päättyi kesäkuun 30. päivänä. Näitä Reserviupseeriliiton laatimia mallisääntöjä oli jo lausuntovaiheessa pidetty huonoina, eikä ollutkaan ihme, että toimintavuoden vaihtuminen kesken kalenterivuoden  aiheutti laajalti tyytymättömyyttä koko yhdistyskentässä. Pian

liitossakin  tämä epäkohta havaittiin ja vuonna 1970 palattiin entiseen käytäntöön.

Kun Suomessa vuosina 1967ja 1968 toteutettiin itsenäisyyden ja puolustusvoimien juhlavuoteen liittyen mittavia nostoväkeenja reserviin kuuluvien ylennyksiä,

esitti kerho Lahden Sotilaspiirin kyselynjohdosta ylennettäväksi yhdeksää asikkalalaista reserviupseeria. Kaikki ehdokkaat olivat kerhonjäseniä ja heillä oli merkittäviä saavutuksia vapaaehtoisen maanpuolustustyön saralla.

1960-luvun lopulla kerhon hallituksessa ei ollut enään yhtään perustajajäsentä. Alusta asti mukana ollut  ikäluokka alkoi luopua aktiivisesta osanotosta kerhon toimintaan. Vastuuta ja tehtäviä oli tarkoitus jakaa nuoremmille.

Kerho saikin tässä vaiheessa uusia toimintamuotoja. Jo 1960- luvun alussa oli uudenlaista kerhotoimintaa tullut toimintasuunnitelmiin. Orimattilan kerhoa vastaan oli keväisin pilkkikilpailuja. Tämä kokoontumismuoto sai hyvän vastaanoton Asikkalan reserviläispiireissä ja Orimattilaa vastaan käydyt piikkikilpailut saivat jatkoa. Alkoi yli 30 vuotta yhtäjaksoisesti kestänyt keväinen piikkikilpailu Asikkalan Reserviupseeriyhdistyksen ja Asikkalan Reservialiupseeriyhdistyksen välillä.

Tämä toimintamuoto tatjosi perhekunnittain mahdollisuuden yhdessäoloon sekä toimintaan, jossa tarvittaessa oli helppo jakaa palkintoja myös naisten- ja nuorten satjoissa. Muitakin ohjelmallisia perhetilaisuuksiakin kokeiltiin, tosin huonolla menestyksellä.

Täysin  uutena lajina kerhon urheilutoimintaan tuli lentopallo.

Moni nuorempi  jäsen löysi tästä sopivan harrastusmuodon. Asikkalan taikoourheiluyhdistyksen järjestämään lentopallosatjaan kerhon joukkue osallistui yhtäjaksoiseti  27 vuotta. Tästä ”ressujen”  joukkuesta  muodostui eräs satjan menes­ tynein ja tunnetuin joukkue. Voittoajoukkue ei koskaan saavuttanut mutta

kunniaa kylläkin. Koskaan ei turvauduttu ns. ostomiehiin, paikalla oli aina kerhon jäsen. Monen ura kerhon eri tehtävissä alkoikin lentopallojoukkueen kautta.

Urheilu- ja ampumatoimintajatkui vielä 1960 -luvun lopulla niin voimakkaana, että kerholle valittiin vuosittain kaksi urheilu- ja ampumaupseeria. Nämä

vetäjät huolehtivat vastuualueensa järjestelyistä ja toiminnasta varsin itsenäisesti. Hallituksella oli suoranaisia vaikeuksia laatia toimintakertomuksia runsaan urheilu- ja ampumatoiminnan osalta. Usein vasta toimintasuunnitelmaa vahvistettaessa tärkeimmät menestykset esim. liiton kilpailuissa merkittiin pöytäkirjoihin. Monien vuosien ajalta kerhon kilpailujen tulokset ja joukkueen menestykset piirin ja liiton kisoissa ovatkin luettavissa ko. toiminnasta vastaavien upseerien kalentereista ja päiväkirjoista.

Reserviupseeriliitto aloitti jäsen.inaksujen perinnä’.1 keskitetysti 1972. Tämä oli suuri helpotus kerhon talouden110itajalle, atk- tulosteista oli helppo seurata jäsenmäärää ja jäsenmaksujen kertymistä. Huono puoli asiassa oli se, ettäjäsen­ asioita hoidettaessa ei liittoon lähetettävää ilmoituslomakerta ollut kenelläkaan mukana ja asia jäi myöhemmin hoidettavaksi. ATK- tulosteet eivät myöskaan sisältänect enään jäsenten sotilasarvoja, joten esim. pöytäkirjoissa sotilasarvojen käyttö loppui.

Edellä mainittussa yhteiskunnallisessa muutostilanteessa keskusteltiin myös reserviläisjä.Jjestöjen yhdistymisestä. Liitot asettivat erillisen toimikunnan asiaa selvittämään. Asikkalan reserviupseerikerhokin antoi toimikunnalle lausunnon. Lausunto oli – ainakin näin jälkeenpäin katsoen – aika yllättävä. Hallitus katsoi,

että kerhon yksimielisenä mielipiteenä on kerhojen yhdistäminen perusyhdistystasolla suuremmiksi kokonaisuu.ksiksi . Mikään toiminta tai tapahtuma ei viitta siihen, että todellista yritystä tai tarvetta saatikka laajempaa halua  aliupseeriyhdistyksen ja

kerhon yhdistämiseen Asikkalassa olisi ollut.

Jos yhdistymistoimet liittojen ja piirien tasolla olisivat sitternmin edistyneet, olisi vasta todella nähty kuinka l jalti yhdistyminen olisi ollut mahdollista myös yhdistystasolla. Kun piirit 20 vuotta myöhemmin yhdistyivät Päijät- Hämeen talousalueella  Päijät – Hämeen  Reservilä:ispiiriksi, oli tätä pidettävä luonnollisena, jo vuosikyrn.I11eniä jatkuneen yhteistyön tuloksena.

Hallitustyöskentelyä haittasi puheenjohtajakysymysl970-luvun alussa. Puheenjohtajat vaihtuivat,selkeää vetäjää kerholle ei tuntunut löytyvän. Asia ratkesi, kun Timo Lahtinen valittiin reserviupseeriyhdistyksenjohtoon vuonna 1975. Hänestä kerho sai puheenjohtajan seuraavaksi kahdeksikymmeneksikolmeksi vuodeksi. Tämä on luonnollisesti pisin puheenjohtajakausi kerhon historiassa. Kun Timo Lahtinen sairauden takia luopui tehtävästään vuoden 1997 lopulla oli hän toiminut puheenjohtajana enemmä.Tlkuin puolet koko kerhon siihen astisesta toiminta-ajasta.

Samaan aikaan tuli kerhon sihteeiksi Seppo Halme ja rahastonhaitajaksi Jari Laaksonen. Heidän toimikautensa olivat myös kerhon historian toistaiseksi pisimmät. Seppo Halme toimi sihteerinä 18 vuotta ja Jari Laaksonen rahaston­ hoitajana 12 vuotta  Pisin hallituksessa työskentelyaika on Arvo Koirasen hallussa. Hän on toiminut sihteerinrahastonhoitajana sekä urheilu- ja ampurnaupseerina

eri aikoina yhteensä yli 35 vuotta.

Uuden ptL1.eenjohtajan alkaessa toimikauttaan sai kerho myös uuden toimintamuo­ don, Seuraavan 20 vuoden aikana kokoontuivat  kerhonjäsenet usein yhdessä aliupseereiden kanssa Hotelli Taliukkaan nauttimaan yhdessäolosta saunomisen ja uinnin merkeissä

Vuonna 1976 Asikkalan Reserviupseerien edustus oli mukana  ensimmäistä kertaa

jouluaaaton kunniavartiossa sankarihaudoilla. Tärnä..’l tehtävän suorittamista varten on nyttemmin hankittu kerhon omistukseen lumipuvut

Upseerivöitä ovat  jäsenet hankkineet itselleen, joten tältäkin osin

tehtävän suotittaminen onnistuu nykyään ilman Hennalan varuskunnan apua.

Jouluaatonjuhlallisuudet alkoivat sankarihaudoilla vateraanijäijestön  toimesta. He sytyttivät kynttilät ja asettivat kunniavartion. Nykyään kynttilöiden sytytyksen jälkeen veteraanien kunniavartio-osuuden  hoitavat Lions- klubien edustajat ja  muut vuorot kuuluvat reserviupseereille  ja  Asikkalan reserviläisyhdistykselle.

Vuonna 1981 kerho teki merkittävän avauksen veteraanityön suuntaan. Sen varoilla maksettiin yhden viikon mittainen kuntoutus

Peunmgan kuntoutuslaitoksella. Kaikkiaan neljät sotaveteraania on päässyt kerhon kustantamaan yhden tai kahden viikon mittaiseen kuntoutukseen jossain hoitolaitoksessa.

Toisen kerran  päästiin virallisesti tekemisiin veteraanityön kanssa vuoden

1986 vuosikkokoksessa. Tämän kokouksen yhteydessä majuri J Honkaniemi Lahden Sotilaspiiristä jakoi Rintamapalvelun Tammenlehvä- merkin Asikkalassa asuville rintamasotilastunnuksen  omaaville reserviupseereille. Merkin saivat Reino Auramo, Olavi Sinervä, Tauno Soini, Erkk_i J;urma, Armas Kokkola, Kauko Tonunola, Jorma Kuikka, Alpo Riiheläja Kauko Koivusilta.

Kunniakas hetki kerholle ja varmaan myös kaikille muillekin kokouksessa läsnäolleille. ·

Aivan viime vuosina on veteraaniasia ollut jälleen esillä. Asikkalan Sotaveteraani­ yhdistyksen kanssa on neuvoteltu vastuun siirtämisestä entistä suuremmassa määrin reserviläisjärjestöille. Toistaiseksi on sovittu veteraanien lipunkannasta ja kunniavartiosta veteraanien juhlatiaisuuksissa. ·

Timo Lahtisen pitkän puuheenjohtajuuskauden aikana monesta perinteisestä ja hyväksi havaitusta toimintamuodoista  pidetään kiirmi. Hänen henkilökohtainen panoksensa olikn ratkaisevaa kerhon työn onnistumisen kannalta.

Liiton kilpailu- ja toimintakalenterissa olevat Asikkalan reseviläisjärjestöille osoitetut järjestelyvastuut on tuonakin ajanjaksona kurmiakk ti hoidettu.

Tuohon ajanjaksoa sisältyy esimerkiksi jo kolmet piirin talvikilpailut ja kolmet pistoolipäivätjärjestelyineen sekä näkyvinpänä k lme Päijät- Hämeen maanpuolustusjuhlaa. Näitä maanpuolustusjuhlia  vietettiin Asikkalassa vuonna

1980, 1987 ja 1995 Timo Lahtisen toimiessa aina järjestelytoimikurman johdossa. Vuonna 1980 olleenjuhlan ohimarssin otti vastaan everstiluutnantti V.K.Simolaja vuonna 1987 kenraalimajuri  Juhani Ruutu.

i(erhon toimin…’1an alkaessa tuli hengellinen toiminta  myös  ohjelmaan.

Tämä toimintamuoto laajeni nopeasti ja vuosittain valittava  hengellinen toimikunta otti tämä tehtäväkentän hoitaa..kseen. Toimikunta toimi yhtäjaksoisesti yli i5 vuotta. Kokoonk:utsuja..’la suurirnma  osan ajasta toimi kirkkoherra luutnantti  Eero Kiviniemi. Hengellisen illan nimellä  kutsutut  tilaisuudet olivat yleensä jäsenten kodeissa eri puolella pitäjää. Ensimmäisessä hengellisessä illassa  vieraili kapteeni Artturi Vuo­ rimaa  Helsingin  Reserviupseerikerhosta

Vuoden  1959 toimintakertomus kuvaa hyvin näiden tilaisuuksien

merkitystä seuraavasti: ”Jä.tjesteryt hengelliset illat  muodostuivat virkistäviksi kei­ taiksi arkisen  at erruksen  lomassa  ja kaiken lisäksi suosituiksi, koska niissä on ollut enemmän  osanottajia kuin muissa tilaisuuksissa”.

Toimintakertomukset valottavat  myös kolmessa  eri kohtaa näiden alkuvuosien tilaisuuksien luormetta.

Ensin…’llliläinen kohta mainitsee, että 28.10 1955 kuultiin JtL ani Alaputon  kotona pastori  Mäkisen  tutkielma Väinö Linna.”1 ”Tuntemattoman Sotilaan”  henkisestä  ja hengellisestä aatteellisuudesta.

Toisessa kohtaa todetaan, ett..ä 23. 10. 1956 Särkijärvellä luutnantti

Olavi  Marttilan luona keskusteluaiheena oli  Rukouspäivien vietto ja pyhätyö.

Ja kolmam1essa mainitaan, että 28.12. 1956

Iso – Äiniön  NUJ.111isella  kuultiin   diekoni   H. Ahtiaisen alustus lasten ja nuorten isänmaa]lisesta kasvatuksesta.

Hengelliset illat jatkuivat vielä 1970-  luvulla.

Vuosikymmenten kuluessa piirin hengellinen päivä ja piirin kirkkopyhä on usein ollut asikkalalaisten jätjestettävänä.

Uutena aatteellisena toimintamuotona tuli1990-luvun alussa Joulutulet- niminenen tapahtuma reserviläisjäljestöjen jäijestettäväksi.Tämä -vuosittainen  tilaisuus jäijestettiin ensin Vesivehmrnaan lentokentän maastossa, pimeässä talvisessa metsässä nuotioiden loisteessa.

Nykyään tilaisuus on järjestetty veteraanien Tanunenlehvätalon maastossa.

Tämä järjestely on trujon…11ut entistä useammalle veteraani- ikäiselle ma.l].dollisuuden osanottoon. Tä.tnä joulun alla usein seura.lrunnan avustuksella jlliiestett”y tilaisuus on mahdollistanut myös eri ikäluokkien välisen kanssakäymisenjouluisissa tunnelmissa.

Kaatuneitten muistopäivänjuhlallisuuksissa on kerho aina ollut mukana Nykyään  tähän muistopäivään kuuluu  Jumalanpalveluksen ja sankarihaudalla tapahtuneen kun.nianosoituksenjälkeen seurakuntakesk-uksessa pidettävä muistojril·Ja

Aikaisemmin on jo ollut maininta kerhomajasta. Tänään tuo Salonsaaren Ris­

malahdessa sijaitseva rakennus muistuttaa  etenkin nuorempaa jäsenkuntaa

siitä päättäväisyydestä ja lujasta tahdosta, millä vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja maanpuolustusaatetta on Asikkalan reserviupseerikerhossa   lähdetty aikoinaan toteuttamaan. Tuo hanke oman  majan saamiseksi lähti liikkeele jo toisena toiminta­ vuotena, metsähallitukselta oli saatavissa maata vuorattavaksi erittäin alhaiseen hintaan. Ei riittänyt että tehtiin päätös majan rakentamisesta,vaan lisäksi päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin heti. Nämä asiat lyötiin lukkoon ylimääräisessä kokouksessa joulukuun 4. päivänä 1955.

Eri kylille valittiin 13 talkoopäällikköä, joiden tehtävänä oli suorittaa tukkirunkojen talkookeräys. Runkojen lahjoittajilta vaadittiin kiijallinen lupaus, että he helmikuun loppuun 1956   mennessä kuljettavat autotien varteen merkitsemänsä runkomäärän. Tämä keräyksen tuottama puutavara  sahattiin seuraavana keväänä rakennuspaikalla. Tukit ja rakennustarvikkeet  vietiin perille jäätä myöten ja osa traktorilla metsää pitkin. Loput tarvikkeet kuljetettiinjäiden sulamisenjälkeen Metsäliiton hi-

naajalla

Paikallisilta liikelaitoksilta saatiin  tukea, Suomen Reserviupseeriliiton kannatus­ yhdistykseltä pyydettiin avustusta ja jäsenistöltä toivottiin suoranaisia lahjoituksia Lisäksi jäijestettiin  arpajaisia. Loput rakennuskustannuksista rahoitettiin lainalla.

Perustan kaivuu- ja valutyöt tehtiin talkoilla. Varsinaisen rakentamisen suoritti Veikko Kekkonen laaditun urakkasopimuksen mukaisesti.

Talkoilla suoritettujen maalaus- ja puhdistustöidenjälkeen majan vihkiäisiä vietettiin 11.8.1956. Tämän rakennusmestari, luutnantti Paavo Viertiön suunnitteleman kerhorakennuksen  vihkiäistilaisuudessa oli läsnä n.60 henkilöä ja vih­ kiäispuheen piti kirkkoherra, luutnantti Eero Kiviniemi

Vieraat saapuivat majalle moottoriveneillä ja osa autoilla Salonsaaren kautta loppumatkan polkua pitkin kävellen.

Takana oli nyt toimintavuosi 1956: Majan rakentaminen vihkiäisjuhlineen, mukana olo joukkueella Reserviupseeriliitonmaastomestaruus-ja talvikilpailussa, Lahden Reserviupseeripiirin maastomestaruuskilpailun jäijestäminen, maasto-ottelu Lahden kerhoa vastaan, joukkue piirin ampumamestaruuskilpailuissa, kerhon omat ampumamestaruuskilpailut, kerhon syys- ja talvikilpailut, kolme hengellistä- ja kolme kerhoiltaa.  Hallituksen puolesta ja valtuuttamana kerhon sihteeri kiijaa näistä toiminnoista  toimintakertomukseen:

”Kulunut vuosi on ollut ahkeran työn ja toiminnan vuosi. Työ ei suinkaan pääty tähän. Alkava toimintavuosi  vaatii meiltäjokaiselta edelleen ponnisteluja ja samaa taikoomieltä kuin edellinenkin. Kannustakoon kuluneen vuoden saavutukset meitä muistuttaen, että pienikinjoukko voi saada suurta aikaan, jos toimeen tartutaan”

Majan ympäristön sekä sinne johtavan tien kunnostaminen vaativat vielä useana vuotena  melkoisen työpanoksen, mutta majalla tapahtuvaa toimintaa nämä toimet eivät haitanneet. Uusi kerhorakennus  tarjosi mahdollisuuden

yhteisiin kokoontumisiin, lisäksi se tatjosi jäsenille perheineen viihtyisän retki-ja virkistyskohteen. Usein sinne kutsuttiin naapurikerhot sauna- ja kerhoiltaan. Lukuisa on se yhdistysten ja liikelaitosten joukko, joka on rakennusta käyttöönsä vuokrannut. Vuosina 1958 ja 1959  yläkerran viimeistelyyn ja majan loppumaalaukseen saatiin vielä veikkausvoittovaroja.

Asikkalan seurakunnan leirikäytössä maja on palvellut vuosina 1963- 1966. Kaasuvalo majalle  asennettiin 1964.

Kerhon oman käytön vähentyessäjatkettiin ulkopuolisille vuokrausta  Vuonna 1976 majalla pidettiin viimeistä edellinen kerhon oma tilaisuus, reserviläisten hengellinen ilta diekoni Heikki Ahtiaisen johdolla. Seuraavana vuonna maja vuokrattiin ympärivuotiseen käyttöön. Vuokrasopimusta  uudistettaessa maja oli yhden talvikauden omassa käytössä. Silloin siellä, kevättalvella 1986, pidettiin piikkikilpailut aliupseereita vastaan. Näiden kilpailujen palkintojenjakotilaisuus on viimeinen tapahtuma, jolloin  majan sisätiloja on käytetty kerhon omiin tarkoituksiin.

Uusi vuokrasopimus metsähallituksen kanssa tuli ajankohtaiseksi 1979. Maa-alueen vuokra tuli muodostumaan niin korkeaksi, että ainoa mahdollisuus välttyä majan purkamiselta  tai myymiseltä oli rakennuksen vuokraaminen ulkopuoliselle. Tässä vaiheessa rakennus myös sähköistettiin, jotta jatkossakin ympärivuotinen vuokraus vannistuisi.

Rakennuksen omistaja huolehtii sen kunnosta,

joten kunnostustalkoita on Rismalahdessa pidetty, viimeksi keväällä 2001, jolloin vesikatto korjattiin. Nykyään tuo Rismalahden alue on Metsähallituksen toimesta kaavoitettu. Rantakaava vahvistettiin Asikkalan kunnanvaltuustossa 1994. Maja

ei  saanut omaa rakennuspaikkaa vaan rakennus merkittiin retkeily- ja ulkoilualueelle.

Kaavan vahvistumisenjälkeen käydyssä kiijeenvaihdossa Metsähallitus ilmoitti,

että vuokrasopimuksen pysyvälle jatkamiselle ei ole edellytyksiä, ja että rakennuksen käyttö jäsenistöltään rajatun yhdistyksen tarpeisiin on vastoin alueen yleistä virkistys­ käyttöä ja sen takia rakennus tulisi pyrkiä saattamaan vuokrakauden  umpeutuessa virkistyskäyttöä palvelevaan yleisempään käyttöön.

Jatkaessaan vielä kohtuusyistä maanvuokrasopimusta vuoden 2000 loppuun, Metsähallitus ilmoitti, että sopimusta ei tämänjälkeen enään uudisteta. Kaikesta huolimatta metsähallitus kuitenkin sitä vieläjatkoi aina

vuoden 2007 loppuun saakka. Seuraavat vuodet näyttävät, millaisiksi tuon kerhomajan vaiheet muodostuvat.

Jo aikaisemmin  on mainittu, että kerhoillat käynnistyivät heti toiminnan alkaessa. Eräänlaisena toiminnan runkona ne olivat n. kaksi vuosikymmentä.

Varuskunnan läheisyys tarjosi  usein hyvät mahdollisuudet sotilashenkilöiden käyt-

)/

1

töön  kerho- ja kokoustoimintaa suunniteltaessa. Piiristä ja liitostakin saatiin luonnollisesti tarvittaessa jäljestelyapua.

Lahden Sotilaspiirin päällikötkin vierailivat usein esitelmöimässä.

Ev. ltn. M.J. Koskenmies esitelmöi   20.1. 1957 atomisuojelusta rainanäyttein avustajanaan ltn Sihvo. Helsingin Yliopiston varastokiijastoon  Urajärvellä tutustuttiin kerhoillan aikana 1961. Esitelmän piti  ev.ltn. Y. Tehola.

Marraskuussa 1963 aloitettiin eri aselajeja käsittelevä esitelmäsarja,jonka ensimmäisen esitelmän piti  ev. ltn. J. Korpinen.

Kerhomajalla vieraili puhujana ev.ltn. Erkki Savola vuonna 1964.

Sotilaspiirin päällikkö ev. ltn. V.A Korttila oli vieraillut puhujanajo heti kerhon perustamisen jälkeen pidetyssä tutustumisillanvietossa.

Vuosi 1955 oli  Mannerheim- ristin ritarien vuosi. Kerhon tilaisuuksissa luennoi eversti G. Magnusson Venäjän sotapoliittisesta asemasta kautta vuosisatojen sekä A.F. Airo kertoi henkilökohtaisia muistojaan Suomen Marsalkasta.

Samana vuonna majuri K. Huuhka esitemöi vielä IT- tykistön kehityksestä rainanäyttein.

Kerho välitti Peitsi -ja Kansa Taisteli- Miehet kertovat -lehtien tilauksia. Kerhoillat olivat hyvä tilaisuus tämänkin tehtävän hoitamiseen.

1960- luvulla kerhoiltojen ohjelmat saivat uuden muodon. Piirin edustajien mukana tulevat elokuvakoneet ja -esitykset. Uutta ilmettä tulee myös kerhon omien jäsenten myötä. He valmistelevat omia esitelmiään esitettäväksi kerhon tilaisuuksissa.

Alueellisesta maanpuolustuksesta on kerhon tilaisuuksissa pidetty useita esi­ telmiä  Omatkin miehet ovat olleet asialla kaksi kertaa. Vuonna 1978 esitelmän piti majuri Reino Auramo ja 1996  sotilasalueen päällikkö Jaakko Vehmas.

Viimeiset  kerhon omien jäsenten pitämät esitelmätilaisuudet  ovat veteraanijäsenten pitämiä vuonna 2000 .Mauri Toiviainen kertoi Kuuterselän taistelusta ja Kauko Tommola  omakohtaisia kokemuksiaan talvi -ja jatkosodasta.

Reserviläispiirin  toiminnanjohtaja Aimo Kaskentola selvitti vuoden 1993 kevätkokouksessa vapaaehtoisen maanpuolustyön uusia näkyrriä. Hän

kertoi muunmuassa siitä, miten esim. Pariisin rauhansopimuksen rajoitukset on todettu vanhentuneiksi.

Viimeinen vuosikymmen onkin osoittanut sen, miten vapaaehtoisen maanpuolustustyön kenttä on huomattavasti laajentunut. Lainsäädännön muutokset sekä vuonna 1993 perustettu Maanpuolustuskoulutus ry ovat tuoneet merkittävän lisän vapaaehtoiseen maanpuolustuskolutukseen.

Maanpuolustuskoulutus ry:njäijestämille kurseille on jo moni kerhonjäsenkin osallistunut

Vuosikymmenten kuluessa on kerho ollut mukana monienjuhlatilaisuuksien järjeste­

lyissä. Suurimmat näistä ovat nuo jo aikaisemmin esillä olleet maanpuolustusjuhlat ja ensimmäisenä toimintavuotena järjestetty Lahden Reserviupseeripiirin piirijuhla.

Alkuvuosien toimintaan sisältyvät mm. Välirauhan allekirjoittamisen  10- vuotis­

muistojuhla, jatkosodan muistomerkkien jakotilaisuus sekä Talvisodan päättymisen

20- vuotisjuhla.

Vuoden 1918 keväällä oli Asikkalan Nuorisoseurantalolla vietetty kunnianosoitusjuhlaa Asikkalan vapauttajalle m uri Hans Kalmille. Hänen johtamansa Pohjois – Hämeen 1. pataljoona oli juuri voittanut Kurhilan ja Anianpellon taistelut.

40 vuotta myöhemmin oli kerho mukana järjestämässä näiden taistelujen muistojuhlaa.

Toimintakertomus v11odelta 1958 kertoo, että tuon isänmaalisenjuhlan jälkeen kerho sai eversti evp. Hans Kairoilta lämminhenkisen kiitoskirjeen. Lisäksi kerhon tilikiija osoittaa, että Hans Kalmin lahjoittama 2000 markkaa on kirjattu kerhomajatilille.

Samana vuonna täytettiin myös kerhonjäsenen majuri  Aarne Uimosen viimeinen tahto. Hallituksen määräämätjäsenet kantoivat hänen arkkunsa hautaan ja

laskivat havuseppeleen sinivalkoisin nauhoin. Aarne Uimonen oli kotoisin Asikkalan Urajärveltäja hän oli toiminut mm.  suojeluskuntien perustaman sotahatjoituskoulun kouluttajana Sysmässä sekä myöskin sysmäläisten komentajana 1918.

Omia vuosijuhlia on vietetyty vain yhden kerran. Tuolloin oli

kyseessä kerhon 10-  vuotisjuhla.Toimintakertomus mainitsee ainoastaan,

että tämä Vääksyn Yhteiskoulunjuhlasalissa 3.2.1963 pidetty juhla oli oloissamme poikkeuksellisen arvokas seppeleenlaskuineen sankarihaudalle ja täysipainoisine ohjelmineen kenraalituutnantti V.J. Oinosen toimiessa tilaisuudenjuhlapuhujana.

Vuoden 1956 alusta olivat kerhon jäsenten rouvat kokoontuneet kesäaikaa lukuunottamatta ompeluillan merkeissä eri kodeissa. Kokoonkutsujana toimi rouva Esti- Inari Puranen. Samana vuonna osasto oli jo edustettuna Helsingin Reserviupseerikerhon naisosaston koollekutsumilla  neuvottelupäivillä.

/3

Kilpailujen, talk:oiden ja juhlien trujoilupuolesta huolehtivat naiset usein kiitosta ansaitsevalla tavalla. Vuonna 1964 naisosasto valmistaa joulupaketteja vähäva­ raisille.

Toiminta kuitenkin hiipui 1960 luvun lopulla, eivätkä elvytystoimet tuntuneet auttavan. Vuonna 1973 joukko naisia kuitenkin käynnistää toiminnan uudelleen. Seuraavssa Tea Vilppulan, Iiris Koirasenja Pirkko Tolppasen kokoamat

tiedot naisosaston toiminnasta tuolta ajalta:

Asikkalan reserviupseerien naiset aloitti toimintansa 27.11.1973. Piirin yhdysnainen Lea Jäykkä oli mukana perustavassa kokouksessa.

Ensimmäinen  puheenjohtaja vuonna 1973 oli Aili Koutajoki, toinen puheen­

johtaja vuosina 1974- 1975 oli Helvi Sinervä, kolmas puheenjohtaja vuosina

1976- 1987 oli  Tea Vilppula.

Naisten tehtävänä oli jfujestää kahvituksia hengellisissä illoissa, joita jfujestettiin kodeissa ja jokus Rismalahden majalla. Myös piikkikilpailuissa jfujestimme muonitusta.

Vuonna 1980 suurempi tapahtuma oli Päijät- Hämeen Maanpuolustusjuhla,

jokajfujestettiin Vääksyn Yhteiskoululla. Hoidirn.me voileipäkahvit noin

200 hengen vierasjoukolle.

Järjestimme  Itsenäisyyspäivän illallistanssiaisia Tallukassa vuosina 1976,-77,-

78,-79 ja 1980. Esiintyjinä oli muun muassa Ragni Malmsten kahdesti ja Lasse Mårtensan kerran, myös muita esiintyjiä oli orkesterin muodossa ja juhlapuhujina oli reservinupseereista ainakin Seppo Oikarinen.

Osallistuimme aktiivisesti Reserviupseerien Naisten valtakunnallisille neuvottelu­

päiville kahdeksan kertaa eri puolilla Suomea. Pohjoisin paikka oli Rovaniemi. Kävimme myös säännöllisesti Yhteiskokoontuminen- illoissa Lahden ympäristön reserviupseerinaisten vieraina ja he vuorostaan meidän vierainamme Seurakunta­ keskuksessa ja toisen kerran Tallukassa.

Työmme oli toimia reservinupseerien rinnalla yhteistyössä, muun muassa olimme Rismalahden majan maalaus- ja siivoustalkoissa. Lisäksi yhteistyötä oli reservin aliupseerien naisten ja sotainvalidinaisten kanssa erilaisten tilaisuuksien ja kilpailujen kahvituksien ja ruokailujen järjestämisessä.

Toimintamme loppui vuonna 1987, koska emme saanet yrityksistä huolimatta uusia jäseniä. Rahat lahjoitimme reservinupseereille.

Toimintamme jatkuu kuitenkin tällä hetkellä vielä siten, että yhteistyössä Reserviläisten naisten kanssa huolehdimme Kaatuneitten muistopäivän kahvituksen järjestelyistä.

IV

Oman lipun hankkiminen oli jo esillä ainaki n 1960- luvulla. Siiioin oli tiedusteltu naisosaston mahdollisuutta olla mukana tukemassa tätä hanketta. Hanke ei kuitenkaan toteuhmut. Kun naisosasto vuonna 1987 lopetti toimintansa ja lahjoitti loput varansa reserviupseeriyhdistykselle, oli toivomuksena, että lahjoitusvarat käytettäisiin tämän lippuasian eteenpäin viemiseen Vuoden 1999  kevätkokous teki  päätöksen oman

lipun hankinnasta Taiteilija Yl ermi Lahti oli hankintatoimikunnan  pyynnöstä

suunnitellut neljä eri lippuvaihtoehtöa, joista valinta tehtiin. Naisasaston lahjoittaman

1000 mk:n lisäksi lipun hankintaa tukivat rahalahjoituksin Merita-Pankki ja

Asikkalan Osuuspankki.

Lipun  juhlallinen naulaamis- ja vihkirnisjuhla pidettiin Tammen!ehvätalolla

4.12.1999.Lipun  vihki kirkkoherra Råimo Rantala.

Lippu esiintyi heti kahden päivän kuluttua  ensimmäisen kerran kunniavartion mukana lippulinnassa Itsenäisyypäivänä sankarihaudoilla. Heti seuraavana talvena se nähtiin maanpuolustusjärjestöjen lippulinna$Sa Talvisodan päättymisen 60- vuotismuistojuhlassa sekä puolustusvoimain valtakunnallisessa paraatissa Lahdessa kesäkuun kuudentena päivänä.

Retkitoimintaakin  sisältyy kerhon hisoriaan. Ensimmäinen retki oli heti perustamis­ vuonna  tehty automatka Lahden reserviupseerikerhon kerhoiltaan. Sewaavana VUOima tutustuttiin jo Valkeakoskella paperitehtaisiin  sekä oltiin sama-lla Valkeakosken kerhon vieraina. Vuonna 1957 vicrailtiin Suomenlinna  sa ja Isosaaren linnakkeella yhdessä Kärkölän kerhon kanssa.

Vuosikymmenten kuluessa on retkeilty useissa varuskunnissa, tehty matkoja erilaisiin näyttelyihin ja messutapahtumiin. Löytyypä ohjelmastajopa laivaristeily Päijänteellä yhdessä Padasjoen kerhon kanssa. Sotahrujoituksiin tutustuminen ja teatterimatkakin

011 toimintakertomuksissa mainittu. Alkuvuosina kerho suunnitteli matkaa reservin upseerien pohjoismaisiin mestaruuskilpailuihin. Tämä ei kuitenkaan toteutunut.

Vasta vuonna 1992 oli ensimmäisen ulkomaanmatkan vuoro. Yhdessä aliupseeriyhdistyksen  kanssa käytiin Vi ipurissa. Tämän matkan oppai na toimivat Kauko Tommola ja Reino Auramo. Viipurissa kuljettiin samaa perääntymisreittiä, jota Kauko Tommolajoukkueensa kansa oli  kesäkuun 20 päivä 1944  käyttänyt. Päivämäärä on sama jolloin Viipuri menetettiin.

Retki suuntautui myös Tali- Portinhoikka – Ihantala alueelle. Reino Auramo oli taistellut täällä  kesällä 1944. Hän selvittikin taistelujen kulkua paikan päällä. Asiantuntevan  oppaan johdolla esim. Ylähovin kellari ,jossa

taistelujen aikana parhaimmillaan oli ollut kuuden joukko- osaston komentopaikka, löydettiin.

:..

IZ”

1  ’–../   ’

Kellari oli säilynyt hyvin, siellä oli nyt säilytyksessä perunoita ja kaaleja.

Arnmunnan tullessa mukaan reserviupseeritoimintaan, ensimmäisenä oli selvitettävä kysymys, missä ammunnat suoritetaan. Puolustusvoimilla oli

Vesivehmaan lentokenttäalue käytössään, joten sinne saatiin lupa rakentaa kevyt ratalaitteisto.

Useilla kerhonjäsenillä oli hallussaan parabellum- pistooleja sota-ajalta. Muut pistooliammuntaa harrastavat hankkivat omia aseita. Ampumakilpailuissa myös lainattiin aseita toinen toisilleen. Tämä oli mahdollista, koska ampumaeriä oli useita.

Pienoiskiiväärejä ostettiin liiton  kautta välitettäväksi jäsenille. Nämä aseet olivat puolustusvoimien vanhoista kivääreistä tehtyjä.

Suoritettiinpa mestaruuskilpailu jopa kerhon ilmapistoolilla siten, että jokainen jäsen sai ensin n. viikon hrujoitella tällä aseella. Pitempiaikainenkin harjoittelu oli mahdollista mutta maksu hrujoittelusta vastaavasti suurempi.

1950- luvun lopulla siirryttiin Suojeluskuntatalon viereen entiselle suojeluskunnan ampumaradalle. Sinne rakennettiin käsikäyttöinen, 5- paikkainen, kuviotaulurata. Toiselle sivulle valmistui kouluammuntarata.

Asikkalaan perustettiin oma ampumaseura vuonna 1964. Ampumaseura, upseerit ja aliupseerit rakensivat yhdessä 20- paikkaiset pistooli- ja pienoikivääriradat. Radat piti rakentaa talkoilla mutta käytännössä kävi niin, että ne rakensi melkein yksin aliupseeriyhdistyksenjäsen alikersantti Mauno Oksanen.

1990- luvun puolivälissä jouduttiin siirtymään Suojeluskuntatalon maastosta Vesivehmaalle, jonne valmistui uusi ampumarata. Asikkalan Reserviupseeri­ yhdistyksellä ja Asikkalan Reserviläisillä on edelleen käyttöoikeus kysessä olevalle radalle.

Lisäksi kerho on hankkinut oman nimikkopaikan pienoispistooliammuntaan.

Nykyään ampumaradalla suoritetaan  reserviläisammunnat, jotka käsittävät sovelletun maastoammunnan ja kenttäammunnan. Tätä toimintaa tukee kerhon vuonna 1998 hankkima reserviläiskivääri.

Kerhon ensimmäisen mestaruuden Vesivehmaalla 1955 voitti ampumaupseeri llpo Maukola sekä pistoolilla että pienoiskiväärillä. Seuraavien vuosien mestareita pienoiskiväärissä olivat yliluutnantti Risto Kemppi, kapteeni Tauno Soini, yli-

Pistoolin mestareita olivat vänrikki Kauko Tommola, lääkintämajuri Veikko

Kolehmainen, vänrikki Kaarlo Honka ja vänrikki Vihtori Virtanen. Vuodesta

1962 alkaen lajia hallitsi vänrikki Arvo Koiranen.

Kerhon omat ammunnat loppuivat 1970-luvun puolivälissä. Jäsenet kylläkin harrastivat ammuntaa mutta se tapahtui Asikkalan Ampumaseuran hrujoituksissa ja kilpailuissa.

Piirin kilpailutoimintaan osallistui menestyksekkäimmin luutnantti Arvo Koiranen. Hän saavutti Reserviupseeripiirin mestaruuskilpailuissa 1960,- 70 ja 80

luvuilla yhteensä noin 40 piirinmestaruutta.

Samoina vuosina hän osallistui Lahden piirin joukkueessa Reserviupseeriliiton suomenmestaruuskilpailuihin saavuttaen neljä henkilökohtaista mestaruutta ja joukkuemestaruuksia viisi sekä lukuisia muita mitalisijoja.

Vuonna 1984 liitto otti kolmanneksi lajiksi pistooli pika-ammunnan. Koiranen oli tämän lajin ensimmäinen liiton mestari.

Pohjoismaiset Reserviupseerien kotirata-ammunnat järjestettiin vuonna 1964. Nämä ammunnat voitti myöskin Arvo Koiranen.

Vuonna 1969 luutnantti Arvo Koiranen valittiin Asikkalan parhaaksi urheilijaksi. Tähän valintaan vaikutti luonnollisesti osaltaan myös menestyminen reserviupseeri­ piirin ja Reserviupseeriliiton kilpailuissa.

Vuonna 1958 alkoivat sisäpiippuammunnat talviaikana. Aseena käytettiin parabellumia, jonka sisään oli asennettu kierrettävä toinen piippu. Patruunana oli pieni lyijyluoti. Ampumamatka oli 10 metriä.

Ammuntailtoja oli yleensä kymmenen, viiden parhaan illan tulokset laskettiin yhteen.

Vuoden 1958 mestaruuden voitti lääkintämajuri Veikko Kolehmainen, ampumapaikan ollessa llpo Maukolan varastorakennus.

Vuoden 1959 mestari oli vänrikki Juhani Alaputte

Vuonna 1960 ammuttiin Alaputon navetassa ja mestaruuden voittijälleen

Veikko Kolehmainen.

Vuonna 1961 ammuttiin Vesivehmaan lentokenttäparakissa mestarin ollessa nyt vänrikki Kaarlo Honka.

Ammunnat siirtyivät nyt entiselle Suojeluskuntatalolle, minkä aliupseeriyhdistys oli hankkinut käyttöönsä. Arvo Koiranen voitti täällä ensimmäisen mestaruuden, minkäjälkeen hän hallitsikin kisoja.Vuonna 1968 sisäpiippuammunnat lopetettiin ja tilalle tulivat ilmapistoolit

Täällä ammuntoja jatkettiin 1970- luvun puoliväliin saakka, jolloin ne lopetettiin

IlmapistooJien tultua ampumaohjelmaan, mukaan tuli myös reserviupseerien vaimoja ja tyttäriä. Ahk:erimmat kävijät olivat Marja-Leena Lohiranta, Leena Saarela ja Iiris Koiranen. Näiden naisten tasoa kuvaa hyvin se, että he voittivat Turussa 1972 Suomen mestaruuden Asikkalan Ampumaseuran riveissä. Tulos oli samalla Suomen ennätys.

Ammuntojen loputtua Suojalassa kerhon kilpailut ilma- aseilla myös loppuivat. Jäsenet jatkoivat ammuntaa ampumaseuran riveissä.

1970 ja 80 lukujen vaihteessa ilma-ase ammunnat suoritettiin Hotelli Tallukassa, josta ne siirtyivät vanhan meijerin yläkertaan ja edelleen 1990 luvun lopulla ammattikoululle.

Radoillamme on järjestetty  Aliupseeriyhdistyksen kanssa useita piirin mestaruuskilpailuja. Yhdet kilpailut muun muassa Viitailan Nuorisoseurantalolla. Viimeiset kerhon ja Asikkalan Reserviläisten järjestämät piirin kisat ilma- aseilla olivat kuluneena talvena.

Heti perustamisenjälkeen talvella 1953 järjestettiin hiihto- ja kartanlukukilpailuja. Keväällä ja syksyllä olivat kevät- ja syysmaastokilpailut. Kerhon puheenjohtaja luutnantti Pekka Kuvajalle nämä kilpailut olivat tuttuja, olihan hän jo harrastanut näitä lajeja edellisessä kerhossaan.

Maastokilpailut käsittivät maastoammunnan, kuljetun matkan arvioinnin, paikan arvioinnin kuljetun matkan aikana, etäisyyden arvioinnin, etäisyyspisteiden merkinnän kartalle sekä tehtävien suorittamiseen käytetyn kokonaisajan.

Kunkin lajin voittaja sai yhden pisteen, toinen kaksi ja niin edelleen. Pienimmän yhteispistemäärän  saavuttanut oli voittaja.

Heti vuonna 1953 kerho osallistui myös  Lahden varuskunnanjärjestämään maastokilpailuun  sekä joukkueella Reserviupseeriliiton kevät- ja syysmaastokilpailuihin.

Liiton syysmaastokilpailut olivat samalla katsastukset reserviupseerien pohjoismaisiin mestaruuskilpailuihin. Pekka Kuvaja valittiin näiden kilpailujen perusteella

jo kahdeksannen kerran Suomen Reserviupseeriliiton joukkueeseen. Tämänjoukkueen koko oli 15 suomalaista reserviupseeria.

Eri vuosina kerhonjoukkueessa kilpailivat Pekka Kuvajan lisäksi  vänrikki Aulis

Kivistö, vänrikki Esko Riukka, luutnantti Armas Kokkola ja luutnantti Risto Kemppi, myöhemmin myös vänrikki Teuvo Haapanen ja luutnantti Reino Verkko.

Pekka Kuvaja edusti Asikkalan Reserviupseerikerhoa pohjoismaisissa kilpailuissa seitsemän kertaa.

Liiton mestaruuden Pekka Kuvaja saavutti 1954 Lahdessa pidetyissä talvikilpailuissa.

Lahden piirin kilpailuissa kerhon edustajat saavuttivat joitain henkilökohtaisia ­

ja joukkuemestaruuksia.

1970- luvun alussa  kerhon omien maastokilpailujenjärjestäminen loppui. Tämänkinjälkeen kerhonja aliupseeriyhdistyksen yhdistetty joukkue on

usein ollut mukana erilaisissa partiokilpailuissa. Tälläkin hetkellä esimerkiksi

Reserviläispiirin partiokilpailun kiertopalkinto on asikkalalaisten hallussa.

Kerhon ohjelmassa ei ollut ampumahiihtoa. Jäsenemme vänrikki Teuvo Haapanen kuitenkin harrasti tätä lajia, joten hänet lähetettiin Reserviupseeriliiton ampumamestaruuskilpailuihin vuonna 1961, joissa hän voittikin mestaruuden.

Tämän jälkeen ampumahiihto tuli muutamaksi vuodeksi kerhon ohjelmaan ja siinä kilpailtiin myös arvokkaasta kiertopalkinnosta, joka oli saatu

Hollolan Reserviupseerikerholta 10- vuotislahjaksi. Luutnantti Arvo Koiranen voitti Suojalan maastossa järjestetyt kilpailut  kolme kertaa peräkkäin, joten tuokin palkinto siirtyi lopullisesti hänen haltuunsa.

Talvikilpailuja järjestettiin vielä 1980- luvun alussa aliupseeriyhdistystä vastaan. Padasjoen ja Kuhmoistenjoukkueita vastaan käytiin vielä ampumahiihtokilpailu vuonna1996.

Suomen Reserviupseeriliiton kultaisen ansiomitalin tunnustuksena Reserviupseeriliiton tarkoitusperien edistämiseksi sekä reservin upseeriston yhteisten pyrintöjen hyväksi suorittamastaan työstä ovat seuraavat

Asik.kalan Reserviupseeriyhdistyksen jäsenet saaneet kultaisen ansiomitalin.

Luutnantti Pekka Kuvaja Luutnantti llpo Maukola Kapteeni Tauno Soini Yliluutnantti Matti Hakala Luutnantti Arvo Koiranen Luutnantti Timo Lahtinen

vuonna 1956 vuonna 1963 vuonna 1963 vuonna 1982 vuonna 1982 vuonna 1991

Yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi  nimitettiin yliluutnantti Timo Lahtinen 1998.

’ CJ

1  /

Yhdistyksen hallitus vuonna 2003:

Heikki Vahto puheenjohtaja, Martti Ora varapuheenjohtaja. Muut  jäsenet Martti Iso- Kuusela, Keijo Kitala, Arvo Koiranen, Harri Kolila, Esa Rouvilaja Lars- Cristian Schauman.

Asikkalan Reserviupseeriyhdistys viettää tänään toimintansa 50- vuotisjuhlaa täällä Tarnmenlehvätalossa. Kerhon toiminta on osa Reserviläispiirin historiaa ja myös pieni osa Reserviupseeriliiton historiaa. Usea kerhon tapahtuma on

tuona kuluneena ajanjaksona ollut monen asikkalalaisen arkipäivää, toivottavasti joskus myös juhlaakin.