Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta MTS järjesti torstaina 20.9.2018 seminaarin asevelvollisuuden haasteista. Paikalla oli useita puhujia sekä puolueiden edustajia kertomassa eri näkemyksistä asevelvollisuuteen liittyen.
Prikaantinkenraali Jukka Sonninen avasi nykyistä asevelvollisuutta Suomen sotilaallisen puolustuksen näkökulmasta sekä kertoi uudesta Koulutus 2020 -ohjelmasta ja sen eksperimentoinnista valituissa joukko-osastoissa. Sonninen huomautti puheessaan, että 280 000 koulutetun sotilaan reservin on tarkoitus toimia vastapuolen toimintakynnyksen kohottajana mahdollisessa uhkatilanteessa ja nosti esiin, että reserviaika on asevelvolliselle tärkein vaihe – jopa ohi varusmiespalvelusajan. Puolustusvoimissa on tällä hetkellä peräti 500 erilaista tunnistettua tehtävää jonka varusmiespalvelus mahdollistaa ja puolustusvoimien koulutusjärjestelmä nähdään nykyään urakaarena, jossa pyritään huomioimaan yksilön vahvuudet ja siviilimaailman haasteet. Sonninen korosti, että suomalainen asevelvollisuus perustuu puolustuksen tarpeisiin eikä puolustusvalmiutta voida uhrata henkilökohtaisten toiveiden tai tekijöiden vuoksi.
Everstiluutnantti Janne-Pekka Sarpoma kertoi Norjan sukupuolineutraalista asevelvollisuudesta. Norjassa naiset ovat voineet hakeutua vapaaehtoiseen palvelukseen vuodesta 1977 lähtien mutta vuonna 2015 kutsunnat alkoivat koskea koko ikäluokkaa sukupuoleen katsomatta. Kutsunnat järjestetään kahdessa vaiheessa niin, että ensimmäisen vaiheen verkkokysely lähetetään noin 60 000 henkilölle. Toisessa vaiheessa valikoitu osa verkkokyselyyn vastanneista henkilöistä kutsutaan kutsuntatilaisuuteen, jossa erilaisilla testeillä arvioidaan sitä, miten hyvin henkilö kykenee suoriutumaan varusmiespalveluksesta. Noin 8000 asevelvollista koulutetaan vuosittain. Naiset ja miehet on sijoitettu yhteistupiin, joka on kokemusten perusteella parantanut palvelustaan suorittavien asenteita vastakkaista sukupuolta kohtaan.
Perinteisen asevelvollisuuden haastavia puheenvuoroja kuultiin Kaisa-Maria Tölliltä Elisabeth Rehn Bank of Ideas ry:ltä sekä Anni Lahtiselta, Sadankomitean pääsihteeriltä. Tölli esitti kansalaispalvelusta kokonaisturvallisuuden tueksi. Lähtökohtana oli näkemys siitä, ettei muuttuneessa turvallisuusympäristössä hyödynnetä yhteiskunnan resursseja tarpeeksi järjestelmässä, joka on rakennettu lähtökohtaisesti puolustuskyvyn tarpeisiin. Kansalaispalvelus-malli Töllin mukaan tehostaisi Suomen turvallisuutta ja yhdenvertaistaisi kansalaisten oikeusasemaa, se osallistaisi koko ikäluokan kutsuntoihin, jolloin se myös lisäisi nuorten valinnan mahdollisuuksia ja ehkäisisi syrjäytymistä, sekä tuottaisi kustannustehokkaasti resursseja yhteiskunnan kokonaisturvallisuudelle. Kansalaispalvelus ottaisi mallia Norjan kutsunnoista, jonka vuoksi se saisi kerättyä koko ikäluokan kokonaisturvallisuusrekisteriin. Tällöin mahdollisissa häiriö- ja kriisitilanteissa pystyttäisiin hyödyntämään kansalaisten osaamista nykyistä paremmin. Tölli huomautti, että asepalvelus tulisi lähtökohtaisesti säilyttää ja puolustuskyky turvata, mutta olisi koko Suomen etu, että koko ikäluokka velvoitettaisiin osallistumaan kokonaisturvallisuuteen.
Sadankomitean pääsihteeri Anni Lahtinen esitti omassa puheenvuorossaan, että kutsunnoista luovuttaisiin kokonaan ja asepalvelukseen voisivat hakeutua kaikki 18-30 -vuotiaat Suomen kansalaiset sukupuolesta riippumatta. Vapaaehtoisten hakemusten ja valintakokeiden perusteella Puolustusvoimat valitsisivat sopivimmat hakijat koulutusjaksoille, joita Lahtisen mukaan voisi olla neljästi vuodessa. Koulutukseen valitut henkilöt olisivat virkasuhteessa valtioon, heille maksettaisiin koulutuksen ajalta korvausta ja palveluksessa vietetty aika kerryttäisi eläkettä. Esityksen mukaan koulutus olisi myös mahdollista keskeyttää koeajalla henkilön näin halutessa. Lehtinen perusteli Sadankomitean mallia nykyaikaisen sodankäynnin teknologian tehokkaaseen hyödyntämiseen ja pieniin, iskukykyisiin joukkoihin vedoten. Esityksen mukaan asevelvollisuus nykyisellään on vanhanaikainen, epätasa-arvoinen ja tehoton sekä ihmisoikeusnäkökulmasta problemaattinen.
Seminaarin loppupuolella oli puolueiden edustajista koostuva paneelikeskustelu, jota vetivät MTS:n Heli Santala ja Ruotuväki -lehden verkkouutispäällikkö Juuso Kurttila. Edustajat pääsivät antamaan ”Kyllä” tai ”Ei” -äänen mm. kysymyksiin siitä, saavatko naiset tarpeeksi tietoa asevelvollisuudesta, tulisiko miehet ja naiset majoittaa samoihin tiloihin ja pitäisikö varusmiesten taloudellista tilannetta parantaa. Kansanedustajilta kysyttiin myös mielipidettä siitä tulisiko kutsunnat laajentaa koskemaan miesten lisäksi myös naisia ja pitäisikö jokaisen asepaveluksen suorittaneen henkilön saada edes kerran käsky kertausharjoitukseen.
Reserviupseerin näkökulmasta Puolustusvoimien tavoite huomioida asepalvelusta suorittavan yksilön henkilökohtaiset vahvuudet ja hyödyntää niitä asevelvollisen urapolulla on positiivinen uutinen. Jos asevelvollisuus nähdään osana oman ammattitaidon syventämistä, se voidaan mieltää sekä yksilö-, että yhteiskunnallisella tasolla nykyistä paremmin hyödyllisenä ajanjaksona. Kehittyvät koulutusmenetelmät ja tehottomien rakenteiden purkaminen on nähty asevelvollisten keskuudessa hyvässä valossa – siitä kertovat vuosi vuodelta parantuneet varusmiesten mielipidemittaukset. Mielekäs ja tarkoituksenmukaiselta tuntuva palvelus kannustaa ylläpitämään osaamista myös reservissä. Asevelvollisuus perinteisessä muodossaan on siis ainakin matkalla oikeaan suuntaan.
Asevelvollisten naisten määrä on pysynyt parin vuosikymmenen ajan melko stabiilina ja onkin mielenkiintoista nähdä vaikuttavatko armeijan salaperäisyyden verhoa raottavat ohjelmat kuten YLE:n Naissotilaat pitkässä juoksussa niin, että asepalvelukseen hakeutuvien naisten määrä jatkaa kasvuaan. Palveluksen suorittaneet naiset ovat osoittaneen kyvykkyytensä Puolustusvoimien määräämissä tehtävissä, joten koko ikäluokkaan laajennetut kutsunnat eivät välttämättä ole pelkästään huono ajatus. Esitys yhteistuvista jakaa näkemyksiä vielä melko voimakkaasti kahteen leiriin – Norjan positiivisista tuloksista huolimatta. Niille naisille, samoin kuin miehille, jotka eivät ole syystä tai toisesta sopivia suorittamaan asevelvollisuutta voisi löytyä sekä yksilön, että yhteiskunnan näkökulmasta hyödyllisiä tehtäviä kansalaispalveluksen kautta.
Seminaari antoi hyvän pohjan keskustelulle asevelvollisuuden kehittämisestä ja haasteista. Vahva viesti oli, että asevelvollisuus käsitteenä ja käytäntönä on tilassa, jossa sen muotoa pohditaan monissa eri työryhmissä. On mielenkiintoista seurata, kuinka asevelvollisuutta lähitulevaisuudessa käsitellään ja millaiset tekijät siihen vaikuttavat. Millaisia tuloksia Koulutus 2020 -ohjelman kokeilu tuo, eteneekö ajatus kansalaispalveluksesta käytännön toimiin ja millaista keskustelua esimerkiksi kutsuntojen laajentamista koko ikäluokkaa koskevaksi käydään esimerkiksi tulevissa eduskuntavaaleissa?
Susanna Takamaa, Suomen Reserviupseeriliiton järjestösihteeri
Kirjaudu sisään
Tästä piiri- ja yhdistyssivujen hallintaan. Jäsenrekisteri löytyy Maanpuolustusrekisteristä (yhdistyksille) ja eAsiointipalvelusta (jäsenille).
