Teksti: Janne Kosonen

Koko asevelvollisuusaika kehittämisen kohteeksi

Puolustusratkaisumme perustuu yleiseen asevelvollisuuteen, jonka näkyvin ja intensiivisin osa on varusmiespalvelus. Se on kuitenkin ajallisesti vain murto-osa asevelvollisuudesta, joka kestää 43 vuotta.

Varusmiespalveluksen jatkuva kehittäminen on ehdottoman tärkeää, jotta se vastaa muuttuvaa toimintaympäristöä sekä tuottaa osaavia ja toimintakykyisiä operatiivisia joukkoja jatkossakin. Puolustusvoimien Varusmiespalvelus 2020 -suunnitelmassa koulutuksen uudistamisessa korostetaan sotilaan kokonaisvaltaista toimintakykyä ja riittävän osaamisen saavuttamista. Koulutusta kehitetään mm. teknologiaa hyödyntämällä ja vähentämällä passiivista luokkahuoneopetusta. Käytännössä varusmiesten koulutuksessa mm. käytetään nykyistä enemmän lyhyitä elokuvia sekä simulaattoreita.

Asevelvollisuuden kehittäminen ei kuitenkaan voi keskittyä vain sen ensimmäiseen vuoteen, vaan myös reservin toimintaa on kehitettävä määrätietoisesti.

Reservin osaaminen ja toimintakyky perustuu kertausharjoituksiin, vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen sekä reserviläisten omaehtoiseen toimintaan. Kertausharjoitukset osuvat reserviläisen kohdalle laskennallisesti kerran viidessätoista vuodessa. Toisaalta meillä on sodan ajan joukkoihin sijoitettuna aivan liian paljon reserviläisiä, jotka eivät saa koskaan kertausharjoituskäskyä. Näköpiirissä ei ole sellaista puolustusbudjetin kasvua, jolla pystyttäisiin varmistamaan, että jokainen reserviläinen pääsisi kertausharjoituksiin vähintään kerran kolmessa tai viidessä vuodessa. Kertausharjoitusten määrää tulee kuitenkin minimissään kasvattaa niin, että vähintään 22.000 reserviläistä saisi vuosittain kertausharjoituskäskyn. 

Ampumataito on keskeinen osa sotilasosaamista. Puolustusvoimien rooli reserviläisten ampumataidon ylläpitämisessä on valitettavan vähäinen. Reserviläisjärjestöjen laajamittainen ampumatoiminta on olennainen osa reservin ampumataidon ylläpitoa, mutta kohtuullista olisi, että reserviläisellä olisi vähintään kerran vuodessa mahdollisuus päästä ampumaan puolustusvoimien aseilla.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toteuttamalla vapaaehtoisella sotilaskoulutuksella pystytään paikkaamaan osa liian vähäisten kertausharjoitusten muodostamasta koulutusvajeesta. Kun tähän lisätään vielä omatoiminen säännöllinen liikunta- ja ampumaharjoittelu, niin aktiivinen reserviläinen pystyy ylläpitämään omaa osaamistaan ja toimintakykyään varsin hyvin.

Syksyn aikana odotetaan tietoja, missä muodossa valmisteilla oleva vapaaehtoisen maanpuolustuksen lain uudistaminen etenee eduskuntaan. Lakiuudistuksen keskeinen ajatus on Puolustusvoimien Maanpuolustuskoulutusyhdistykseltä (MPK) tilaaman sotilaallisen koulutuksen siirtäminen Puolustusvoimien vastuulle. Uudistus tehostaisi erityisesti paikallisjoukkojen koulutusta ja valmiutta.

Esitettyyn muutokseen liittyy kuitenkin useita riskejä, jotka ratkaisevat, saavutetaanko mahdollisella muutoksella sille esitettyjä tavoitteita. Ehdoton edellytys uudistuksen onnistumiselle on vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen taloudellisten resurssien merkittävä lisääminen. Tällöinkin vaarana on MPK:lle jäävän sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen näivettyminen, varsinkin jos kategorisesti kielletään esim. puolustusvoimien aseilla ampuminen tässä koulutuksessa. Sijoittamattoman reservin sekä varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen mielekäs jatkuminen sekä koulutuksen alueellinen kattavuus on varmistettava uudistuksessakin.

Ampuma-aselakiprosessissa on esille noussut yksityiskohtia, jotka toteutuessaan vaikeuttavat tai jopa lopettavat osan nykyisestä reserviläisten ampumatoiminnasta. Ampumista harrastavat tahot asekeräilijöistä ja metsästäjistä aina urheiluampujiin ja maanpuolustajiin ovat osoittaneet yksimielisen selkeästi ampuma-aselain kriittiset kohdat. Toivottavasti virkamiehiltä ja päättäjiltä löytyy rohkeutta korjata lakiluonnoksessa olevat toimintaa vaarantavat virheet.