Perinneaikaa kohti

lokakuu 16, 2017   /   spuoskari

Suomen Sotaveteraaniliitto juhli 60-vuotista taivaltaan 29.9. laskemalla seppeleet kaikille Suomen sankarihaudoille ja aloittamalla pariviikkoisen koko jäsenkuntansa veteraanien tapaamisoperaation. Helsingissä järjestettiin arvokas pääjuhla, jossa juhlapuhujana oli Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Veteraanien puheenvuoron käytti lopuksi kenraali Jaakko Valtanen, joka on myös Suomen Reserviupseeriliiton kunniajäsen.

Juhlassa kuultiin liiton järjestämän lastenlaulukilpailun satoa. Kilpailulla on haluttu siirtää veteraanien perinnettä lapsille ja nuorille, ja perinneaikaan siirtyminen tulikin esiin kaikissa puheissa. Erityisen iloinen olin kuullessani, että Sotaveteraaniliitto on käynnistänyt jo kehityshankkeita koulumaailman suuntaan: perinnetiedon kertominen kouluissa tulee entistä tärkeämmäksi meille veteraanien lapsille ja lastenlapsille. Samansuuntaisia kehitysideoita saimme myös omalla kotikentälläni Oulussa, jossa pidimme ideointi-illan liiton kannattajajäsenten kanssa keväällä sekä perinneseminaarin syksyllä.

Omalla kohdallani työ Reserviupseeriliiton luottamustehtävissä on saanut rinnalleen myös veteraanien perinnetyön, sillä minut nimitettiin taannoin sotaveteraanipiirimme perinnevastaavaksi. Olen tarttunut tähän m tavattoman tärkeään tehtävään avoimin mielin ja hyvässä uskossa.

Maamme neljä veteraanijärjestöä perustivat Tammenlehvän Perinneliitto vuonna 2003. Sen tarkoituksena on hoitaa ja vaalia Suomen vuosina 1939‒1945 käymien sotien ja niiden veteraanien perinteitä. Liitossa on 22 jäsenyhteisöä, joista Suomen Reserviupseeriliitto on yksi.

Vuonna 2011 Tammenlehvän Perinneliitto käynnisti veteraanien perinneaikaan siirtymisen käytännön työn yhteistyössä Rintamaveteraaniliiton, Sotainvalidien Veljesliiton sekä Suomen Sotaveteraaniliiton kanssa. Vuonna 2015 kaikki kolme veteraanijärjestöä lähettivät jäsenistölleen kirjelmän, jossa suositellaan, että piirit ja osastot hakeutuvat aktiivisesti mukaan alueellisten perinneyhdistysten toiminnan suunnitteluun ja valmisteluun. Yhdessä sovittiin, että Sotaveteraaniliitto ottaa vastuulleen perinneyhdistysten muodostamisen ja organisoinnin.

Näin siis liittotasolla.

Käytännön työ on osoittautunut kuitenkin vaikeammaksi. Kentällä Sotaveteraaniliiton piirit ja yhdistykset ovat saaneet paikoin vallankaappaajan leiman. Olipa kyseessä millainen yhteiskokous hyvänsä, esille nousevat tulevien perinneyhdistysten nimikysymykset ja se, kenen niitä pitäisi hallinnoida. Vanhat liittokohtaiset taisteluasemat eivät näytä murtumisen merkkejä.

Minulle, joka olen suhteellisen tuore tulokas tässä taistossa, tämä näyttäytyy perin omituisena. Olen kahden sotaveteraani-isän poika, ja vaikka isäni ja kasvatusisäni eivät kotona koskaan sodasta puhuneetkaan, sen verran tiedän, että hekin pudistelisivat päätään, jos vielä eläisivät.

Näinkö veteraanit ovat toivoneet perinnettään jälkipolville siirrettävän?

Olen kohdannut lähtökohtaista vastarintaa oikeastaan jokaisella foorumilla, missä olen käynyt asiasta puhumassa. Myös kokeneiden reserviupseerien taholta. Tämä siitäkin huolimatta, että muistutan aina aluksi kuulijoita siitä, että perinnetyössä ei ole kyse minkään yksittäisen veteraanijärjestön perinteen vaalimisesta. Liittojen historiat kirjoitetaan sitten aikanaan, sidotaan kansiin ja nostetaan kirjahyllyjen uumeniin. Mutta veteraanien perintö – siis isiemme, isoisiemme, äitiemme tai isoäitiemme – tekemät uhraukset ja palvelukset isänmaalle uskomattoman ankarina sotavuosina eivät saa tallautua järjestöriitojen alle.

Perinnetyössä on kyse sodan käyneen veteraanin, eli sotilaan, lotan, sotilaskotisisaren, sotilaspojan, kotirintamalla palvelleen ihmisen, perinteen säilyttämisestä ja siirtämisestä lapsillemme ja lastenlapsillemme. Keskiössä on ihminen. Unohdetaan jo vuosikymmenten takaiset riidat eri veteraanijärjestöjen välillä.

Suomen juhlavuoden tunnus on Yhdessä. Tätäkin työtä meidän kaikkien on tehtävä yhdessä ja toivon, että me reserviupseerit näytämme esimerkkiä, emmekä ole ensimmäisinä asettumassa poikkiteloin. Tervetuloa mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan veteraanien perinneaikaa. Minun käteni on valmis tarttumaan sinun käteesi.

Sampo Puoskari
Suomen Reserviupseeriliiton 2. varapuheenjohtaja
Pohjois-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin perinnevastaava

Sampo Puoskari

Sampo Puoskari

Yliluutnantti (res) Sampo Puoskari on Suomen Reserviupseeriliiton toinen varapuheenjohtaja.