Teksti: stakamaa

Pitääkö maanpuolustustahdosta tai nuorista huolestua?

MTS julkaisi tuoreen mielipidetutkimuksen 29.11.2018 ja aiheutti suuria tunteita niin tiedotusvälineissä kuin sosiaalisessa mediassakin. Jo tutkimuksen johdannosta kävi ilmi, että näin alhaalla maanpuolustustahto on ollut viimeksi 29 vuotta sitten, vuonna 1989. Kylmän sodan aikaan. Silloinkin maanpuolustustahto oli yhden prosenttiyksikön (67%) korkeampi kuin nyt (66%).

 

Katosiko suomalainen maanpuolustustahto?

Totta on, että tilastojen valossa maanpuolustustahto näyttää laskeneen. Etenkin vuoden 2017 kyselyn tuloksiin verrattuna laskua tuntuu olevan jopa merkittävästi, sillä siinä missä vuonna 2017 peräti 72% oli sitä mieltä, että jos Suomeen hyökätään, niin suomalaisten on puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta, tänä vuonna tätä mieltä oli enää 66%. Laskusuhdanne tuntuisi vallitsevan lähes kaikissa vastausryhmissä.

Suomessa on vuosikymmeniä vallinnut konsensus vahvasta kansallisesta maanpuolustustahdosta. Yleinen asevelvollisuus ja aktiivinen vapaaehtoinen maanpuolustuskenttä ovat olleet omiaan ylläpitämään ajatusta siitä, että Suomi on puolustamisen arvoinen maa tilanteessa kuin tilanteessa – asia, jonka suomalainen oppii jo lapsena. Talvisodan henkeä on pidetty elossa nykypäivään saakka. Särö tähän ajatteluun tuntuu aiheuttavan vähintäänkin lievää hysteriaa. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta MTS:n puheenjohtaja kansanedustaja Sofia Vikmanin (kok.) mukaan tarvitaan toimia maanpuolustustahdon laskusuunnan kääntämiseksi, koska korkea maanpuolustustahto on Suomen uskottavan puolustuksen kulmakivi (MTS Tiedote 29.11.2018). Näin varmasti onkin.

Itse myönnän hämmästyneeni mielipidemittauksen tuloksista. Minäkin olen olettanut, että vahvan maanpuolustustahdon hurmos säilyy tulevatkin vuosikymmenet.

Omasta mielestäni epävarmaksi ja arvaamattomaksi muuttuneessa maailmanpoliittisessa kentässä Suomen suvereniteettikin muuttuu kyseenalaiseksi ja vaatii erilaista suhtautumista, jotta se voitaisiin jatkossakin säilyttää. Uhkakuvat ovat kenties muuttuneet, mutta ne eivät nähdäkseni ole suinkaan muuttuneet vähäpätöisemmiksi nykyaikaisen informaatiovaikuttamisen ja trollauksen aikakaudella. MTS:n tutkimuksen mukaan 48% tutkimukseen vastanneista näki sotilaallinen tilanteen Suomen lähialueilla seuraavan kymmenen vuoden aikana samana kuin nykyään. Lähes yhtä suuri joukko (41%) arvioi tilanteen muuttuvan uhkaavammaksi.

Tarkastellessani viime vuosien MTS:n tutkimusten verrokkituloksia huomasin etsiväni poikkeavan kohonnutta maanpuolustushenkeä erityisesti Ukrainan kriisiin vedoten. Lähtökohtaisesti siis oletin maanpuolustustahdon nousseen vuoden 2014 mittauksissa, sillä tuon vuoden keväällä tilanne oli eskaloitunut. Ennakko-odotuksiani osoittautuivat virheellisiksi. Kun Ukrainassa käytiin aseellista selkkausta, vastaukset olivat melko vastaavat kuin nyt: vuonna 2014 46% piti Suomen tilannetta tulevaisuudessa samana kuin silloinkin ja vastaavasti 46% arvioi tilanteen kymmenen vuoden aikana muuttuvan uhkaavammaksi. Ei suurta maanpuolustushengen kohotusta sielläkään.

Maailma muuttuu. Ihmiset muuttuvat. Muuttuuko maanpuolustustahto? Vai muuttaako se vain muotoaan?

 

Niistä nuorista

Erityisen paljon tutkimuksen suhteen puhuttivat nuorten vastaajien näkemykset maanpuolustuksesta ja Suomen tilanteesta. Alle 25-vuotiaista alle puolet, 49% (66% v. 2017) oli sitä mieltä, että Suomen tulisi puolustautua aseellisesti kaikissa tilanteissa. Tämä vaikuttaa vähältä. 25-34-vuotiaiden keskuudessa luku on jo hieman parempi, 62% (66% v. 2017).

Alle 25-vuotiaiden vastaajien luokka koostui tarkemmin sanottuna 15-24-vuotiaista. Tässä ryhmässä on siis jo merkittävä määrä nuoria, joille esimerkiksi asepalvelus ei ole vielä ajankohtainen aihe. Ja heistäkin osa on naispuolisia, joille asepalvelus ei ole ajankohtainen välttämättä koskaan. He ovat sukupolvea, joiden vanhemmat ja isovanhemmat eivät ole kokeneet sotaa, vaan eläneet jälleenrakentamisen ja taloudellisen vaurastumisen aikaa. Sotilaallinen puolustus voi tuntua heistä ajatuksen tasolla todella absurdilta.

Kuitenkin jos Suomeen hyökätään, niin kaikista vastanneista peräti 84% olisi itse valmis osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin kykyjensä ja taitojensa mukaan. Alle 25-vuotiaista vastaajista peräti 75% olisi valmis osallistumaan maanpuolustukseen omien kykyjensä mukaan. Tämä on tärkeää: omien kykyjensä mukaan. Mielestäni se ei kuulosta nuorisolta, jolla maanpuolustustahto olisi hukassa. Se kuulostaa nuorisolta, joka osaa arvottaa oman osaamisensa ja on valmis tekemään osansa omien kykyjensä mukaan. Eikä se rajoitu pelkästään nuoriin. On järkevää, että siviilipuolen osaaminen henkilötasolla katsotaan kokonaispuolustuksen kannalta tärkeämmäksi, kuin mihin varusmiespalvelusaikana saatu koulutus antaa valmiudet. Siviilissä lääkärin työskentelevää ei kriisiaikana kannata istuttaa lähivartiopoteroon, vaikka sotilaspassissa lukisikin jääkäri. Nuoret tuovat asian omasta näkökulmastaan tilastoihin. Tässä on pohdittavaa, kun monesti viime aikaisissa keskusteluissa esiin nostettu kansalaispalvelus mahdollisesti otetaan päättäjien agendalle.

Yleinen asevelvollisuus saa MTS:n tutkimuksen mukaan edelleen melko vahvaa tukea yli 50-vuotiaiden vastaajien keskuudessa. Nuorten vastaajien (15-24-vuotiaat) kannatus yleistä asevelvollisuutta kohtaan on laskenut 56 prosenttiin (77% v. 2017). Vastaavasti nykyistä valikoivampaan varusmiespalvelukseen siirtymistä tukee aikaisempaa suurempi joukko, 21 prosenttia (10% v. 2017). Nykyistä asevelvollisuusmallia piti parhaana 45 prosenttia 15-24-vuotiaista. Sekä miehiä, että naisia koskevaa asevelvollisuutta tuki 17% kaikista vastaajista. Myös alle 25-vuotiaiden kohdalla prosentti oli sama eikä muidenkaan ikäryhmien välillä ollut merkittäviä eroja. Kansalaispalveluksen kannatus sen sijaan oli kasvanut ja kaikista vastaajista yli puolet (55%) suhtautui siihen myönteisesti. Nuorista vastaajistakin miehiä ja naisia koskevaa yleistä kansalaispalvelusta kannatti 61%. Ammattiarmeija ei saanut vieläkään suurta suosiota. Myöskään liittoutuminen ei tuntunut olevan hirveästi vastaajien mieleen.

Kun nykyisellä järjestelmällä puolet ikäluokasta ei suorita yleistä asevelvollisuutta olisiko syytä pohtia tapoja, joilla puolustusvoimien koulutuksen ulkopuolelle jäävät yksilöt voisivat osallistua maanpuolustukseen omien kykyjensä mukaan? Ehkä se korjaisi, ei pelkästään nuorten, vaan kaikkien maanpuolustustahtoa tilastoissa paremmaksi.