Teksti: Janne Kosonen

Puolustusselonteko 2017

Valtioneuvoston puolustusselonteko 2017 on kokonaisuudessaan hyvin valmisteltu ja tiivis dokumentti, jossa esitellään puolustuspoliittiset linjaukset Suomen puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle. Selonteon esitysmuoto tekee siitä helposti luettavan, mutta samalla se on johtanut monen asian liiankin pelkistettyyn käsittelyyn. Selonteon selkeyttä vaikeuttaa myös eräiden vakiintumattomien termien käyttö.

Selonteossa keskitytään luonnollisesti Suomen sotilaalliseen puolustukseen. Selonteossa olisi tullut ottaa selkeämmin kantaa myös yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen, koska puolustushallinolla on tässäkin kokonaisuudessa keskeinen rooli. Varmaa on, että näihin laajemman turvallisuuden tehtäviin on tulevaisuudessa sijoitettava merkittävästi nykyistä enemmän puolustusvoimien sodan ajan joukoista vapautuneita, kokeneita reserviläisiä. Mielellään selonteossa olisi nähty myös mainintaa kansalaisten yleisestä varaamisrekisteristä. Se kun on kuitenkin ehdoton edellytys, jotta henkilöt voidaan luotettavasti sijoittaa eri viranomaisten poikkeusolojen tehtäviin.

Selonteossa vahvistetaan taas kerran, että Suomen puolustusratkaisu perustuu koko maan puolustamiseen, joka on mahdollista vain laajasti toteutettavan yleisen asevelvollisuuden ja riittävän suuren koulutetun reservin kautta. Siihen nähden asevelvollisuutta, reservin toimintaa ja vapaaehtoista maanpuolustustyötä käsitellään selonteossa hämmästyttävän suppeasti, vain kahdessa kappaleessa.

Reservin osaamisen ja vapaaehtoisuuden nykyistä parempi hyödyntäminen ovat avainasioita, mikäli reservin toiminnasta halutaan merkittävää lisäpanosta puolustusvalmiuteen.

Selonteossa korostetaan maanpuolustustahdon merkitystä yhteiskunnan kriisinsietokyvyn ylläpitämisessä. Vapaaehtoisilla maanpuolustusjärjestöillä on keskeinen rooli maanpuolustustahdon ylläpidossa.  Tämän lisäksi maanpuolustusjärjestöillä on monia muitakin tärkeitä tehtäviä, jotka on syytä muistaa. Järjestöillä on merkittävä rooli mm. maanpuolustusviestinnässä sekä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kouluttajien ja osanottajien rekrytoinnissa. Järjestöjen osaamista voidaan hyödyntää nykyistä enemmän myös henkilöstön sijoittamisessa sodan ajan tehtäviin erityisesti paikallisjoukoissa. Tämä tarkoittaa käytännössä suosituksia sijoitettavista henkilöistä heidän osaamisen, harrastuneisuuden, toimintakyvyn ja halukkuuden perusteella. Sijoittaminen itsessään on toki aina ja yksiselitteisesti puolustusvoimien tehtävä.

Vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt ovat lisäksi merkittäviä reserviläisten omaehtoisen toiminnan mahdollistajia. Tästä yhtenä esimerkkinä on laaja, reserviläisten ampumataidon ylläpitämisen mahdollistava ampumatoiminta. Suomen Reserviupseeriliiton jäsenyhdistykset järjestivät vuonna 2016 yli 4700 ampumaharjoitus ja -kilpailutilaisuutta, joihin osallistui yli 24000 henkilöä. Vastaavasti oman toimintakyvyn ylläpitoon tähtääviä maasto- ja liikuntatilaisuuksia järjestettiin vuonna 2016 yli 5800 ja niihin osallistui lähes 34000 henkilöä. Nämä tapahtumat ja muu monipuolinen reserviupseeritoiminta ovat esimerkkejä vapaaehtoistyöstä, jolla on suuri merkitys suomalaisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden edistämisessä.

Suomen itsenäisyyden juhlavuonna meidän kaikkien aktiivireserviläisten on syytä olla ylpeitä tekemästämme, tärkeästä työstä isänmaan puolesta.