Tänä keväänä on Döbelninkadun maanpuolustustalossa työstetty strategioita. Ainakin Reserviläisliitto, Maanpuolustuskoulutusyhdistys, Reserviläisurheiluliitto ja Maanpuolustuksen Tuki ry ovat työstäneet strategioitaan kohdatakseen tulevaisuuden haasteet. Myös Suomen Reserviupseeriliitolla alkaa hallituksen kesäseminaarissa seuraavan strategian valmistelutyö. Olen saanut olla ainakin osittain mukana kaikissa muissa paitsi RES:n strategiaprosessissa. Itse prosessit on vaihdelleet suurestikin eri organisaatioiden välillä. Yhdessä on käytetty ulkopuolista ammattilaista, toisessa pidetty seminaaria aiheesta ja kolmannessa aihetta on pyöritelty omien toimielinten sisällä. Monenlaisia prosesseja, mutta aina sama lopputulos; STRATEGIA 2020. Siis ainakin näin otsikkotasolla.
Strategiaprosessit ovat tylsiä. En usko, että monikaan sisäisesti hyppii ilosta, kun kuulee uuden strategiatyön aloitettavan. Siihen varmastikin vaikuttaa varsin yleinen ajatus strategiatyön vaiheista: – Tämähän on jo valmiiksi kirjoitettu, mutta käsitellään vaan sitä useissa kokouksissa. – Valitettavasti en tälläkään kertaa ehtinyt asiaan perehtyä, mutta viilataan silti vähän epäolennaista. – Onneksi se on nyt valmis, ettei tarvitse siihen enää palata!
Strategiaprosesseja on monia, mutta jos oikeasti halutaan tehdä strategia, joka kehittää toimintaa vastaamaan tulevaisuuden haasteita, tulee sen suunnittelu aloittaa puhtaalta pöydältä. Ensimmäisen kirjoitetun sanan jälkeen mitään ei ole enää tehtävissä. Sinä hetkenä on jo päätetty mitä strategia tulee pitämään sisällä, eikä sitä enää mikään muuta. Ensimmäisen sanan kirjoittamisen osalta tulee siis olla äärettömän varovainen. Kaikki suunnittelu- ja visiointityö kannattaa tehdä loppuun, ennen kuin mustaa aletaan valkoiselle laittamaan. Mitä vapaampaa ja ideoivampaa alku on, sitä parempi on lopputulos. Eikä se oikeasti ole huono asia, vaikka prosessissa mukana olisi joku meidän ”uskovaisten” ulkopuolinenkin herättäjä.
Strategia on suunnitelma, jolla saavutetaan tavoitettu päämäärä. Tavoittelemamme päämäärän taas tulee perustua visioon, jonka luomme tulevaisuudesta. Strategian luominen vaatii siis tulevaisuuden ennustamista. Maailma muuttuu ja varmimmin epäonnistumme, jos luomme strategiamme tälle päivälle. Ennustaminen ei ole helppoa ja mitä pidemmälle se tehdään, sen epävarmemmaksi sen laatiminen tulee. Ennustamista kuitenkin helpottaa näkemys tulevasta. Mitkä omat ja ulkopuoliset tekijät tulevaisuuteemme vaikuttavat sekä mitä ja millä varmuudella voimme niitä jo ennustaa.
Mitä sitten voisimme oppia tästä monen organisaation strategiaruuhkasta. Vaikka jokaisen järjestön on syytä käydä läpi oma strategiatyö, voisimme varmasti kuitenkin oppia toinen toistemme prosesseista. Miksemme istuisi alas ja kertoisi toisillemme strategiatyömme vaiheista ja päätöksistä. Ennen kaikkea olisi hyvä jakaa ne onnistumiset, joita olemme matkan varrella kokeneet. Samalla voimme myös miettiä, tarvitsemmeko järjestöille myös yhteisen strategian, jolla me vapaaehtoiset maanpuolustajat vastaamme tulevaisuuden haasteisiin. Döbelninkadun maanpuolustusjärjestöt ovat monelta eri kantilta sidoksissa toisiinsa. Yhteinen strategia selkeyttäisi toimiamme, yhtenäistäisi viestiämme ja loisi yhteisöllisyyttä tulevaisuuteen, jossa voimavaroja ei vaan ole varaa hukattavaksi.
Mikko Halkilahti
Puheenjohtaja
Suomen Reserviupseeriliitto
Kirjaudu sisään
Tästä piiri- ja yhdistyssivujen hallintaan. Jäsenrekisteri löytyy Maanpuolustusrekisteristä (yhdistyksille) ja eAsiointipalvelusta (jäsenille).
