Teksti: Aaro Mäkelä

Vuonna 2002

Lokakuinen Hamina oli minulle, upseerioppilas Mäkelälle, uusi tuttavuus. Samoin oli ikuisuudelta tuntunut RUK-kuljetus reitillä Vaasa-Seinäjoki-Lahti-Hamina, jonka lähtö Laihialta oli sunnuntaina klo 15:30 aikaan. Onneksi sittemmin kehitys on kehittynyt ja loma-aika linja-auton ulkopuolella on lisääntynyt. Mutta onneksi RUK:n tunnelma on edelleen sama.

Samaan aikaan tuleva vaimoni kävi ensimmäistä vuottaan yläastetta Haminassa. Tulisimme tapaamaan ensimmäisen kerran Helsingissä reilut 11 vuotta myöhemmin. Hänellä ei ollut vielä Jack-Uppiin ikää, eikä upseerioppilaalla iltalomaa. Tulisimme myös osallistumaan kurssijuhlaan yhdessä, mutta emme vielä tällä kertaa, vaan ensimmäisen kerran kurssin 249 juhlassa noin 14 vuotta myöhemmin.

Tiedustelutulenjohtoon koulutettavat olivat sijoitettuna kahteen tupaan, majoituksen oltua siihen aikaan tykistökasarmilla tulenjohdon yhteydessä, tuvissa Ägläjärvi ja Kuhmo. Tuvissa majoittui kovakuntoisia nuoria miehiä, sittemmin hyviä ystäviä. Meillä ei ollut majoituksesta varaa valittaa, sillä tiedustelun majoitusolosuhteet muuttuivat tätä paremmiksi vasta vuosia myöhemmin, päärakennuksen remontoinnin jälkeen. Myös tiedustelutulenjohto näyttää muuttaneen olosuhteiden mukana.

Tiedustelutulenjohdon silloiset vuorottelevat tiedustelu- ja tulenjohtoharjoitukset opettivat paljon, toivat molemmista pääkoulutuslinjoista maastovuorokausia ja veivät valitettavasti joitain aina tärkeitä lomaviikonloppuja. Reilu kuukausi ilman lomaa oli edellisten sukupolvien tarinoihin nähden lyhyt gines-vertailuaika, mutta vielä kotona asuvalle tuoreelle ylioppilaalle raskas. Metsä tuli porukassamme tutuksi myös niille, joille se ei ollut entuudestaan tuttu. Luokka Vimpelin käyttöä vältimme annettujen käskyjen mukaan, jos vain pääsimme ulos Haminan talveen. Ja kunto säilyi, vaikka urheiluvapaat jalkapallopuolella jäivät pois kalenterista. Tällä kurssilla Kirkkojärven marssin neljä ensimmäistä sijaa merkittiin tiedustelun ja tiedustelutulenjohdon joukkueille, joskin kevyenä vastapainona saattoi ainakin tulenjohto olla kirjallisen koeosaamisen puolella aina vahvempi. Ja lopulta tuli tammikuu ja tämäkin kurssi päättyi. Mutta kurssi kyllä elää.

Luonnollisesti näkökulma muuttuu vähitellen: omasta kurssistani on kulunut melkein 15 vuotta. Tehtävät sekä siviilissä, vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä sekä Puolustusvoimien puolelta annettuna muuttuvat. Hienoista kurssimme kymmenvuotisjuhlistakin on vierähtänyt jo tovi (vinkki oppilaskunnille: kannattaa järjestää).

Haminassa kannattaa ehdottomasti vierailla kurssin jälkeen. Yksi parhaista tavoista on yhdistää Haminan vierailu ja koulutus, ilmoittautumalla MPK:n kurssille omaa osaamistaan päivittämään tai kehittämään, esimerkiksi kurssikavereiden kanssa porukalla. Senkin olen viime vuosina haminalaisilta oppinut, ml. vaimoltani, että vierailu ja ajanvietto kannattaa myös varuskunnan ulkopuolella.

Aaro Mäkelä
Kirjoittaja on RUL:n 1. varapuheenjohtaja (RUK 221)