Varhainen historia 1958-1978

1978-04-18 Piirteitä Piikkiön Reservinupseerit ry:n toiminnasta, Tapio K. Kallio

Seuraava teksti perustuu Tapio K. Kallion yhdisyksen 20-vuotisjuhlissa 1978 pitämään
esitelmään. Lisäykset ja muutokset Antti Honkasaari 2004:

Vuosi 1958 muodostui ratkaisevaksi Piikkiössä asuvien reservin ja evp. upseerien kokoamisessa maanpuolustusaatteen ympärille. Tosin jotkut upseerit olivat löytäneet tiensä äskettäin 50-vuotisjuhliaan viettäneeseen Turun Reserviupseerikerhoon, mutta suurimmalle osalle tämä kaupungin suuri kerho jäi kuitenkin vieraaksi. Siksi päädyttiinkin ajatukseen perustaa Piikkiöön oma kerho, jonka suhteellisen suppeaan piiriin jokainen voisi tuntea kuuluvansa. Näistä asioista keskustelivat maaliskuun 4. päivänä 1958
luutnantti Anton Ahtikarin luona kapt. Arvo Mäki, ylil. Aarre Filppu, ylil. Emil G. Tähkäpää, Itn. Ahtikari ja
vänr. Pekka Ahokas. He päättivät kutsua kokoon perustavan kokouksen Ahtikarille huhtikuun 14. päiväksi 1958. Kutsu lähetettiin kaikille 34:lle Piikkiössä asuvalle upseerille.

Perustava kokous pidettiinkin sovittuna aikana Ahtikarilla. Läsnä olivat seuraavat 11 piikkiöläistä upseeria, jotka merkittiin perustajajäseniksi (aakkosjärjestyksessä):

Anton Ahtikari, Kaarle Elfving, Aarre Filppu, Tapio Kokkala, Pauli Koski, Esko Louramo, Arvo Mäki, Unto Niskala, Sauli Siipola, Matti Urpo ja Tauno Virta. Lisäksi oli paikalla Turun Reserviupseerikerhon edustajana kapteeni Aarne Alitalo, joka sittemmin liittyi itsenäiseen Piikkiön Reserviupseerikerhoon. Puhetta johti perustavassa kokouksessa Arvo Mäki ja pöytäkirjaa piti Sauli Siipola. Yksimielisesti päätettiin perustaa oma
yhdistys, joka tulisi toimimaan Turun Reserviupseerikerhon alaosastona. Puheenjohtajaksi valittiin
Arvo Mäki ja sihteeriksi Tauno Virta. Toukokuun alussa liittyivät jäseniksi -maksettuaan ”sisäänkirjoitus-maksuna” vähintään 250 markkaa -Pekka Ahokas, Rainer Lukander, Lennart Palander ja Leo Vuolio, joten jäseniä oli yhteensä viisitoista.

Vuoden 1962 marraskuun 19. päivänä oltiin valmiita perustamaan täysin itsenäinen Piikkiön Reserviupseerikerho, jonka nimi muutettiin RUL:n ja sen jäsenyhdistysten sääntöjen uudistuksen yhteydessä vuonna 1968 kuuluvaksi Piikkiön Reservinupseerit ry. Itsenäistymisen päättänyt kokous pidettiin myös Ahtikarilla ja siihen osallistuivat seuraavat 14 jäsentä: Pekka Ahokas, Anton Ahtikari, Aarre Filppu, Tapio Kallio, Eero Karvanen, Risto Löytty, Arvo Mäki, Unto Niskala, Lauri Partanen, Esko Simola, Jaakko Säkö, Emil Tähkäpää , Matti Urpo ja Juhani Vuokko.

Vuonna 1978  oli jäsenmäärämme 36, mikä lienee ollut jäsenkehityksemme huippu. Tällä hetkellä on meillä sihteerin tunti sitten antaman ilmoituksen mukaan 40 jäsentä. ( 2004 85 jäsentä) Piikkiöläisten reservin upseerien järjestäytymisprosentti lienee melko suuri, ja juuri paikkakunnalle muuttaneita on saatu mukaan elävöittämään toimintaamme.  Jäsenkatoakin esiintyy, siihen on ennen kaikkea vaikuttanut muuttoliike,
joskin useat Piikkiöstä poismuuttaneet ovat jääneet edelleen jäseniksi -jopa Iisalmesta on saapunut
jäsenmaksuja! Jäseniä on meillä aina ollut myös naapurikunnista ennen kaikkea Kaarinasta, mutta myös
Paimiosta sekä Turusta ja Liedosta.

Majurit Alitalo ja Mäki on palkittu RUL:n kultaisella ansiomerkillä (20-vuotisjuhlissamme vastaanottaa kapteeni Aarre Filppu kolmantena jäsenenämme kultaisen ansiomerkin). Turun Reserviupseerikerhon Piikkiön paikallisosaston ensimmäinen puheenjohtaja Arvo Mäki hoiti tätä tehtävää neljä vuotta siirtyen vuoden 1962 alusta varapuheenjohtajan paikalle-Innokkaana vapaaehtoisen maanpuolustustyön tekijänä hän innosti kerhomme innokkaaseen toimintaan. Niinpä hänen toimipaikkansa, Tuorlan maanviljelyskoulu, oli pitkään eniten käytetty ”tukikohtamme”. Hän kuului myös Varsinais-Suomen Reserviupseeripiirin
hallitukseen ollen samalla sen varapuheenjohtajana vuosina 1961-65. Seuraava pitkäaikainen puheenjohtaja oli Aarre Filppu, jonka toimikausi kesti vuoden 1970 puoliväliin. Tuohon aikaan toimintavuosi kun oli heinäkuun alusta kesäkuun loppuun. Korppooseen muuton jälkeenkin Filppu on edelleen kuulunut jäsenistöömme. Hänen toimikaudellaan itsenäinen yhdistyksemme eli kasvun ja vakiintumisen aikaa. Kolmas puheenjohtaja oli Esko Louramo vuosina 1970-75. Esko Louramoon
päättyi samalla merkittävä aikakausi yhdistyksemme vaiheissa. Tähän asti johtivat sitä sodan aikana rintamajoukoissa palvelleet reservinupseerit. (Yhdistyksen 30-vuotisjuhlissa Esko Louramo kutsuttiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi., kunniajäseniksi kutsuttiin Tapio K. Kallio, Matti
Urpu ja Pekka Ahokas.

Vuodesta 1975 on puheenjohtajan nuijaa heiluttanut ansiokkaasti nuoremman ikäpolven edustajana Jouko Virta. Virtaa seurasivat puheenhjohtajina Viljo Wahlsten, Mikko Rosendahl, Seppo Mäkikangas, Antti Fager-Pintilä, Markku Oksanen ja Jari Forsell.

Ensimmäisen sihteerin tehtäviä hoiti menestyksellä Tauno Virta neljän vuoden ajan. Hän ”joutui” uudelleen tähän tehtävään vuosiksi 1971- 73. Muut tämän seuratoiminnassa tärkeän tehtävän hoitajina ovat olleet Pekka Ahokas, Tapio Kallio, Markku Virolainen, Eero Hanhijärvi, Antti Honkasaari ja Harri Koponen
Taloudenhoitajan vastuunalaista postia hoitivat aluksi oto. sihteerit. Toiminnan ja maksuliikenteen kasvaessa tehtävät erotettiin toisistaan. Varainhoitajina ovat toimineet Risto Löytty, Markku Virolainen ja vuodesta 1969 alkaen Tapani Pessala. Tyypillisen reserviläistoiminnan kannalta tärkeätä urheilu- ja
ampumaupseerin vakanssia hoitivat Pekka, Ahokas, Risto Löytty, Jukka Kavalto ja Tapio Kallio. Pekka
Ahokas toimi urheilu-upseerina peräti  15 vuotta. Ampumaupseerin tehtävissä ovat olleet lisäksi Matti Urpo, Lennart Palander ja Jouko Virta. Lentopalloupseerin tehtävää on vuodesta 1975 asti hoitanut
innolla Tapani Pessala. Vuosina 1966-68 oli meillä nimettynä myös erityinen autoupseeri -ei
niinkään huonolla menestyksellä, sillä syksyllä 1968 voitti vänrikkipari Partanen-Virta RUL:n
autopartiomestaruuden. (( Partasen mukaan pitää olla ’Partanen ja Karvanen’))

Ensimmäisinä vuosina oli hallituksesta yksi jäsen erovuorossa eikä häntä voitu valita uudelleen. Tällaista sääntöä ei kuitenkaan sisältynyt uusiin sääntöihin ja niinpä hallitus on vuodesta vuoteen selviytynyt suhteellisen vähin henkilövaihdoksin. Pitkäaikaisimmat hallituksen jäsenet -yli 10 palvelusvuotta -ovat Pekka Ahokas -18 v., Matti Urpo -16 v., Aarre Filppu -13 v., Tapio Kallio -12 v., Jouko Virta- 11 v., Markku
Virolainen ja Esko Louramo -kummallakin 10 vuotta.

Yhdistyksemme talous ei ole -kiitos jäsenten aktiivisen toiminnan -tuottanut kovinkaan suuria huolia. Vuoteen 1965 asti pääasialliset tulot saatiin ”Peitsi”-lehden asiamiespalkkioina. Tästä lankesi suuri kiitos Anton Ahtikarille, innokkaalle tilausten hankkijalle ja tilausmaksujen perijälle. Tämän tulolähteen kuivuttua löydettiin tilalle uusi, kun Piikkiön Puhelinosuuskunta antoi tehtäväksemme laatia Piikkiön puhelinluettelo. Ensimmäinen mainoksin rahoitettu luettelo ilmestyi vuonna 1964. Vuodesta 1976 alkaen on luettelon toimittamiseen osallistuneet myös Kaarinan-Piikkiön reservialiupseerit. Yhä tärkeämmäksi tulonlähteeksi
ja toiminnan rahoittajaksi on muodostunut hoitamamme Sampo-yhtiöiden asioimisto. Todettakoon vielä,
että yhdistyksemme jäsenmaksu on edellä mainittujen jatkuvien tulojen johdosta tasolla, jokasuurin piirtein vastaa vain pakollisia maksuja liitolle ja piirille.  (Puhelinyhtiö on tehnyt itse em paikallisluettelon viimeisen kymmenen vuoden aikana, jonkin verran tuloja on saatu ampumaradasta ja talkootempauksista.)

Yhdistyksemme toiminnassa on ollut leimaa-antavana läheinen yhteistyö muiden maanpuolustusjärjestöjen kanssa. Yhteistä toimintaa oli varsinkin alkuaikoina Paimion ja Liedon reserviupseerikerhojen kanssa. Uusi yhteistyökumppani saatiin Kaarinan-Piikkiön Reservialiupseerit ry:stä, jonka perustamiseen yhdistyksemme ja erityisesti Arvo Mäki näytteli ratkaisevaa osaa. Vuosien kuluessa on järjestetty yhdessä useita kilpailuja,
juhlia ja muita tilaisuuksia. Vuonna 1974 yhteistoiminta sai kiinteämmän muodon, kun perustettiin epävirallinen (rekisteröimätön) yhteistoimikunta, johon kuuluvat kummankin yhdistyksen puheenjohtajat ja sihteerit. Huomattava osa toiminnastamme tapahtuu nykyisin tämän toimikunnan organisoimana. Erityisesti on mainittava toimikunnan laatimat yhteiset jäsenkirjeet, jotka ovat pitäneet jäsenet ajan tasalla omista toimintamahdollisuuksistaan. ( Myöhemmin yhdistykset ovat hoitaneet tiedoituksensa itsenäisesti,
lisääntyvästi kotisivujen ja sähköpostin avulla.)
Vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön -tähän turvallisuuspolitiikan tärkeään osa-alueeseen – kohdistuvaa myötämielisyyttä tunnuslauseemme hengessä ”ei ketään vastaan, vaan kaikki Suomen puolesta” on pyritty kasvattamaan ”kansan syvien rivien” keskuudessa järjestämällä mm. yhteisiä retkiä ja maanpuolustushenkisiä juhlia. Mainittakoon, että aloite itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien järjestämiseen Piikkiössä tuli toiminnan ensimmäisenä vuosikymmenenä reservin upseerien taholta. Vasta vuonna 1967 kunta osallistui ensi kertaa virallisesti näihin juhlallisuuksiin. Vuonna 1976 voitiin yhteistoimikunnan aloitteesta saada kansalaisopistoon tarkoitettu turvallisuuspoliittinen seminaari, johon kuului neljä esitelmäiltaa. Muusta tämän suuntaisesta toiminnasta mainittakoon opettajille järjestetty keskustelutilaisuus koulujen merkityksestä maanpuolustushengen luojana. Tuorlan maanviljelyskoulun oppilaille järjestettiin reserviläisjärjestöjen toimintaa käsittelevä informaatiotilaisuus.

 Retkillä on ollut mukana reserviläisjärjestöjen jäsenten ja heidän perheenjäsentensä lisäksi myös muita maanpuolustushenkisiä. Useaan kertaan on tutustuttu oman maakunnan joukkoosastojen toimintaan varuskuntiin tehdyin retkeilyin ja taisteluharjoituksia seuraten.

Koko yhdistyksen olemassaolon ajan on yhdessä aliupseerien kanssa järjestetty sankarihaudalle itsenäisyyspäivänä ja jouluna kunniavartiot, mihin tehtävään on aina löytynyt vapaaehtoisia.
Toimintaamme on jatkuvasti sävyttäneet kerhoillat, joita on järjestetty myös säännönmukaisten
kokouksien yhteyteen ja joissa aktiiviupseereita on käynyt esitelmöimässä eri aiheista. Niillä
on ollut erittäin suuri merkitys reservin upseerien ajan tasalla pitämisessä. Tähän tulokseen
emme olisi päässeet ilman puolustusvoimien myötämielistä suhtautumista.

Urheilu, erityisesti erilaiset sotilasurheilulajit, on luonnollisesti kuulunut ohjelmaan. Ammunta eri muodoissaan ja yhdistettynä muihin urheilumuotoihin on ollut tärkeimpiä lajeja. Sen harjoittelumahdollisuudet ovat varsinaisen ampumaradan puuttuessa olleet -ei niin hyviä kuin
olisi ollut toivottavaa. Alkuvuosien tilapäisten ampumaratojen -oikeastaan ampumapaikkojen -epämääräisyydestä päästiin vähäksi aikaa omalle radalle Kurkkalan sorakuoppaan, mutta
lähistölle syntynyt asutus on estänyt ampumatoiminnan sielläkin. (Ampumaradasta lisäys lopussa.) Parhaimmat ampujamme ovat olleet Valio Raitio pienoiskiväärillä ja Aarre Filppu, Lennart Palander, Matti Urpo ja Jouko Virta pistoolilla. Piirin mestaruuksiin ovat yltäneet Raitio ja Palander. Sotilasurheilutoiminta on pienen hiljaisen kauden jälkeen pääsemässä uudelleen vauhtiin – jopa joukkuetuloksia on saatu piirin kilpailuissa. Tässä yhteydessä on erityisesti mainittava, että yhdistyksen nuoret upseerit ovat olleet innolla mukana. Maastokilpailuissa olivat aikoinaan suosittuja ns. ”jokamieskilpailut”, joita järjestettiin vuorovuosin Paimiossa ja Piikkiössä. Näiden kilpailujen jatkona oli sitten jännittäviä yhdistysten välisiä ammuntoja leppoisalla ”jokamies”-tyylillä.
Yhdistyksemme ja veljesyhdistyksemme, Kaarinan-Piikkiön Reservialiupseerit, ovat olleet
varsin käytettyjä voimia erilaisia kilpailuja järjestettäessä. Aliupseerit (pääasiassa) ovat lisäksi
järjestäneet useita harjoituskilpailuja, joissa jäsenemme ovat päässeet nauttimaan valmiista radoista.
Luonnollisesti jokainen jäsen harrastaa myös kuntoliikuntaa, joskin kuntokorttien täyttäminen
on yleensä osoittautunut ylivoimaiseksi kynäurheiluksi. Kuntoliikuntaan on luettava myös usean vuoden aikana osallistuminen kunnan puulaaki-lentopallo-sarjaan. Perinteiseen ohjelmaamme on kuulunut edelleen pikkujoulut, joita vuorovuosin on järjestetty aliupseerien kanssa. Nämä maanpuolustusväen pikkujoulut ovat olleet varsin suosittuja jopa niin, että juuri niitä pidetään pitäjän tunnelmallisimpina tilaisuuksina. Olemme kuvailleet tässä pääpiirteittäin yhdistyksemme toimintaa kuluneelta kahdelta
vuosikymmeneltä. Ehkä jotkut teistä olisivat halunneet kuulla jotain sellaistakin, mikä on
jäänyt mainintaa vaille, mutta voimmehan illan kuluessa täydentää tätä historiikkia juuri näiltä puuttuvilta osiltaan.

Teksti perustuu Tapio K. Kallion yhdisyksen 20-vuotisjuhlissa 1978 pitämään
esitelmään. Lisäykset ja muutokset Antti
Antti Honkasaari 2004

Ampumarata.
Vanhan ampumapaikan jouduttua väistymään asuinrakentamisen tieltä aloitettiin uuden paikan etsintä. Kunnan omistamalta maalta aivan silloisen kaatopaikan kupeelta löydettiin tarkoitukseen sopiva paikka, mutta poliittisista syistä ei reserviläisillä olisi ollut mitään mahdollisuutta saada lupaa ampumaradan perustamiseen. Avuksi käytettiin metsästysseuraa, joka oli ollut osallisena myös edellisellä ampumamaikalla. Reserviläiset tekivät suuren työn taivutellessaan kunnan päättävät henkilöt hankkeelle
myönteisiksi. Kun myöskin viranomaiset hyväksyivät ratahankkeen, päästiin lopulta töihin. Ampumaradan rakennuspuuhissa Henry Mäkeläinen oli voimahahmo, jonka vetämänä suolle tehtiin ojitusta ja sinne nousi moottoroitu pistoolirata ampumakatoksineen. Myöhemmin viereen rakennettiin vielä pienoiskiväärirata.
Metsästysseura osti maata em ampua-alueen vierestä ja rakensi sinne haulikko-, hirvi- ja kivääri-ampumapaikat. Ampumaradan historiasta johtuvat nykyiset vaikeudet: Koska rata perustettiin
metsästysseuran nimissä, metsästäjät suhtautuvat reserviläisiin kuin torppariin, jolla on kovin rajatut oikeudet ja josta mieluiten haluttaisiin päästä eroon. Mielestäni reserviläiset ovat olleet aivan liian lepsuja
pitämään kiinni oikeuksistaan.
Antti Honkasaari 2004