Ottawan sopimus

Ottawan sopimus on kansainvälinen valtiosopimus, jonka tarkoituksena on lopettaa kaikkien jalkaväkimiinojen tai niihin rinnastettavissa olevien tilapäisvälineiden käyttö kokonaan. Se solmittiin vuonna 1997 ja Suomi liittyi siihen vuonna 2011. Sopimuksessa allekirjoittaneet valtiot sitoutuvat

Sopimuksessa jalkaväkimiinalla tarkoitetaan ampumatarviketta, joka on suunniteltu räjähtämään henkilön läsnäolosta, läheisyydestä tai kosketuksesta ja joka tekee taistelukyvyttömäksi, haavoittaa tai tappaa yhden tai useampia henkilöitä. Toisin sanoen tarkoituksena on kieltää passiiviset jalkaväkimiinat, joita Suomella oli mm. sakara- ja putkimiinat. Viuhkamiinat, nykyiset viuhkapanokset ovat sopimuksen ulkopuolella, koska ne laukaistaan yleensä henkilön toimesta vetämällä laukaisunarusta. Putkimiinaakin voi edelleen käyttää, jos sitä käytetään tähysteisesti eli laukaistaan henkilön toimesta narusta vetämällä. Ajoneuvoihin kohdistuvat miinat ovat sopimuksen ulkopuolella.

Sopimuksessa on yksi poikkeus, sillä kaikkia jalkaväkimiinoja ei tarvitse tuhota, jos niitä käytetään miinojen raivauksen kouluttamiseen ja raivaustekniikoiden kehittämiseen. Tällöinkin jalkaväkimiinoja saa olla vain tarpeellinen määrä. Sopimuksessa on myös yksi harmaa alue, sillä se sulkee pois sellaiset toimet, joilla estetään mm. ajoneuvomiinojen raivaaminen.

Jokaisesta sopimuksesta on mahdollista sanoutua irti ja se pätee myös Ottawan sopimukseen. Ottawan sopimuksessa on kuitenkin rajoitus eli jalkaväkimiinoja saa alkaa taas käyttämään, kun on kulunut kuusi kuukautta irtisanomisesta. Tämä karenssiaika kuitenkin pitenee, jos sopimuksesta eronnut valtio joutuu karenssin aikana selkkaukseen. Tällöin sopimuksesta irtautuminen alkaa vasta selkkauksen päätyttyä.

Suomen valtio suhtautuu sopimukseen vakavasti, sillä se näkyy myös rikoslaissa. Jalkaväkimiinakiellon rikkominen on mainittu rikoslain 11. luvussa (Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan) pykälässä 7a ja sen rikkomisesta saatava rangaistus on vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen. Syyte voidaan nostaa jopa kymmene vuotta tapahtuman jälkeen, joten rikkomusta ei pidetä mitenkään vähäpätöisenä.