Suomen-pojat historia

images                    IMG_8422

Suomen-poikien lyhyt historia

Kun Saksan tappio talvella 1943 näytti ilmeiseltä, sen miehitysjoukot Baltiassa ryhtyivät toimeenpanemaan kutsuntoja. Virossa kutsuttiin palvelukseen viisi peräkkäistä ikäluokkaa. Tarkoituksena oli perustaa virolainen yhtymä, joka olisi lähetetty taistelemaan Kaukasukselle. Virolaiset olivat hyvin maanpuolustustahtoisia. He olisivat jo vuonna 1939 halunneet taistella yhtenäisenä kansakuntana Neuvostoliiton miehitysuhkaa vastaan, mutta valtiojohto teki toisenlaisen ratkaisun. Niinpä virolaiset olisivat myös vuonna 1943 kernaasti liittyneet saksalaisiin joukkoihin omassa maassaan, omaa maataan puolustaakseen. Kaikkia virolaisia yhdisti halu puolustaa Viroa neuvostojoukkojen hyökkäykseltä. Mutta monet pitivät vastemielisenä tehdä se vieraalla maaperällä ja toisen diktatuurin joukoissa. He halusivat liittyä ihailemaansa Suomen armeijaan.

Ensimmäiset saksalaisten kutsuntoja pakoilevat virolaiset tulivat Suomenlahden yli kevättalvella 1943. He tunsivat olevansa Suomen jääkäriliikkeenperillisiä. He halusivat saada hyvää sotilaskoulutusta ja näin kasvaa oman isänmaansa vapaustaistelijoiksi. Mutta samalla he halusivat taistella ”Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta”, kuten heidän tunnuslauseensa kuului. Ensimmäinen vapaaehtoiserä liitettiin Jalkaväkirykmentti 47:een sen III pataljoonaksi. Pataljoonan komentajana oli marsalkka Mannerheimin sisarenpoika majuri Claës Gripenberg, joten virolaiset toimivat Suomen korkeimman sotilasjohdon suojeluksessa.

Syksyllä 1943 tuli vapaaehtoisia lisää. Kun heidän koulutusvaiheensa päättyi, koko virolaisesta vapaaehtoisjoukosta muodostettiin Jalkaväkirykmentti 200. Se osallistui Kannaksen torjuntataisteluihin aivan etulinjassa. He olivat osaltaan toteuttamassa II maailmansodan ainoata suurhyökkäyksen pysäyttämistä, kesän 1944 ihmettä. Kun tuo torjuntavoitto oli hiuskarvan varassa, ei kukaan meistä voi sanoa, mikä hiuskarva oli ratkaiseva. Joka tapauksessa Suomen-pojat, jolla nimellä heidät opittiin tuntemaan, täyttivät miehuullisesti paikkansa.

Myös Suomen merivoimiinliittyi suuri joukko virolaisia vapaaehtoisia. Peräti 10 % laivastomme vahvuudesta oli virolaisia. Kaikkiaan virolaisia vapaaehtoisia oli puolustusvoimissamme 3350 miestä. Heistä kaatui rintamillamme noin 200.

Elokuussa 1944 saksalaiset aloittivat vetäytymisensä neuvostojoukkojen alta myös Virossa. Silloin JR 200:n miehet saivat palata synnyinmaahansa osallistumaan taisteluun Viron kohtalosta. Tilanne oli lähes toivoton. Saksalaiset veivät raskaat aseet mukanaan, neuvostojoukoilla oli huikea ylivoima. Suomen poikien ensimmäinen pataljoona suunnattiin heti maihintulon jälkeen vastahyökkäykseen Tarton rintamalla läpipäässeen neuvostodivisioonan kylkeen. Tuo divisioona uhkasi jo Tallinnaa. Suomen-pojat onnistuivat tässä toivottomalta tuntuvassa tehtävässään, divisioonan hyökkäys pysähtyi kolmeksi viikoksi. Tuona aikana evakuoitiin Pohjois-Virosta 70.000 Viron sivistyneistön edustajaa länteen. He kaikki olivat ihmisiä, joita olisi odottanut teloitus tai pakkotyö venäläisten miehitettyä maan.

Venäläisten ylivoima oli kuitenkin niin murskaava, ettei taistelulla ilman raskasta aseistusta ja ulkopuolista tukea ollut onnistumisen edellytyksiä. Viro miehitettiin ja alkoi hirvittävä ajanjakso virolaisten elämässä. Kun Suomi menetti tavisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa yhteensä noin 91.000 miestä kaatuneina, veljeskansastamme kaatui 46.000 miestä, kuoli teloitettuna tai Siperiaan menehtyneitä yli 100.000 ja länteen siirtyneinä noin 100.000 kansalaistaan. Kaikki tämä väestöstä, joka oli vain kolmas osa Suomen kansasta, hieman toista miljoonaa. Tilalle he saivat 700.000 vierasta kieltä puhuvaa ja virolaista elämänmuotoa ymmärtämätöntä ihmistä.

Eversti Matti Lukkari