Kalenteri

Elokuu 2019
m t k t p l s
29
30
31
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
1

Osastot

Osastot ja yhteyshenkilöt

Ampumatoimikunta

Ampumaupseeri
Vesa VALKAMA

Puheenjohtaja, kilpailuihin ilmoittaminen, kiväärilajit
Vesa VALKAMA

SRA/Practical
Kim LEPPÄNEN
kim.leppanen(ät)kuningastalot.fi

Pistoolilajit
Lars Christian SCHAUMAN
schauckis(ät)yahoo.com

Maasto-osasto

Puheenjohtaja
Martti KAUNISTO

Koulutus- ja lippu-upseeri
Tuomas HANNULA

Nuorten osasto

1. Nuorisoupseeri
Susanna Takamaa

2 . Nuorisoupseeri
Tami KOIVUNIEMI

Seniorit

Esimies
Ilkka MÄNTYVAARA

 

TamRU:n toiminnan saavat aikaan hallituksen ohjaamissa osastoissa toimivat jäsenet!

Osastojen omat alasivut löytyvät vasemman reunan valikosta. Osastojen puuhamiehiä suorastaan pitää ahdistella kysymyksillä ja ehdotuksilla!

Ihan kaikki toiminta ei tosin lokeroidu osastojen alle – siitä esimerkkinä johtomaljakilpailu (raportti kirjattu tänne jotta seuraavilla osallistujilla olisi hiukan paremmat pohjatiedot):

 

Raportti Johtomaljakilpailusta 2012

Allekirjoittaneen ensihavainto ”perinteisestä Johtomaljakilpailusta” syntyi TamRU:n hallituksen kokouksen 25.5.2012 esityslistaa lukiessani:

Perinteinen johtomaljakilpailu:
– järjestetään  7.6.2012 klo 18.00 Ilmavoimien materiaalilaitoksen Vuoreksen toimipisteessä.
– ohjelma: tilaisuuden avaus, esitelmä pv-uudistuksen vaikutuksista ilmavoimissa, johtomaljakilpailu, iltapala ja sauna.
– osallistujien tiedot (nimi, sosturvatunnus, edustamansa organisaatio) 30.5. mennessä.
– kilpailupartion kokoonpano 1-2 henkilöä mielellään 2.
– varustus: sotilailla maastopuku, myös reserviläiset/siviilit voivat käyttää omaa maastopukua, muuten ulkoiluun sopiva puku.

Juhlavasta nimestä kai johtui, ettei ensihavainto aiheuttanut millään lailla voimakkaita ”tonne mä meen” -väristyksiä. Vaikutti siltä, että vanhemmat gonat varmaan hoitavat homman kotiin. Hieman tosi ihmetytti, ettei moisesta perinteisestä tapahtumasta tainnut olla mitään aiempaa mainintaa näillä TamRU:n nettisivuilla – ja sivut tuli kyllä kahlattua kattavasti läpi niiden uudistamisen yhteydessä! Itse kokouksessa ei vapaaehtoisten löytämisessä ollut vaikeuksia, vaan tarvitut kaksi edustajaa löytyivät tavanomaista pienemmästäkin kokousmiehityksestä helposti. Kaikki siis hyvin.

Mutta, kokouksen pöytäkirjaa laatiessani tuli kutsun tekstiä vilkaistua tarkemmin ja luvatun esitelmän aihe vaikuttikin vanhasta sinisen puvun kantajasta varsin kiinnostavalta. Niinpä päätin ilmoittautua ensimmäiseksi varamieheksi siltä varalta, että toinen varsinaisista partion jäsenistä ei aavistuksensa mukaisesti olisikaan ehtimässä pois Ruuhka-Suomesta ajoissa.

Kilpailua edeltävänä päivänä(!) paljastui, ettei vain toinen, vaan peräti molemmat varsinaisista osallistujista olivat estyneet osallistumasta tapahtumaan. Niinpä minun tilaisuuteni koitti! Turhan lyhyeksi jääneen ns. lassoamisajan takia kävi lopulta niin, että taistelijaparia en itselleni enää saanut värvättyä. Sen verran sain sentään tietoa eräältä aiemmin kilpailuun osallistuneelta, että ammuntaa jossain(?!) muodossa kisassa varmasti on sekä kevyehköä liikuntaa ja tietokilpailukysymyksiä, jotka eivät kaikki välttämättä ole ihan sotilasaiheisia.

Tähän väliin on ehkä relevanttia huomauttaa, että TamRUn hallitus – kuten monen muunkaan yhdistyksen hallitukset –  ei itsetarkoituksellisesti suinkaan kähmi kaikkia edustustehtäviä hallitusherroille, vaan yrittää valita paremmin tuntemistaan jäsenistä kuhunkin tapahtumaan sopivimmat (täysin ei-poliittisessa mielessä siis…) – ongelma vain usein tuppaa olemaan, että hallitus ei tunne sohvilleen jumiutuneita jäseniään riittävän hyvin, jotta sopivan edustajan valinta ns. suurista riveistä luonnistuisi. Toisin sanoen: osallistukaa yhdistyksen tapahtumiin ja kas kummaa, teitä saatetaan ruveta lähestymään henkilökohtaisilla täsmäkutsuilla jatkossa!

Seuraavaksi pitikin sitten jo kiireesti miettiä asianmukaista asustusta tapahtumaan – nykyvirallista kenttäpukua m/91 tai m/05 kun ei sattunut kaapissa roikkumaan eikä tavallisessa ulkoiluvarustuksessa edustaminen oikein innostanut. Mutta ei hätää, perinteiset maastosuojavaatetus m/62 ja nahkasaappaat siellä kaapissa kyllä olivat! Niitähän kun esimerkiksi SA-kauppa on poistomyynyt jo jonkin aikaa ihan pikkurahalla… ja nehän tunnetusti ovat mitä parhaimmat varusteet ulkoiluun! Joten ei muuta kuin luottavaisin mielin odottamaan, mitä tuleman pitää.

Kokoontumispaikalla ryhmää oli koolla jo hyvissä ajoin ja varustukset näyttivät olevan enimmäkseen m/91-m/05 -akselilla, mutta jokusia ulkoiluasuisiakin toki paikalla oli. Kellon tullessa 18:00 siirryttiin sisätiloihin, joissa tilaisuuden avauksen ja lyhyen esittelykierroksen – no, joillakin oli kyllä hengästyttävän pitkät nimikkeet – jälkeen aloitettiinkin heti johdannolla itse kilpailuun. Ennakkoarvelun mukaisesti, kilpailu tulisi koostumaan kahdesta osasta, kilpailukeskuksen lähistöllä tapahtuvasta ammunnasta ja luontopolusta, jonka varressa olisi pisteitä tuottavia monivalintakysymysrasteja. Osioiden suoritusjärjestyksen saisi vapaasti valita, eikä kilpailuun käytettävällä ajalla olisi merkitystä.

Periaatteessa olisi ollut mahdollista ryhmitellä yksittäiset osallistujat kahden hengen partioiksi, mutta muut organisaatiot – edustettuina tuntui olevan Tampereen nurkilla vaikuttavia PV:n yksiköitä sekä reserviupseerien ja reserviläisten yhdistyksiä – kun olivat kaksihenkisin partioin liikkeellä, sain hyökätä luontopolulle ihan itse itseäni komentaen. Varsin vaikeaksi ei suunnistusta voi luonnehtia – kiersimme noin 2,5 kilometrin lenkin Vuoresvuoren ympäri kärrytietä pitkin. Suorastaan ällistyttävää oli, kuinka korpimaiselta kulmakunta vaikutti ja toisaalta kuinka hyvin tieliikenteen melu kuului koko ajan. Todellinen Vuores on keskeinen paikka!

Rasteja matkalla oli 15. Jokaisesta kysymyksestä oli tarjolla 2 pistettä, eli yhteensä 30. Kaksi kolmasosaa kysymyksistä käsitteli yleistietoa luokkaa ”ketkä lukevat tampereenkiäliset uutiset radio957:lla” ja ”koska Tampere on perustettu”. Loput kysymykset olivatkin sitten hiukan teknisempiä, kuten ”kuinka pitkän tulee maatasoantennin olla annetulla taajuudella”. Matkalla tuli mietittyä, että nykypäivän löyhämoraalisella kilpailijalla saattaisi tulla teknisten apuvälineiden, kuten matkapuhelimen ja hakukoneen, käyttäminen mieleen. Mutta eihän semmoisia kilpailijoita onneksi näissä kilpailuissa tietenkään ole!

Ampumapaikalla oli valitettavasti valittavana vain tämä tai tuo ilmakivääri – eikä esim. M61 Vulcan -tykkiä, minkämoisia isännät taatusti piilottelivat meiltä – eikä niitäkään päässyt koeampumaan ennen kisalaukauksia. Viisi laukausta (á max 10 pistettä) kylmiltään pystystä 10 metrin päästä normaaliin ilmakivääritauluun taisi saada aikaan hajontaa partioiden pistekertymissä toiseen malliin kuin luontopolku kysymyksineen. Lisäksi ammuttiin vielä toiset viisi laukausta pystystä tai polvelta pahvilaatikon päälle pystytettyihin 5 rynkynhylsyyn. Kaadoista tuli pisteitä (á 5 p.), vaikka kaadon aiheuttajana olisi ollut toinen hylsy.. Hiukan jäi kaivelemaan, että ammunnan jälkeen paljastui kaikkien luodinreikien taulussani olevan hiukan alakantissa. Mutta hyvin mustalla kuitenkin, joten kutina oli, että ”tässähän on ihan mahdollisuus pärjätäkin”, vaikka hylsyt eivät likikään kaikki kaatuneet.

Suoritusten jälkeen takaisin kilpailukeskukseen, jossa oli tarjolla virvokkeita ja kovaa spekulointia luontopolun kysymyksistä ja ammunnasta – sekä tietysti muista alan aiheista. Kaikkien kilpailijoiden saavuttua paikalle kilpailun näännyttäminä, nautittiin maittava iltapala ja saatiin kuulla mielenkiintoinen esitelmä.

Kilpailun tulokset julkaistiin illallisen jälkeen. Palkintoja oli tarkoitus jakaa parhaalle ampujalle, parhaalle yksilösuorittajalle ja parhaalle partiolle. Paras ampuja jäi ilman kiertopalkintoaan, koska se oli jäänyt puntikselle… (Sitä sittemmin haeskeltiin myös TamRU:n pokaalihyllystä.) Onneksi sama mies voitti – pisteytyksen painotuksesta johtuen ymmärrettävästi – myös parhaan yksilösuorituksen palkinnon, joten ihan tyhjin käsin hän ei jäänyt. Kärjessä oli kaiken kaikkiaan aika tasaista, monta pistettä en hävinnyt, mutta taisin olla henkilökohtaisissa tuloksissa kolmas.

Kokonaiskilpailun tulosten kohdalla sitten voittaja vaihtuikin. Yksinään kilpaillutta kun hyvitettiin, ei sentään vanhalla ns. Hervantakertoimella, vaan siten, että tulos skaalattiin vastaamaan kaksihenkisen partion tulosta. Kaikkien suureksi hämmästykseksi TamRU julistettiin kilpailun voittajaksi – ja samalla ensi vuoden kilpailun järjestäjäksi – vasta toista kertaa pokaalin kyljessä näkyvän reilun parinkymmenen vuoden historian aikana.

Iltapalan ja tulosten julkistuksen jälkeen osa kilpailijoista poistui jo kohti seuraavaa palvelustaan, mutta loput pääsivät nauttimaan saunasta ja Vuoreksenlammin kirkkaasta vedestä. Talviturkin kastelemisen jälkeenkään ei yhtään harmittanut, että tuli lähdettyä viettämään erilainen alkukesän arkiehtoo! Kiitokset vain vielä järjestäjille, jos satutte tätä lukemaan!

Vesa Valkama

P.S. Kuvia tapahtumasta lisään kertomuksen lomaan, jos niitä jostain saan – alueella oli valokuvauskielto, joten eihän säntillinen reserviläinen niitä sitten arvannut ottaa…