Lahden Reserviupseerikerho (LRUK) oli aikaisempien vuosien tapaan myös vuonna 2019 yksi liiton aktiivisimmista yhdistyksistä. Kerhosta tehdyn jutun voit lukea toukokuun Reserviläinen -lehdestä, mutta pidempi kertomus löytyy tästä artikkelista.
LRUK:n perustava kokous pidettiin 21.10.1934 Lahden Suojeluskuntatalolla. Kokouksen avasi vänrikki Olavi Kokko, jonka aktiivinen toiminta vaikutti ratkaisevasti kerhon perustamiseen. Kokouksessa kerhon ensimmäiseksi puheenjohtajaksi kutsuttiin suojeluskuntaupseeri, varatuomari Olavi Lehtonen. Yhdistyksen johtokuntaan valittiin varsin kattavasti reserviupseereita koko Päijät-Hämeestä.
Perustamisestaan lähtien LRUK toimi erittäin läheisesti Lahden Suojeluskunnan ja Suojeluspiirin kanssa. Yhteistyö Suojeluskunnan kanssa oli niin tiivistä 30- ja 40-luvulla, että yhdistyksen suojeluskunnasta irrottautumista omaksi rekisteröidyksi yhdistykseksi ei katsottu tarpeelliseksi. Yhdistyksen alkutaival meni siis käsi kädessä Suojeluskuntatyön kanssa: ohjelmaan kuuluivat yhteiset luennot, neuvottelutilaisuudet sekä harjoitukset. Jatkokoulutusta saatiin armeijan ja suojeluskuntien taisteluharjoituksissa sekä ammunnoissa. Suojeluskunnan antama tuki kerhon alkutaipaleella oli ensiarvoisen tärkeää ja täten toiminta saatiin pidettyä vireänä.
-Asian varjopuolena oli, että 17.5.1931 perustettu Reserviupseeriliitto ei oikeastaan tiennyt Lahdessa olleen reserviupseeritoimintaa, kertoo kerhon varapuheenjohtaja Mikko Luostarinen.
-Siksi RUL:n sihteeri Uolevi Räsänen saapui Lahteen 5.8.1943 perustamaan Lahteen uutta reserviupseerikerhoa.
Uudelleen perustetun LRUK:n ensimmäinen varsinainen vuosikokous pidettiin 15.2.1944 ja mukana oli 16 reservinupseeria. Vallitsevien epävakaisten olojen johdosta johtokunta ei ollut laatinut tulo- ja menoarviota, mutta kokous tyytyi tähän. Rintamilla olevat jäsenet vapautettiin jäsenmaksuista.
Jatkosodan jälkeen toiminta käynnistettiin heti kun se oli mahdollista. 9.1.1945 Lahden Seurahuoneella kokoontui reserviupseereita, missä kokouksen puheenjohtaja toiminut Eero Kyläkallio kirjautti pöytäkirjan 3. pykälään: ”Kerhon toiminnan valitettavasti olleen pysähdyksissä viime kesäkuussa alkaneitten sotatoimien jälkeen. Tämä pysähdys on johtunut siitä syystä, että melkein kaikki johtokunnan jäsenet olivat joutuneet uudelleen sotapalvelukseen tai niiden vuoksi siirtymään toisille paikkakunnille. Kerhon toimintaa päätettiin ruveta elvyttämään”. RUL oli lähettänyt kerholle 15 000 markkaa käytettäväksi avustustoimintaan kerhon alueella. Avustukset päätettiin julistaa kaatuneitten reserviupseereiden omaisten ja invalidiupseereiden haettavaksi. Tällöin yhdistyksen jäsenmäärä lähenteli 100 henkeä ja 2.2.1945 yhdistyksen vuosikokoukseen saapui ennätysmäärä reservinupseereita, 94 kpl, mikä on edelleen kerhon historian suurin jäsenkokous kautta aikojen. Myös RUL:n pääsihteeri Uolevi Räsänen oli saapunut kokoukseen esittelemään liiton toimintaa ja tulevaisuuden näkymiä.
Vuodet 1945 – 47 yhdistyksen toiminta oli varsin rajoittunutta ja näkymätöntä. RUL oli lakkauttamisuhan alla ja valvontakomissio valvoi Moskovan välirauhan ehdotonta noudattamista. Arkaluontoisessa tilanteessa ei uskallettu toimia avoimesti. Vuonna 1949 kuitenkin kerhon säännöt uudistettiin ajan ja RUL:n sääntöjen mukaisiksi ja kerhon tarkoitus ja toiminta määritettiin uudelleen. Kerhon tehtäväksi kirjattiin mm. huolehtia urheilu- ja kilpailutoiminnan avulla jäsenten ruumiillisesta kunnosta sekä korostaa jäsentensä vastuuta ihmisenä ja kansalaisena. Kerho myös pyrki tukemaan taloudellisesti jäseniään ja heidän omaisiaan sekä kaatuneiden reservin upseerien omaisia ja valvoa heidän taloudellisia etujaan. Kerho hyväksyttiin yhdistysrekisteriin vuonna 1949, viisitoista vuotta alkuperäisen perustamisensa jälkeen.
1950-luvulla toimintaa leimasi voimakas kasvu ja toimintamuotojen monipuolistuminen. Urheilu- ja kilpailutoiminta on ollut ja pysynyt varsin vireänä LRUK:ssa aina näistä päivistä lähtien. Maastourheilu (suunnistus, kartanluku ja ammunta) oli erittäin suosittua 1960-70 luvuilla ja kerhon jäsenet olivat lajissa varsin menestyneitä jopa kansainvälisellä tasolla. Viisikymmenluvulla kerhoon perustettiin omat osastot sekä nuorille upseereille, että naisille. Myös erilaisia tehdasosastoja toimi 1970-luvun alkuun asti.
Vuonna 1975 Tuusulassa pidetyn Pohjoismaisten mestaruuskilpailujen palkintojenjako: kulta, Esko Ranta LRUK ja hopea, Heikki Lario LRUK ja pronssi, Antti Ylitalo. Kuva: Esko Rannan kokoelmat
Ammunta ja ampumaurheilu on ollut alusta asti kerhon ydintoimintaa. Sotien jälkeen ja olojen vakiinnuttua RUL sai luvan harjoittaa ampumatoimintaa ja RUL:n kevätammunta järjestettiin ensimmäisen kerran 1955 kerhon kotiradalla Hälvälässä. Piirien välisen kilpailun voitti Lahden piiri. Keväällä 1957 Hälvälän ampumaradalle valmistui maja, jossa kerholla oli kaapit ampumatarvikkeiden ja aseiden säilyttämiseen. Maja paloi elokuussa samana vuonna ja tulipalossa tuhoutui kerhon kaksi pienoiskivääriä, yksi kaksintaistelupistooli, 12 000 kappaletta .22 patruunaa ja 3 500 pistoolin patruunaa.
Vuonna 1969 kerho sai luvan rakentaa saunamaja Hälvälän harjoitusalueelle ja maja vihittiin käyttöön maaliskuussa 1975. Sitä on käytetty kerhon omaan toimintaan, mutta viime vuosina käyttö on merkittävästi lisääntynyt myös MPK:n, poliisin, muiden viranomaisten, Kaitseliit:n, partiolaisten, HAUK:n, MAAKK:n ja PV:n toimesta.
LRUK:n maja Hälvälässä itsenäisyyspäivänä 2019. Kuva: Mikko Luostarinen
1990-luvun alussa tapahtui kerhon johdossa sukupolvenvaihdos ja Neuvostoliiton hajoaminen antoi uudet sotilaallisten taitojen harjoittelumahdollisuudet. Kerhon silloinen puheenjohtajan Risto Vuorisalon (kerhon 17. puheenjohtaja) johdolla perustettiin Lahteen MPK paikallisosasto. Hämeen sotilasläänin komentaja eversti Kyllönen päätti 24.9.1996, että vapaaehtoiseen maanpuolustusjärjestelmään kuuluvan Lahden paikallisosaston johtoryhmän puheenjohtajaksi nimetään majuri Risto Vuorisalo. Lahden paikallisosasto keräsi yhteen Päijät-Hämeen reserviläiset vuosittain kahteen suureen pataljoona harjoitukseen (myöhemmin yhteistoimintaharjoitukseen), jotka jatkuivat aina 2000-luvun loppupuolelle, kunnes koulutus siirtyi maakuntakomppanialle.
-Näitä harjoituksia johtivat ja suunnittelivat LRUK:n upseerit ja näissä yhdistyksen jäsenistö sai kattavaa sotilaallista koulutusta, toteaa Luostarinen.
-Tämän joukon kärki toimi myös aktiivisesti RUL:n hallinnossa. Hämeen Rykmenttiin kerho omasi erinomaiset suhteet, kalustoa saatiin harjoituksiin tykeistä saappaisiin ja ilman Hämeen Rykmentin tukea näiden harjoitusten läpivienti olisi ollut varsin vaikeaa.
Viime vuosina ammunta on noussut kerhossa uuteen kukoistukseen. Ampumakalustoa on hankittu lisää ja niitä käytetään hyvinkin ahkerasti. Kalustoa on uusittu ja hankittu lisää vuosien saatossa. Myös kerhon jäsenistöllä on enenevässä määrin juuri aitoon reserviläisammuntaan sopivaa kalustoa.
Ammuntojen järjestäminen vaatii aktiivisia vetäjiä jonka vuoksi kerhosta löytyy useampi nimetty ampumaupseeri. Ammuntojen järjestämisessä on auttanut, että kerhossa on muutama erittäin aktiivinen ampuja, joilla riittää intoa järjestää ampumatapahtumia.
-Valtaosaltaan nämä tapahtumat eivät ole perinteisiä pötköttelyammuntoja, vaan sovellettuja aikarajoitettuja ammuntoja, joissa tuplalaukaukset ovat enempi sääntö kuin poikkeus, sanoo Luostarinen.
-Kerhon lisääntyneestä ampuma-aktiivisuudesta kuuluu myös iso kiitos Hälvälän harjoitusalueen henkilökunnalle, hiljan reserviin siirtyneelle vääpeli Erkki Jurkolalle ja harjoitusalueen vastaavan saappaisiin astuneelle yliluutnantti Mikko Elorannalle. Molemmat herrat ovat mahdollistaneet erittäin suotuisat harjoituspuitteet kerhomme ammunnoille, tauluista eikä taulupaikoista ole ollut puutetta.
Yliluutnantti Elorannan myötävaikutuksella Hälvälän harjoitusalueelle ollaan suunnittelemassa jopa uusia ratoja.
-Lisäksi on muistettava kiittää Lahden Poliisilaitoksen lupayksikön toimintaa, ylikonstaapeli Markku Elosen johdolla lupa-asiat on hoidettu kuntoon jämptin asiallisesti ja joskus jopa hämmästyttävän nopeasti. Tällaisella toiminnalla luodaan hyvä pohja reserviläisille harrastaa ampumista ja oman asekaluston hankkimiselle lain säätämissä puitteissa.
LRUK:n kerhoammunnat Hälvälässä helmikuussa 2020. Kuva: Mikko Luostarinen
LRUK toimii aktiivisesti 2016 perustetussa Hälvälän Ampumaurheilukeskus (HAUK) ry:ssä. RUL myönsi 2019 Vuoden Maanpuolustusteko –palkinnon HAUK:lle, mikä on merkittävä kunnianosoitus Päijät-Hämäläiselle ampumatoiminnalle. HAUK:ssa on 19 varsinaista jäsenyhdistystä ja 6 kannattajajäsenyhdistystä ja se hallinnoi Hälvälän luotiratoja virka-ajan ulkopuolella sekä viikonloppuisin. Näin luodaan mahdollisuudet monipuoliselle ammunnan harrastamiselle, niin rata-ampujille, metsästäjille, urheiluampujille, ja ampumahiihtäjille kuin myös reserviläisille. Viereisellä Lahden Ampumaseuran hallinnoimalla kansainväliset puitteet täyttävällä haulikkoradalla pääsee ampumaan savikiekkoja.
-Vielä kun huomioidaan mukaan Orimattilan ampumarata sekä Kenraalin rata Asikkalassa, voi ammunta harrastaa nykyisin erittäin hyvin Lahden talousalueella.
Sotilasmoniotteluita on järjestetty Lahdessa monien lippujen alla. Nykyisin reserviupseereita lähimpänä on CIOR:n (kansainvälinen reserviupseeriliitto) sotilasmoniottelut, mutta myös AESOR:n (nykyisin CISOR, eli kansainvälinen reservialiupseeriliitto) ja ROSTO:n (Российская оборонная спортивно-техническая организация, eli Venäjän puolustuksellinen urheilutekninen organisaatio) kilpailuja on järjestetty. Vuonna 2008 Lahdessa järjestettiin kansainväliset AESOR kilpailut, missä kerholaiset toimivat kisaisäntinä.
Sotilasmoniotteluista, myös MILCOMP:na tunnettu, on kasvanut LRUK:lle merkittävää toimintaa. Vuosittain järjestettävät sotilasmoniottelukarsinnat toukokuussa ovat pitkään olleet yksi LRUK:n näkyvimmistä toiminnoista. Heinäkuussa 2019 USA:n sotilasmoniottelujoukkue harjoitteli LRUK:n vetämänä Lahden ympäristössä esterataa, käsikranaatin tarkkuusheittoa, ammuntoja, esteuintia ja suunnistusta. Elokuussa 2019 LRUK:n edustajat olivat mukana Tallinnassa järjestettävien CIOR:n sotilasmoniotteluiden kilpailuorganisaatiossa tukemassa EROK:n (Viron Reserviupseeriliitto) organisaatiota, jossa 16 maan joukkueet kilpailivat keskenään.
-Ehkä lähivuosina RUL:lla on kunnia saada CIOR:n kesäkongressi Suomeen ja sitä myöden CIOR:n kansainväliset sotilasmoniottelut jopa Lahteen, Luostarinen kaavailee.
-Ainakin on varmaa, että kisojen tullessa Suomeen LRUK tulee tarjoamaan rautaista kokemustaan kisaorganisaatiolle kisojen operatiivisessa toteutuksessa.
Kuvassa v. 2019 CIOR moniotteluiden suunnistustehtävän käskynjako Eestissä. Käskynjaon hoiti LRUK:n luutnantti Mikko Luostarinen. Kuva CIOR 2019
LRUK:ssa on ollut kaiken kaikkiaan 24 puheenjohtajaa. Nykyinen puheenjohtaja, yliluutnantti Jukka Koivisto aloitti nuijan varressa 2020. Hallituksen jäsenistä kaksi on uutta ja keskimäärin jokaisella nykyisellä hallitusjäsenellä on 8 vuotta hallituksessa. Pisimpään palvelleella majuri (res) Juha Tarnasella on jo 23. vuosi LRUK:n hallituksessa. Jäseniä kerhossa on 289, joiden ikähaitari vaihtelee 21 ja 95 ikävuoden välillä.
Uusien ja etenkin nuorien reservinupseereita mukaan saaminen toimintaan on vaikeaa. Opinnot, perheen perustamiset ja yleisesti ruuhkavuodet painavat päälle, jonka lisäksi reserviläistoiminta joutuu kilpailemaan uusien potentiaalisten jäsenten ajankäytöstä monien muiden ajanvietteiden ja liikuntamuotojen kanssa.
LRUK:ssa toimii aktiivinen senioriosasto, jossa alle 70-vuotiaita kutsutaan ”junioreiksi”. Senioriupseeritoiminta käynnistyi vuonna 2005. Tämä osasto on voimavara erilaisissa kilpailuissa toimihenkilöinä, vaalimassa perinteitä ja sekä mukana ammunnoissa. Senioriosastoa johtaa nykyisin kerhon kunniapuheenjohtaja, myös ruotumestariksi kutsuttu majuri (res) Risto Vuorisalo. Seniorit kokoontuvat säännöllisesti kerran kuussa keskittyen maanpuolustusaiheisten esitelmien kuulemiseen ja keskusteluun.
LRUK 85v, Senioriryhmän seppeleenlasku Vapauden hengettären patsaalle Lahdessa 21.10.2019, Kuva: LRUK
Jäsenhuollossa on keskitytty erityisesti tiedottamiseen. Mobiilisovellukset, kuten WhatsApp on erinomainen, nopea ja kustannustehokas tiedotuskanava.
-Ampumajaoksessa tämä lanseerattiin reilu vuosi sitten ja siitä on saatu pelkästään positiivista palautetta, kertoo Luostarinen.
-Etenkin, kun loimme virallisen tiedotuskanavan oheen erillisen pulinaboxin, sillä alkuun totesimme konservatiivisimpien jäsenten hiukan karsastavan ammunnan ohessa viljeltyä huumoria ja siksi se irrotettiin omaksi kanavaksi.
Myös hallitukselle on luotu WhatsApp-ryhmä jonka avulla tieto liikkuu kätevästi ja nopeasti.
Pääosa yhdistyksen viestinnästä tehdään WhatsAppin kautta. Niitä jäseniä, joilla ei ole älypuhelinta tai jotka eivät halua käyttää WhatsAppia, tiedotetaan sähköpostiviestinnällä toiminnasta ja perinteinen kirjepostikin kulkee. Lisäksi kerho on aktivoitunut sosiaalisessa mediassa ja käyttää mm. Facebookia kerhon asioiden tiedottamisessa.
– Ehdottomasti suurin haaste toiminnalle on yhdistys itse – löytyykö kerhosta aktiivista vetäjää ko. toiminnalle ja saako hän mukaansa toimijoita tapahtuman järjestämiseksi.
Moni tapahtuma onnistuu yhdenkin henkilön vetämänä, mutta on aina parempi, jos vetäjiä on useampi. Tällöin yksilön kuorma kevenee ja tietotaito järjestämisistä ei jää yhden henkilön monopoliksi. Tulevaisuus on turvattava jo tämän päivän toiminnalla.
Yhteistoimintaa piirin toisten reserviupseerikerhojen sekä Reserviläisliiton yhdistysten kanssa on lisätty ja sitä tullaan jatkossa syventää entisestään.
-Aivan turhaan teemme samoja asioita oman lipun alla ja saamme aikaan pieniä tilaisuuksia, joissa harvoin on tarpeeksi tekijöitä tai osallistujia. Talkoohenki on asia jonka soisi löytyvän takaisin meihin suomalaisiin. Sitä tarvitaan monella tasolla aina hallinnosta ruohonjuuritasolle, niin yhdistys-, piiri- kuin myös liittotasolla.
Tässäkin, kuten kaikessa muussa vapaaehtoisessa toiminnassa, tarvitaan yksi aktiivi, joka panee itsensä peliin ja sitten osaa jakaa tehtäviä ja vastuuta muiden kannettavaksi. Siksi on erittäin tarpeellista luoda mahdollisuudet mahdollisimman monelle johtaa joukkoja ja toimintoja, ja tätä kautta sitouttaa isompi määrä henkilöitä toiminaan mukaan.
Luostarisen mukaan aktiiviseen yhdistystoimintaan ei liene mitään viisastenkiveä tai poppakonstia – se vaatii puurtamista, mielekkään harrastetoiminnan mahdollistamista, lisää raakaa puurtamista ja vastuunkantoa tekemisistä mahdollisimman useilla harteilla.
-Tietysti lievästä hulluudestahan on kyse kun haluaa vetää joskus hyvinkin passiivista porukkaa perässään, mutta se palaute kun homma toimii, on aivan korvaamattoman hienoa ja taas jaksaa juosta seuraavalle esteelle perässävedettävät mukana!
Kirjaudu sisään
Tästä piiri- ja yhdistyssivujen hallintaan. Jäsenrekisteri löytyy Maanpuolustusrekisteristä (yhdistyksille) ja eAsiointipalvelusta (jäsenille).
