Historia

 

Keurusseudun Reserviupseerien 60-vuotishistoriikki. Laatinut Pekka Kajarinne 14.10.2007

 

Keurusseudun Reserviupseerien perustamisajatuksen isänä asiakirjoissa mainitaan paikkakunnalle muuttanut ja jo muualla reserviupseeritoimintaan osallistunut luutnantti Niilo Patronen. Yhdessä Kalettoman Pioneerivarikon upseerien, kapteeni Toivo Kokkolan ja luutnantti Reino Haapion kanssa Patronen muodosti toimikunnan, joka pani Keuruun Seudun Reserviupseerikerhon perustamisasian alulle.

 

Kerhon perustava kokous pidettiin Keuruun Kansallispirtillä kesäkuun 15. päivänä 1947. Paikalla oli kokoonkutsujien lisäksi yhdeksän reservinupseeria. Lisäksi 14 muuta reserviupseeria oli joko puhelimitse tai kirjeellä ilmoittautunut kerhon jäseniksi. Kokous päätti yksimielisesti perustaa Keuruun Seudun Reserviupseerikerhon, jonka toiminta-alueena oli Keuruu sekä lähipitäjät Multia ja Pihlajavesi.

 

Ensimmäiseen johtokuntaan tulivat valituiksi

puheenjohtajana Martti E. Haapamäki

varapuheenjohtajana Reino Haapio

sihteerinä Toivo A. Kokkola

taloudenhoitajana Niilo Patronen

jäseninä Yrjö Kettunen ja Roope Ampiala

sekä varajäseninä Hugo Puusaari ja Olavi Hakola.

 

Ensimmäinen varsinainen yleiskokous pidettiin joulukuussa 1947. Tässä kokouksessa päätettiin kerhon toimintamuodoista, jotka ovat viitoittaneet kerhon toimintaa aina näihin päiviin asti. Kerhon ensimmäinen vuosikokous oli helmikuussa 1948. Vuosikokouksen ohjelma koostui hiihdosta, saunomisesta, päivällisestä, varsinaisesta vuosikokouksesta sekä kerhoillasta. Tällainen klo 12 tienoilla alkanut koko päivän kestänyt vuosikokous muodostui alkuaikoina traditioksi. Kokoukset venyivät todennäköisesti varsin pitkiksi, koska kokouskutsussa oli maininta, että mahdolliset huonevaraukset kannattaa tehdä Matkustajakoti Seiposta.

 

Alusta lähtien kerhon toiminnan keskeisinä periaatteina ovat olleet jäsenten kansalaisvastuu ja kansalaisvelvollisuus, maanpuolustusasian eteenpäinvieminen sekä jäsenten niin henkisen kuin fyysisen kunnon kohottaminen. Alkuaikoina kuului ohjelmaan myös vaikeuksiin joutuneiden jäsenten taloudellinen tukeminen.

 

Varsinainen käytännön toiminta n. 10 ensimmäisen vuoden aikana keskittyi Kalettoman Pioneerivarikon alueelle. Kerhotalossa pidettiin vuosikokoukset ja luentotilaisuudet sekä varikon maastossa talvimestaruus- ym. kilpailut. Ammunnan tultua ohjelmaan varikon radalla järjestettiin erilaisia ampumakilpailuja. Vaikka kerhon toiminnallinen keskipiste olikin Kalettoman Varikko, oli kerhon puheenjohtajuus alkuaikoina peräti 9 vuotta Haapamäellä.

 

Koska kerho toimi varsin laajalla alueella ja toiminnan keskipiste oli Varikolla, johti tämä siihen, että vuosikokouksessa 21.1.1962 tehtiin periaatepäätös Haapamäen Reserviupseerikerhon perustamisesta, mikä päätös toteutuikin 8.5.1962 pidetyssä Haapamäen kerhon perustavassa kokouksessa. Haapamäen kerhoon tulivat kuulumaan myös Pihlajaveden reservinupseerit. Keuruun Reserviupseerikerhon alue käsitti vuoden 1962 jälkeen siis nykyisen Keuruun kunnan itäisen alueen sekä Multian kunnan. Toiminnan keskipisteenä tuli olemaan kirkonkylä, kuten tälläkin hetkellä.

Vuonna 1962 erosivat Petäjäveden Reserviupseerit omaksi kerhokseen. He olivat olleet mukana vuodesta 1958. Kun Keurusselän kasarmialue 1960-luvulla valmistui, siirtyivät monet toimintamuodot varuskunnan tiloihin ja maastoon. Varuskunnan suuriarvoisella tuella olemme joustavasti pystyneet järjestämään kokouksia, korkeatasoisia esitelmiä sekä suurimittaisia kilpailuja. Tässäkin yhteydessä on paikallaan kohdistaa lämpimät kiitokset Pioneerirykmentille sekä rykmentin henkilökunnalle.

 

Jäsenille on järjestetty monia erilaisia kilpailuja 60-vuotisen toiminnan aikana. Näitä ovat olleet mm. suunnistus-, ammunta-, partio-, maantieajo-, hiihto- ja ampumahiihtokilpailut. Näihin kilpailuihin on osallistuttu aktiivisimmin 1950- luvulta 1960-luvun puoliväliin. Tämän päivän ohjelmassa näistä on enää jäljellä erilaiset ampumakilpailut.

 

Urheilutoiminta ja ennen kaikkea kilpailujen järjestäminen sai uutta piristystä, Reijo Rikala muutti paikkakunnalle jäätyään reserviin vakinaisesta palveluksesta. Kerhomme on järjestänyt yhdessä Keuruun Seudun Reserviläisten kanssa hänen johdollaan erilaisia piirin ja Suomenmestaruustason kilpailuja. Viimeksi järjestetyissä piirin ampuma-suunnistuskilpailuissa osanottajamäärältään suurin sarja oli yli 70- vuotiaat. Onko se jotenkin enteellistä laajemmassakin mielessä, jää nähtäväksi.

 

Ampumatoimintaa on harrastettu ruutiaseilla varuskunnan ampumaradalla. Vaikka pienoiskivääri ja –pistooli onkin harrastuspuolella syrjäyttänyt järeämmät aseet, olemme saaneet tuntumaa myös rynnäkkökivääriin, kun varuskunnan radalla on kisailtu muutaman kerran vuodessa joko kasa- tai kouluammunnassa. Ilma-aseilla on harjoiteltu ja kilpailtu sekä varuskunnan ja Keuruun keskustan radoilla, viime vuosina tosin vain keskustassa.

 

Jouluaaton kunniavartioperinnettä on jatkettu. Perimätiedon mukaan toiminnan alku-vuosina kunniavartiota jatkettiin sankarihaudalla aattoillan loppuun asti ja vartiovuorot olivat 2 tunnin pituisia. Nykyisin vartioparin vuoro kestää vain puoli tuntia. kunniavartio-toimintaa on toteutettu yhteistyössä varuskunnan vakinaisen henkilökunnan ja eri reserviläisjärjestöjen ja kiltojen kanssa.

 

Kerho on järjestänyt kotiutuville upseerikokelaille infotilaisuuksia, joissa on valotettu reserviupseerikerhojen toimintaa. Lisäksi kerhon edustaja on ollut mukana kotiuttamis-tilaisuuksissa, joissa on palkittu paras kokelas.

 

Keuruun markkinoilla maanpuolustusjärjestöillä on ollut oma esittelyteltta, jossa on ollut nähtävillä ja jaossa erilaista maanpuolustusaiheista esitemateriaalia. Olemme hoitaneet osaston päivystystä yhdessä Keuruun Seudun Reserviläisten kanssa.

 

Paikallisia yhteistyökumppaneita ovat olleet Keuruun Seudun Reserviläiset, Keuruun Paikallisosasto, Keuruun Varuskunta ja Pioneerivarikko, Varuskuntakerho, Keuruun Maanpuolustusnaiset, Veteraanijärjestöt, Keuruun kaupunki ja seurakunta. Esitämme kiitokset hyvin sujuneesta yhteistyöstä ja toivomme sen jatkuvan myönteisissä merkeissä.

 

 Seuraavassa on muutamia tärkeimpiä tapahtumia vuosien varrelta.

 

 

Edellisissä ohjelmakohdissa riittää kovia haasteita. Uskoa tulevaisuuteen antaa se, että kiinnostus reserviupseeritoimintaa kohtaan on ollut tasaisen jatkuvaa. Jäsenmäärä on pysynyt 80-luvulta alkaen 80-90 jäsenen välillä. Mutta tummiakin pilviä on näkyvissä. Jäsenten keski-ikä on noussut melko korkeaksi vuosien kuluessa. Nuorten jäsenten mukaan saaminen on erittäin suuri haaste tulevaisuuden toimijoille. Kymmenen vuoden kuluttua voimme arvioida, mihin suuntaan kehitys on jatkunut.

 

Yhdistyksemme puheenjohtajina ovat toimineet: