Historiikki

VAASAN RESERVIUPSEERIKERHO 80v historiikkikooste

KERHON SYNTY

Vaasan Reserviupseerikerho täytti 80 vuotta vuonna 2013. Jonkin verran spekulaatiota käytiin aikoinaan siitä, mikä oli kerhon perustamispäivämäärä. Kirjallisia dokumentteja ei perustamisesta ole säilynyt. Perustamisajankohdaksi tarjottiin muun muassa 20.10.1931, koska liiton jäsenyhdistyskortistossa väitetään olleen maininta siitä. Reserviupseeriliitosta ei siihen liittyvää korttia kuitenkaan ole löydetty. Useat lähteet osoittavat kuitenkin, että kerho perustettiin pari vuotta myöhemmin. Perustava kokous pidettiin 10.4.1933 Vaasan Suojeluskunnan huoneistossa osoitteessa Pitkäkatu 32 10.4.1933. Kerho oli maamme 16. reserviupseerikerho perustamisjärjestyksessä.
Reserviupseerikerhojen syntyä sinänsä ei ole pidettävä kummallisena, sillä ”30-luvulle tultaessa maahan oli saatu koulutetuksi niin suuri määrä upseereita reserviin, että näiden keskuudessa ilmeni luonnollinen yhteenliittymien perustamiseen pyrkimys”. (Vaasan Reserviupseerikerho 50 vuotta, s. 7). Kerhon toiminnasta on tehty ainakin kolme suppeahkoa painettua historiikkia; 40-vuotishistoriikki vuonna 1971 (24 sivua), 50-vuotishistoriikki vuonna 1981 (28 sivua) sekä kerhon jäsenten, silloisten yliluutnanttien Seppo Sundbergin ja Bert Lundströmin toimittama 60-vuotishistoriikki vuonna 1993 (22 sivua). Kerhon 70 vuoden taipaleen on kattavasti koonnut kansiin kerhon jäsen, majuri Tapani Tikkala. Tästä yli 370 sivua käsittävästä, ”Etulinjassa” –nimeä kantavasta, hyvinkin yksityiskohtaisesta tietojärkäleestä löytää lukija epäilemättä kaiken sen, mikä häntä kerhon menneisyydessä vuoteen 2003 asti saattaa kiinnostaa.
Edellä kerrottujen historiikkien ja ennen kaikkea Tikkalan laatiman kirjan takia ei ole perusteltua ryhtyä kirjoittamaan historiaa uudelleen. Tikkalan kirjaa on edelleen saatavilla kerhosta. On kuitenkin tarpeellista luoda kuva menneen ajan tärkeimmistä tapahtumista, jotta kerhon kehityskulku ajalta 1933 – 2003 tulee ymmärretyksi. Alla oleva yhteenveto perustuu juuri edellä mainittuihin historiikkeihin ja Tikkalan kirjaan. Mikäli kerrottu tieto perustuu johonkin muuhun lähteeseen, se on mainittu erikseen.

ENSIMMÄINEN VUOSIKYMMEN

Vaasan Reserviupseerikerhon toiminnan ensimmäinen vajaa vuosikymmen, vuodet 1933 – 1939, muodostui nuoren yhdistyksen toimintamallien kehittämisen ympärille. Itse perustamisasiakirjat ovat hävinneet ja tiedot perustuvat mukana olleiden muistikuviin. Perustamistilaisuudessa huhtikuussa 1933 tiedetään olleen mukana ainakin musiikkiupseeri Kosti Könni, vänr F. Soininen, inskapt M.G. Manninen, kapt August Lehtivuori, jääkärikapt Yrjö Pernu, ltn K. Rannisto, ltn Arvi Roine, maj Rintala, ltn J. Peltola, ltn M. Kolehmainen ja vänr Kalle Hissa. Perustavan kokouksen puheenjohtajaksi valittiin vänr I. Helomaa, joka valittiinkin sitten myös kerhon ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Sihteerinä toimi ltn I. Alanko. Kerhon tehtäväksi määriteltiin ”toimia reservi-, suojeluskunta- ja aktiiviupseereiden yhteyssiteenä”. Vaikka idea kiinnosti, jäsenyys jäi vähäiseksi; se vaihteli 31 ja 39 jäsenen välillä.

Kerhon ensimmäinen vuosikokous pidettiin perustamisvuoden syksyllä, 13.11.1933. Reserviupseeriliitossa kerho rekisteröitiin 17.5.1937, ja yhdistysrekisteriin se merkittiin 29.2.1952. Ulospäin näkyvän statuksen saamiseen kului siis vuosia. Nuoren yhdistyksen toiminta oli ilmeisesti aluksi hieman hapuilevaa, näkyvyyttä ei juurikaan ollut ulospäin. Lähinnä se pyrki järjestämään jäsenilleen koulutusta, joka perustui varusmiesaikana perusyksikössä ja RUK:ssa saatuihin tietoihin. Opiskelu kiinnosti jo tuolloin, mm. venäjää opiskeltiin. Kokemuksen saamiseksi kerho loi suhteita alan yhteisöihin, esimerkiksi vastaavan ruotsinkielisen kerhon kanssa aloitettiin yhteistoiminta maastokilpailujen ja ammunnan alalla. Niin ikään luotiin yhteydet sotilaspiiriin, jossa oli kerhoon myötämielisesti suhtautuvia upseereita. Näistä mainittakoon evl K.E. Lindeman, jonka luentotilaisuuksissa ravintola Ernstissä käytiin ahkerasti. Paikallisen varuskunnan kanssa yhteydet olivat vähäiset, mutta apua saatiin tarvittaessa, muun muassa ratsastusopetusta saatiin varuskunnan ratsuilla. Yhteistyö suojeluskunnan kanssa ei sen sijaan sujunut kitkatta, siitäkin huolimatta, että perustavan kokouksen oli kutsunut koolle suojeluskunnan paikallispäällikkö P. Suomela ja kokous pidettiin suojeluskunnan tiloissa Pitkäkadulla. Myöskin suurin osa perustavan kokouksen osallistujia kuului jo suojeluskuntaan. Itse asiassa Etelä-Pohjanmaan Suojeluskuntapiiri vastusti kiivaasti reserviupseerikerhojen perustamista. Suojeluskuntien johdon taholta epäiltiin, että reserviupseereiden yhteenliittymien työ oli ristiriidassa suojeluskuntien toiminnan kanssa. Kerhon hallituksessa olevien suojeluskuntalaisten passiivisuus lienee ollut eräs syy siihen, että Vaasan kerho liittyi Reserviupseeriliittoon vasta vajaa neljä vuotta perustamisen jälkeen. Suojeluskuntalaisten mielestä ”kerhon katsottiin voivan toimia jonkinlaisena reserviupseerien henkisenä yhdyssiteenä ja seurustelukerhona”. Vuosien 1936 – 38 vuosikokousten henkilövalinnat vähensivät kuitenkin suojeluskuntaupseerien vaikutusvaltaa kerhossa, ja sen toiminnat suuntautuivat nyt sotilaallisiin harrastuksiin luennoissa ja maastokilpailuissakin. Kuvaavaa oli, että kerho vuoden 1938 lopulla osti ensimmäiset patruunat. Viimeisessä vuosikokouksessa ennen talvisodan syttymistä kerhon johtoon valittiin myöhemmin tunnetuiksi tulleita vaasalaisnimiä, esimerkiksi varapuheenjohtajaksi valittiin varatuomari Rento Kivinen.
Kerhon toiminnan ensimmäinen vuosikymmen päättyi talvisodan syttymiseen. Lähes kaikki kerhon jäsenet joutuivat rintamalle, mikä vaikutti luonnollisesti kerhon toimintaan ”kotirintamalla”.

1940 – LUKU

Seuraavasta vuosikymmenestä noin puolet kuului sotiemme aikaan. Vaasan Reserviupseerikerhon jäsenistä lähes kaikki joutuivat jo talvisodan syttyessä marraskuussa 1939 koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Suurin osa palveli 19. divisioonassa Laatokan Karjalassa ja loput Kevyt Psto 13:ssa, niin sanotussa Simolan patteristossa jatkosodan aikana. Sota vaati veronsa myös kerhon jäsenten keskuudessa.
Sodan aikana kerhon asioita hoitivat kapt K. Rannisto ja kapt A. Lehtivuori. Mutta kerho oli hengessä mukana myös rintamalla, sillä se vietti 10-vuotisjuhlaansa syksyllä 1941 Karjalan kannaksen Kivennavan pitäjän Hiirelän kylässä. Silloin oli vielä voimassa käsitys, että syntyvuosi oli 1931. Kotirintamalla ei kerhon toimintaa kyetty riittämättömin voimin laajentamaan, vaikka kiinnostus kasvoi jatkuvasti. Kuuluminen reserviupseerikerhoon ”oli suorastaan ammatillinen kysymys” (40-vuotishistoriikki 1972, s. 6). Jäsenmäärä nousikin edellisen vuosikymmenen alle viidestäkymmenestä jo lähelle kahtasataa sotavuosien aikana (1945 173 jäsentä).

Myös lyhyen välirauhan aikana kerho toimi. Perustettiin erilliset koulutus- ja urheilujaokset, kerhoiltoja ryhdyttiin pitämään kuukausittain, aktiiviupseerit pitivät luentoja, järjestettiin ammuntaa, suunnistuskilpailuja ym. Villassa eli Hietalahden huvilassa pidettiin vuoden toiminnan päättäjäiset, pikkujoulu, jolloin läsnä oli peräti 200 henkeä.
Sota asetti reserviupseerikerhojen olemassaolon vaakalaudalle; uudet valtaapitävät, ennen kaikkea SKDL sodan jälkeisen kannatusvyöryn johdosta, ajoivat kerhojen lakkauttamista fasistisina Suojeluskuntajärjestöjen ja Aseveliliiton lailla. Pääministeri Paasikiven tarmokas toiminta asiassa pelasti kuitenkin liiton ja kerhot. Joka tapauksessa rajoituksia toimintaan tuli, esimerkiksi ammunta ja kaikki sotilaallinen koulutus kiellettiin. Saattaa olla, että näitä ei välttämättä sodan jälkeen kaipailtukaan, sillä sotavuosina ammuntaa oli ollut tarpeeksi. Tilalle astui kevyempiin ohjelmiin pohjautuva toiminta. Jäsenille ryhdyttiin järjestämään ravintolailtoja, ”Upseeriöitä”. Ravintola Cellaan houkuteltiin upseereja vaimoineen mm. seuraavasti: ”Ensi päivää joulukuuta Cellassa on juhla. Siellä juhlii reservistit, upseerit nuo tuhmat. Anna pusu eukolles ja kynkkään nappaa, ilo siellä on ylimmillään, murheesi voit tappaa” (40-vuotishistoriikki 1971, s. 9). Viihdyttäjinä nähtiin sellaisia nimiä kuin Anna Mutanen ja Kullervo Kalske. Ilottomat sotavuodet, jolloin tanssiminenkin oli kiellettyä, loi pohjan ”Upseeriöille”.
Sodanjälkeiset vuodet eivät kuitenkaan Vaasassakaan olleet pelkkää ilonpitoa. Uhkakuvista huolimatta jo aiemmin luotua toimintaa jatkettiin, vaikka mm. valvontakomissio ei aina sitä katsonut hyvällä silmällä. Sodanaikainen kanssakäyminen oli edistänyt reservi- ja aktiiviupseereiden suhteita, kerho alkoi käyttää kokoontumispaikkanaan Vaasan Upseerikerhoa. Kerho oli vaasalaisten reserviupseerien kokoontumispaikka aina 2000 –luvulle, jolloin Vaasan varuskunnan lakkauttamisen jälkeen kaupungin omistukseen siirtynyt Vaasan Upseerikerho lopetti toimintansa. Sota-aikana kerhon jäsenluetteloon ilmestyikin uusia, myöhemmin reserviupseeritoimintaan suuresti vaikuttaneita nimiä, kuten Kalle Kivistö, joka valittiin kerhon puheenjohtajaksi vuonna 1940 sekä hiihto- ja ampumaurheilun saralla vaikuttanut Leevi Kauppi. Myös sosiaalinen toiminta aloitettiin sodan jälkeen, esimerkiksi kerho otti sotakummikseen kaatuneen vänrikin pojan ja ryhtyi välittämään alueellaan liiton myöntämiä avustuksia. Kerho ryhtyi näyttäytymään enemmän myös ulospäin: näihin päiviin asti jatkunut perinne, kunniavartio sankarihaudalla, aloitettiin jouluna 1949.

1950 – LUKU

Seuraavalla vuosikymmenellä kerhon toiminta vilkastui merkittävästi. Tätä vauhdittivat monet tasavuosijuhlat; välirauhan 10-vuotispäivä, JP 1 täytti 30 vuotta, itsenäisyyden 40-vuotisjuhla 1957, jääkäripatsaan paljastus sekä kerhon 25-vuotisjuhla seuraavana vuonna. Kerhoillat alkoivat yhä enemmän kiinnostaa jäseniä, ei vähiten sen takia, että niihin saatiin arvohenkilöitä luennoitsijoiksi, muun muassa kenraalit Heinrichs ja Martola, sekä kenrltn K.L. Oecsh kerhon vuosijuhlaan. Kerholuentoja oli vuosikymmenen aikana todella runsaasti, yli 30, kun edellisillä kahdella vuosikymmenellä yhteensä niitä oli vain vajaa puolet tästä. Tosin sota-aika rokotti kuulijakuntaa, sillä miehet olivat rintamalla. Erilaiset vierailut, mm. käynti Kauhavan Ilmasotakouluun ja Ilmajoen Reserviupseerien luona, laajensivat ohjelmapuolta. Merkittävä tapahtuma oli marsalkka Mannerheimin hautajaiset Helsingissä vuonna 1951. Kerhon jäsenistä 23 matkusti seuraamaan tapahtumaa.
Kerhoa vastaan suunnattu provokaatio vuoden 1954 itsenäisyyspäivän juhlassa, jonka kerho muiden maanpuolustusjärjestöjen kanssa oli järjestänyt, oli osoitus äärivasemmiston sitkeistä pyrkimyksistä saada

reserviupseeritoiminta lakkaamaan maassamme. Juhlapuhujan, päätoimittajan Artturi Leinosen puheen aikana salista alkoi mielenosoituksellisesti poistua väkeä, jotka sitten kaupungintalon edessä laativat valtioneuvostolle tarkoitetun julkilausuman. Siinä väitettiin, että Vaasan Reserviupseerikerhon Itsenäisyyspäivän juhlassa ”juhlapuhuja harjoitti Neuvostoliiton vastaista panettelua ja parjausta…” (Tikkala, s. 102-03). Todettakoon, että Leinonen ei puheessaan edes maininnut Neuvostoliittoa. Tapahtuma oli vain osoitus siitä, minkälaisissa olosuhteissa VRUK pystyi kuitenkin jatkamaan toimintaansa isänmaan hyväksi.
1950-luvun puolivälin jälkeen sisäpoliittinen kuohunta asiassa laimeni. Ammunta sallitaan nyt RULin ohjelmassa. Vielä 50-luvun alussa sotilaallista koulutusta oli peiteltävä, ammunnan ääniä kun ei saanut kuulua. Järjestettiin kilpailuja mm. jousiammunnassa, käsikranaatin heitossa, erilaisissa karttatehtävissä, olipa ohjelmassa autosuunnistustakin. Kun ammunta vapautui, VRUKille tuli uusi sotilaallisen harrastuksen kohde: kerhosta löytyi monta aktiivista ja hyvää ampujaa jo silloin, kuten nykypäivänäkin. Ammunta oli kerhon piirissä niin suosittua, että vuosina 1956-58 kerho sijoittui prosenttiammunnassa isojen kerhojen joukossa kärkeen. Tällä oli osaltaan vaikutusta siihen, että kerhon jäsenmäärä lähes kaksinkertaistui vuosikymmenen loppuun mennessä ollen vuonna 1959 jo 269. Lukumäärää on pidettävä merkittävänä, kun ottaa huomioon, että Ilmajoen, Jalasjärven, Laihian, Isonkyrön, Kurikan ja Maalahden reservin upseerit erosivat sodan jälkeen omiksi kerhoikseen.
50-luvulla ulospäin suuntautunut retkeily- ja matkailutoiminta aktivoitui: tehtiin tutustumismatkoja eri joukko-osastoihin ja varuskuntiin (Niinisalo, Sodankylä), seurattiin rannikkotykistön ammuntoja Merenkurkussa, tehtiin meriretkiä Pohjanlahden eri merivartioasemille ym. Oman lukunsa muodosti 1954 käynnistetty nuorten upseerien jaoston toiminta. Kerho oli jo toiminut niin kauan, että senioriupseerien rinnalle oli kasvanut nuorempi polvi, josta oli helppo rekrytoida miehiä urheilu- ja ampumatapahtumiin.
Merkittävä päivämäärä kerhon toiminnassa oli 21.10.1956, sillä silloin vihittiin käyttöön kerhon oma lippu. Sen hankki samana vuonna perustettu naistoimikunta. Oliko lipun hankkiminen liian kova ponnistus, sillä naistoimikunnan toiminta hiipui tämän jälkeen. Vuonna 1970 se perustettiin uudelleen, ja itsenäisen aseman se sai vuonna 1987, kun perustettiin Vaasan Reserviupseerien Naiset ry.

60- LUVULTA 2000 -LUVULLE

Edellisinä vuosikymmeninä kehitetyt toimintamallit jatkuivat seuraavina vuosikymmeninä. Jos sotavuodet ja sodan seuraamukset vaikeuttivat reserviupseerien toimintaa, erityisesti heille olennaisesti kuuluvaa ampumaharrastusta, sen kasvu viimeisinä vuosikymmeninä ennen 2000 –lukua oli varsin voimallista. Etulinjassa -kirjassa käsitellään kerhon ampumaharrastusta ja eritoten ampumataidon merkitystä hyvin tarkasti noin 40 sivulla ja Vaasan Reserviupseerikerhon jäsenten menestystä niin paikallistason, piiritason kuin valtakunnallisissakin kilpailuissa. Uusia kilpa-ammuntamenetelmiä saapui 90-luvulla (SRA -ammunnat). Toimintaedellytykset paranivat, kun Finlaysonin sisärata ja Kivijärven ampumarata valmistuivat 80-luvun lopulla, ja RESUL ryhtyi kouluttamaan ammunnanjohtajia 90-luvulla. Poikkeuksen aktiivisessa ampumaharrastuksessa muodosti 70-luvulla tapahtunut hiipuminen; vuosikymmenen alkuvuosina ei vuosikertomuksista löydy mainintoja ammunnasta. Samoin 90-luvun alussa kerho poti ampujakatoa. Syinä edellisiin oli osin ampumaratojen vaikea tilanne, muun muassa ulkoampumaradan puute. 90-luvun puolivälin jälkeen tästäkin toivuttiin, kun yhteistoiminta alueen reserviläisjärjestöjen ja eritoten varuskunnan, Vaasan Rannikkopatteriston kanssa lisääntyi.

Myös perinteinen kilpailutoiminta jatkui, ja uusia omaksuttiin, esimerkiksi hiihtokilpailut ja maastojuoksukilpailut piirien ja kerhojen välillä. Uutuutena aloitettiin muokkausvoimistelu ja kuntojumpat ryhmissä ja yksilöllisesti. Vuonna 1970 perustettu Reserviläisurheiluliitto (RESUL) toi uutta tuulta urheilutoimintaan, kuntokortteja ryhdyttiin täyttämään sekä kilpailtiin maastomestaruus- ja maastoammuntamestaruuskisoissa. Suunnistustoiminta elpyi 90-luvun lopulla, ja jotostoiminnasta tuli kuntoliikuntatapa, joka toimii tänäänkin.
Viimeisinä vuosikymmeninä myös koulutustoiminta lisääntyi. RUL aloitti johtamistaidon kurssit, syksystä 1971 ryhdyttiin järjestämään turvallisuuspolitiikan kursseja, ja 1980-luvulla aloitettiin reserviläisten perustaitoja kertaavat kurssit, 1890-luvulla RUL käynnisti kriisi- ja sotilasjohtamiseen perehdyttävän kurssitoiminnan (KRISO), ja 1999 aloitti toimintansa Maanpuolustuskoulutus ry. 1997 aloitettiin PAT – paikallisosastotoiminta, jonka tarkoituksena oli koota yhteen ja koordinoida alueella vaikuttavien vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen toiminta. PAT –toiminta ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle toivotulla tavalla, ja parin vuoden kulutta perustamisesta se liitettiin MPK ry:n piiripäällikön alaisuuteen. Kaikissa näissä toiminnoissa Vaasan Reserviupseerikerhon jäsenet ovat olleet aktiivisesti mukana, aluksi oppilaina ja myöhemmin itse kouluttajina. Lisääntynyt ja monipuolistunut toiminta ei kuitenkaan olennaisesti näkynyt jäsenmäärän pysyvänä kasvuna; 60-luvun alun 266 jäsenestä määrä kasvoi vuoteen 1975 mennessä lähelle 400:aa, mutta putosi 2000-luvun alkuun mennessä jälleen 267 jäseneen.
VRUK on kuitenkin edelleen Vaasan Reserviupseeripiirin suurin jäsenyhdistys jäsenmäärällä mitattuna. Piiri perustettiin vuonna 1952 yhdyssiteeksi liiton ja sen kannatusyhdistyksen sekä piirin alueella olevien kerhojen välillä.
Myös kansainvälisiä suhteita kehitettiin. Jo 1955 Medelpadin reserviupseerikerho (Sundsvall) kutsui suomalaisia maastokilpailuun. Seurasi hiljainen kausi, kunnes 1970 –luvulla luotiin uudelleen suhteet ruotsalaisiin ja norjalaisiin reserviupseereihin. Syntyi vuotuinen tapaaminen, ”Blåa Vägen Träff”, joka on voimassa edelleenkin.
Viimeisinä vuosikymmeninä ennen 2000 –lukua tapahtui ja tehtiin toki paljon muutakin, mutta tämän historiikin suppeus ei salli kertoa kaikkia tapahtunutta. Edelleenkin, Tapani Tikkala kirja Etulinjassa antaa hyvän kuvan kerhon historiasta. Samasta kirjasta löytyvät niin ansioituneiden jäsenten saamat RULin ansiomerkit (62 kpl 1945-2000), kerhon omien kiertopalkintojen saajat ja hallussapitoajat sekä kerhon viirin saajat (81 kpl 1964-2001). Niin ikään kerhon hallitusten jäsenten nimiluettelot ajalta 1933 – 2003 ovat löydettävissä edellä mainitusta kirjasta.

VAASAN RESERVIUPSEERIKERHO TOIMINTANSA KAHDEKSANNELLA VUOSIKYMMENELLÄ

Yleistä
2000 –luvulle tultaessa VRUK noudatti toiminnassaan jo perinteiseksi muodostuneita toiminnan muotoja: urheilua ja kuntoliikuntaa ja edelliseen olennaisesti niveltyvää ammuntatoimintaa sekä perinnetoimintaa. Myös koulutustoimintaa jatkettiin. Yhteistyö sidosryhmien, niin julkisen sektorin kuin vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjenkin kanssa on edelleen jatkunut kiinteänä, mitä osoittavat muun muassa hallitusten jäsenten osallistumiset muiden järjestöjen päättävissä elimissä.

Kerhon jäsenkehitys ei ole ollut parasta mahdollista; hitaasti vähenevän jäsenistön ongelma on yleistä kaikissa maanpuolustusjärjestöissä. Kymmenvuotiskaudella jäsenmäärä oli huipussaan vuonna 2007, jolloin kerholla oli 248 maksanutta jäsentä, joka sekin oli vähemmän kuin 2000-luvun alussa (ks. yllä). Kauden loppuun mennessä maksaneiden jäsenten määrä oli pudonnut 205 jäseneen. Alas oli tultu kerhon historian huippuvuodesta 1974, jolloin jäsenmäärä oli peräti 396 jäsentä. Valtakunnallisessa vertailussa VRUKilla ei kuitenkaan ole mitään hävettävää, sillä se oli vuoden 2012 lopussa maan 358 reserviupseerikerhosta suuruusjärjestyksessä 32.

Urheilu- ja liikuntatoiminta

Kuluneen vuosikymmenen aikana kerhon jäsenet ovat osallistuneet lukuisiin liikunnallisiin tapahtumiin, ja olleet aktiivisesti mukana järjestämässä niitä. Vuodesta 2004 lähtien näitä tapahtumia on ollut kaikkiaan toistakymmentä. CIOR:in järjestämiin kansainvälisiin kilpailuihin vuosina 2004 – 2007 kapt Jari Parkkonen osallistui Suomen edustajana useita kertoja, mm. Norjassa, Venäjällä, Italiassa ja Latviassa (CIOR = Naton reserviupseerien järjestö). Jo 70-luvulla alkaneihin jotoksiin osallistuttiin niin ikään. Vuosikymmenen loppupuolella itse järjestettyjen urheilutapahtumien määrä väheni ja kerhon jäsenet suuntautuivat yleisiin kunto- ja urheilutapahtumiin. Maanpuolustuskoulutuksen järjestämään MilFight –itsepuolustuskoulutuksiin kerhon jäseniä on osallistunut vuosittain. Vuonna 2009 aloitettu RESULin kuntokortti toi lisään kerholaisia kuntoliikunnan piiriin; parhaimmillaan parikymmentä kerhon jäsentä vuosittain kilpailee itsensä kanssa. Vuonna 2012 kerhon jäsenistä noin 15% oli avannut tämän henkilökohtaisen kuntokortin. Nykyisistä eturivin kuntokorttilaisista mainittakoon yliluutnantit Raimo Havusela, Pekka Innilä ja Reijo Halkola sekä kapt Pauli Räihä. Vaasan Marssiin ryhdyttiin osallistumaan 2009, ja samana vuonna otettiin käyttöön kerhon ”Vuoden kuntoilija” –plaketti. Erityisesti 90-luvun lopulla synnytetty Maanpuolustuskoulutus ry ja sen seuraaja, julkisoikeudellinen Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) ovat innostaneet myös kerhon jäseniä osallistumaan monenlaisiin kuntoilutapahtumiin ja erityisesti ohjanneet ampumaharrastuksiin.
VRUKin innokas kunto- ja urheilutoiminta kiinnitti myös Reserviupseeriliiton huomiota, sillä kerho sai vuonna 2012 kunniamaininnan ja 250 euron kannustuspalkkion ”innostavasta ja tuloksellisesta reserviupseeritoiminnasta”.

Ampumatoiminta

90-luvun lopulla toipunut ampumatoiminta piristyi 2000-luvulle tultaessa. Vuodesta 2006 jatkettiin Kivijärvellä SRA –ammuntoja , samoin siellä pidettiin perinnekivääri ja pistooliammunnat, ryhdyttiin myös osallistumaan kilpailuihin oman alueen ulkopuolella kuten Etelä-Pohjanmaalla. Reserviläisten alueellisiin perinneasekilpailuihin osallistuttiin kesästä 2008 alkaen, ja VRUKin juhlakisa-ammunnat pidettiin Vaasassa 22.9.2008 (VRUK 75 –vuotta). Kerhon jäsenten osallistuminen erilaisiin kilpailuihin lisääntyi, esimerkiksi vuonna 2009 oli peräti 10 paikallista ja alueellista ampumakilpailua. Alueellisissa kisoissa kerhon jäsenet menestyivät joko hyvin tai vähintäänkin kohtuullisesti. Osallistuminen laajeni edelleen, sillä seuraavana vuonna osallistuttiin erilaisiin kilpailuihin kaikkiaan 13 kertaa. Ampumatoiminnasta tuli 2000 -luvun aikana tärkeä osa kerhon jäsenten toimintaa, joskin määrällisesti ammunnan harjoittajia olisi voinut olla enemmänkin. Kerhon jäsenet kantoivat myös oman osansa ampumatoimintaan liittyvästä vapaaehtoisesta toiminnasta osallistumalla aktiivisesti Kivijärven ampumaradan kunnostamiseen. Viime vuosina kerho on toiminut tuloksellisessa yhteistyössä Vaasan Reserviläiset ry:n kanssa ampumatoiminnassa, mikä on osin johtanut siihen, että yhä useammat kerhon jäsenet ovat tulleet mukaan toimintaan. Prosenttiammunta,

jolla mitataan kerhon jäsenten aktiivisuutta ammuntaharrastuksessa, nousi koko vuosikymmenen ajan. Kun se vuonna 2008 oli 7,14% , oli se kymmenvuotiskauden lopulla jo 20%.
Vuosikymmenen aktiivisista osallistujista niin urheilutapahtumiin kuin ammuntoihinkin mainittakoon kapt Jari Parkkonen (osallistuminen muun muassa kansainvälisiin kilpailutapahtumiin), kapt Jan Sandvik, maj Martti Ehrnrooth, ylil Mauri Holma, kapt Juhani Kari, kapt Raimo Latvala, kapt Pauli Glader, kapt Jaakko Yli-Suomu, kapt Kaj-Erik Sandström, ltn Kaj Sandström, ylil Antti Kaijankangas, ltn Juha Ala-aho, ylil Martti Korkiavuori, ltn Asko Martikainen, maj Tapani Tikkala ja ylil Teuvo Roden.
Ammunnan pitkäaikaisista ja osaavista harrastajista on erityisesti mainittava kapt Glader, ltn Ala-aho, kapt Latvala ja ltn Kaj Sandström.

Koulutusta

1990 –luvulla alkanut koulutustoiminta elpyi syksyllä 2009, jolloin kerho järjesti yhteistyössä MPK:n ja Pohjanmaan aluetoimiston kanssa Kivijärven ampumaradalla VRUK –ampumapäivän, työnimeltään ”vänrikkipäivä”. Ohjelmaan sisältyi ammuntaa ja erilaisia tehtävärasteja. Osanottajia oli parikymmentä. Vastaavanlainen ampumapäivä järjestettiin myös 21.8.2010 sekä RULin ohjeiden mukainen johtamis- ja reserviläispäivä 8.10.2011. Vastaava koulutuspäivä pidettiin myös vuonna 2012 reserviläispäivä –nimisenä. Koulutustilaisuudet oli tarkoitettu lähinnä varusmiespalveluksen suorittaneille vapaaehtoisille kertausharjoitusten määrän radikaalisti vähennyttyä 2000 –luvun lopulla. VRUKin jäsenten osallistuminen muun muassa MPK:n koulutustilaisuuksiin on vuosikymmenen lopulla kiitettävästi lisääntynyt, ja kerho on ollut hyvin edustettuna myös Pohjanmaan aluetoimiston alaisessa Pohjanmaan maakuntakomppaniassa. Koulutuksellinen yhteistyö MPK:n ja aluetoimiston kanssa on jatkunut edelleen, jolloin omin voimin järjestettyjen koulutustilaisuuksien määrä on vähentynyt. Näistä mainittakoon kuitenkin TYKY –koulutukset, joita kerho on tarjonnut eri työyhteisöille kuluvanakin vuonna.

Perinnetoiminta

Osallistumisia
Suomen itsenäistymisen historiaan liittyviä perinteitä on vaalittu monella tavalla, esimerkiksi kesällä 2004 ja 2005 raivattiin Suvilahden Patteriniemen tykkivallit aluskasvillisuudesta neljän kerholaisen voimin. Järjestettiin myös erilaisia historiateemaisia luentotilaisuuksia, kuten Viro-Karjala –ilta vuonna 2006. Vapaussodan tapahtumia on huomioitu osallistumalla vuodesta 2007 alkaen Equity –muistomerkkipäivään Oravaisten Vesterössä, syksyllä 2009 kerhon jäseniä osallistui Frihetskrigets Traditionsförening i Kust-Österbottenin ekskursioon Kiitalan kartanoon Jepualle ja toiseen matkaan Laihian Hulmin kapteenintalolle. Useat kerhon jäsenet ovat tukeneet mainitun yhdistyksen toimintaa liittymällä sen jäseneksi. Kortesjärvellä järjestettyihin Jääkäriseminaareihin kerhon jäseniä on osallistunut säännönmukaisesti. Jääkäripäivään, joka pidettiin 25.2.2007, osallistui neljä kerhon jäsentä. Jääkäreiden kotiinpaluun 90-vuotisjuhlatilaisuuden 25.2.2008 järjestelyistä vastasivat paljolti VRUKin jäsenet, joista lipunkantajina paraatissa toimi neljä henkeä. Vapaussodan päättymisen 90-vuotisjuhlaan Finlandia –talolla 16.5.2008 osallistuivat kutsuttuina maj Martti Ehrnrooth ja kapt Raimo Latvala. Erilaisiin muisto- ja juhlatilaisuuksiin on osallistuttu runsaslukuisesti: Talvisodan päättymisen juhla 13.3.2010, Veteraanijuhla 26.4.2010, vuoden 2006 Valtakunnallinen lippujuhlapäivä Vaasassa, jolloin kapt Raimo Latvala johti veteraanien lippulinnaa. Juhlan yhteydessä VRUKin jäsenet kantoivat maanpuolustusjärjestöjen lippuja ja vastasivat lipunnostosta

Perinnemuurilla. Sodan päättymisen 60 -vuotismuistojuhlaan kolmen valtakunnan rajalla 2005 osallistuivat maj Ehrnrooth ja kapt Latvala. Vaasan Sotaveteraanimuseon näyttelyiden avajaistilaisuuksissa on niin ikään oltu mukana, ja muutama kerhon jäsen on toiminut sunnuntaisin museon oppaina (Glader, Sandström, Roden). Kunniavartiossa vapaudenpatsaalla 9.7.2008 vietetyssä Suomen vapaudenpatsas 70 vuotta juhlatilaisuudessa olivat yliluutnantit Kaj-Erik Sandström ja Mika Ehrnrooth sekä vänr Juha Ala- aho. Kymmenvuotiskauden aikana kerhon jäseniä on osallistunut lisäksi tilaisuuksiin, joissa on muistettu eri järjestöjen toiminnan vuosijuhlia tai yksittäisten maanpuolustustyössä aktiivisesti olleiden henkilöiden merkkipäiviä. Näitä tilaisuuksia on vuosikertomusten mukaan ollut seitsemän.

Kunniavartiot ja paraatit

Kerhon jäsenet ovat kantaneet kerhon lippua ja olleet kunniavartiossa seuraavissa vuosittain toistuvissa juhlatilaisuuksissa: Tammisunnuntain lippulinna Perinnemuurilla, kansallinen veteraanipäivä 27.4., kaatuneiden muistopäivä 20.5., puolustusvoimien lippujuhla 4.6., itsenäisyyspäivän lippulinna 6.12. ja jouluaaton kunniavartio Vaasan sankarihaudoilla 24.12. Kunniavartioina ovat lähinnä toimineet hallituksen jäsenet. Aktiivisimmin jo 1949 aloitettuun jouluaaton sankarihaudan kunniavartioon ovat 2000 -luvulla osallistuneet kapteenit Latvala ja Parkkonen, yliluutnantti Roden sekä luutnantit Sandström ja Ala-aho.

Veteraanit

Kerhon jäsenet ovat auttaneet sotaveteraaneja muun muassa jakamalla useina vuosina kerhon talkootyönä Rannikkoveteraani –lehteä. Kansallisen veteraanipäivän viettoon 27.4. kerholaiset ovat osallistuneet aktiivisesti. Varsinainen systemaattinen veteraanityötä tukeva toiminta alkoi vuonna 2007, kun kerhon jäsenet suorittivat keräystä veteraanien hyväksi Botnia -hallin vapaa-ajan messuilla. Tästä lähtien VRUK on vastannut Vaasan alueella valtakunnallisen veteraanikeräyksen organisoinnista ja toteuttamisesta kahdesti vuodessa, viimeisin kuluneen vuoden syksyllä. Kuuden vuoden ajan kerhon jäsenet kapt Pauli Glader, kapt Raimo Latvala, ylil Teuvo Roden, ltn Kaj Sandström ja ltn Pentti Lautamäki ovat keväisin ja syksyisin käyttäneet vapaa- aikaansa keräyksen hyväksi, keräyskansliassa ja osin itse kerääjinä. Keräykset ovat olleetkin varsin tuottoisia, esimerkiksi Vaasan – Mustasaaren alueella keräystuotto oli vuonna 2012 yli 32.000 euroa, ja vuoden 2013 kevätkeräys tuotti yli 16.000 euroa. Kerho on päättänyt jatkaa keräyksiin osallistumista niin kauan kuin niitä maassamme järjestetään.

Yhteydet sidosryhmiin

Kerho on ollut edustettuna seuraavissa yhteistyöjärjestöissä ja sidosryhmissä. Kerhon jäsenet ovat toimineet tehtävissään eri vuosina em. yhteisöjen hallintoelimissä (pj, varapj, tai hallituksen jäsen). Hyvien kontaktien avulla tuloksellinen yhteistyö on kantanut hedelmää muun muassa ampumatoiminnassa ja kiltatalotyössä.
Vaasan Reserviupseeripiiri
Reserviupseeriliitto
RUL:n liittovaltuusto
RUL:in neuvottelukunta
RUL:in palkitsemistoimikunta
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry
Vaasanseudun Sotainvalidit ry
Vaasa Kiltatalo ry
Vaasan Upseerikerho ry
Vaasan Maanpuolustuspiiri
Etelä-Pohjanmaan Reserviläispiiri
Etelä-Pohjanmaan Sotilaspoikien perinnekilta
Vaasan Sotilaspoikien Perinnekilta
Jääkäripataljoona 27/Vaasan osasto
Maanpuolustuskoulutusyhdistys
Valtakunnallinen Ampumaharrastusfoorumi
Valtion virastotalon (Vaasa) turvaryhmä
Pohjanmaan Maanpuolustuskilta ry
Pohjanlahden Laivastokilta ry
Vaasa Kiltapiiri ry
Vaasan Reserviläiset ry
Vaasan huolto- ja kulttuurisäätiö ry

VAASAN RESERVIUPSEERIKERHON HALLITUKSESTA 2004 – 2014

VRUKin hallituksessa toimi vuosina 2004 – 2014 kaikkiaan 22 kerhon jäsentä. Pisimpään on edellä mainittuna aikana hallituksessa ollut kapt Raimo Latvala, kaikkiaan kahdeksan kautta. Kapt Jari Parkkosella, kapt Pauli Gladerilla, ltn Kaj Sandströmillä, ltn Juha Ala-aholla ja ylil Teuvo Rodenilla on kaikilla takanaan seitsemän hallitusvuotta. Kapt Kaj-Erik Sandström toimi hallituksessa kaikkiaan kuusi kautta. Pisimpään kerhon puheenjohtajana on toiminut kerhon nykyinen puheenjohtaja ,ltn Juha Ala-aho (5:s kausi alkoi 2015), toiseksi pisimpään toimi (4 kautta) kapt Jari Parkkonen. Usea hallituksen jäsen (Parkkonen, Korpela, Latvala, Glader, Korkiavuori, Kaustinen, Hissa, Tikkala, Seppänen, Metsälä, Kaj-Erik Sandström, Hölsö, Yli-Suomu) ovat olleet VRUKin hallituksessa jo ennen vuotta 2004. Hallitusvuodet löytyvät Etulinjassa –kirjasta.

Kerhon 75 -vuotisjuhla

VRUKin 75 –vuotisjuhla järjestettiin Vaasan Upseerikerholla 11.10.2008 lähes 80 jäsenen ja kutsuvieraan läsnä ollessa. Pohjanmaan Sotilasläänistä juhlaan osallistuvat eversti Jorma Aherto, everstiluutnantti Tomi Nurminen ja komentajakapteeni David Prosi. Vaasan kaupungin tervehdyksen toi apulaiskaupunginjohtaja, reservin yliluutnantti Timo Martonen ja juhlapuhujana oli Suomen Reserviupseeriliiton 1. varapuheenjohtaja, komentajakapteeni Yrjö-Pekka Rautalahti. Kerho sai vastaanottaa runsain mitoin muistolahjoja ja muita onnitteluja.

VAASAN RESERVIUPSEERIKERHO 80 VUOTTA

VRUKin 80-vuotisjuhlaa vietettiin Vaasassa lauantaina 26.10.2013. Juhlallisuuksien aluksi kerhon hallitus kävi laskemassa seppeleen Sankarihaudoille.
Sankarihautakäynnin jälkeen juhlallisuudet jatkuivat ravintola Silveriassa noin 40 jäsenen, seuralaisen ja kutsuvieraan voimin.
Suomen lipun saapumista siivitti Jääkärimarssin sävelet, joita esitti Pohjanmaan Sotilassoittokunta. Lippu-upseerina toimineen kapteeni Kaj-Erik Sandströmin asetettua lipun jalustalleen kahden naisairueen avulla kohotutti kerhon varapuheenjohtaja, kapteeni Pauli Glader maljan kerhon kunniaksi. Sen jälkeen kerhon puheenjohtaja, luutnantti Juha Ala-aho johdatteli avauspuheellaan kuulijat juhlatunnelmaan.

Läsnäolijat pääsivät todistamaan Pohjanmaan Sotilassoittokunnan viimeistä esitystä yksityisessä juhlassa, samoin sen esiintyminen juhlassa mukana olleen Korsukuoron kanssa lienee viimeinen.
Korsukuoro johtajansa Reino Peltoharjun luotsaamana oli niin innostunut roolistaan, että lauluja kimposi loppujen lopuksi enemmän kuin ohjelmaan oli mahdutettu; juontajan olikin käytettävä kaikki keinot saadakseen sovitettua ohjelma paperille painettuun muotoon. Mutta juhlaväkeä se ei haitannut, päinvastoin kuultiin kiitoksia musiikkipainotteisesta ohjelmasta.
Pohjanmaan Sotilassoittokunta esitti johtajansa, musiikkikapteeni Sami Salmivuoren johdolla juuri sitä musiikkia, jota vaasalaiset jäävät kaipaamaan kun soittokunta lakkautetaan vuoden 2013 lopussa. Salmivuori saikin kerhon pöytäviirin kiitokseksi erittäin hyvästä ja pitkään jatkuneesta yhteistyöstä.

Juhlapäivällistä seurasi RUL:in puheenjohtajan, professori, reservin majuri Mika Hannulan puhe. Puhe oli voimakas puhe kansallisen asevelvollisuusarmeijan säilyttämisen puolesta, ”vain suomalainen mies voi koko maata puolustaa”. VRUK sai kiitosta aktiivisena ja esimerkillisenä reserviupseerien yhdistyksenä, joka huolimatta yleisestä järjestötoiminnan lamasta edelleenkin on jäsenmäärältään 32:s Suomen Reserviupseeriliiton 358 jäsenjärjestön joukossa.

Juhlalle toivat tervehdykset Vaasan kaupunki, jonka esitti toimialajohtaja Jukka Kentala sekä puolustusvoimat, jonka tervehdyksen esitti komentaja Jukka Ranta aluetoimistosta.
Juhlan lopussa palkittiin RULin hopeisella ansiomitalilla kolme Pohjanmaan maakuntakomppanian reserviläistä; ltn Puutio, pursim Korpela ja ylik Salonen, jotka suoraan kertausharjoituksista saapuneina toivat maastopuvuissaan tuulahduksen vakaasta maanpuolustushengestä.
Hopeisella ansiomitalilla palkittiin niin ikään kerhon puheenjohtaja Juha Ala-aho ja kerhon pitkäaikainen aktiivijäsen, kapteeni Väinö Herttua.
Puheenjohtaja Mika Hannulalla oli kotiin viemisinä sekä juhlivan kerhon että Vaasan Reserviupseeripiirin pöytäviirit.
Yliluutnantti Teuvo Roden puolestaan palkittiin mm. 80-vuotishistoriikin täydennysosan laatimisesta myös kerhon viirillä, ja komentaja Jukka Ranta jo aiemmin julkaistulla Vaasan Reserviupseerikerhon laajalla historiateoksella, joka käsitti vuodet 1933 – 2003.
Päätössanat lausui varapuheenjohtaja Pauli Glader ja Juhla päättyi yhteisesti esitettyyn Maammelauluun.

VAASAN RESERVIUPSEERIKERHON PALKITUT 2004-2014

Vaasan Reserviupseerikerhon aktiivisia jäseniä on 40-luvulta lähtien huomioitu Tasavallan Presidentin myöntämillä valtiollisilla kunniamerkeillä ja kerhon esittämillä Suomen Reserviupseeriliiton ansiomitaleilla sekä useiden yhteisöjen huomionosoituksilla. Vuosina 2004-2013 näitä myönnettiin kaikkiaan 23:lle kerhon jäsenelle. Lisäksi kerhon toimintaa edistäneille sidosryhmien edustajille on myönnetty yhteensä 16 RULin hopeista ja pronssista kunniamerkkiä.
Kerho on myös vuosittain jakanut omia palkintoja määrätyissä toiminnoissa ansioituneille jäsenilleen. Näitä ovat muun muassa kunniamiekka, junailijan kulho, tasajyvä, kompassi ja emman lipas. Palkintoa on saaja pitänyt hallussaan aina vuoden kerrallaan. Kaudella 2004 – 2012 näitä kiertopalkintoja jaettiin yli 30 kertaa. Muita kerhon palkitsemisvälineitä ovat pöytäviiri, kunniaplaketti, kunniajäsenen plaketti sekä kerhon kuparinen plaketti.

Valtiolliset kunniamerkit

3. luokan Vapaudenristi (VR 3): kapt Lauri Luutonen, kapt Raimo Latvala
Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. luokan ritarimerkki (SVR R1): maj Martti Ehrnrooth
Suomen Leijonan Ritarikunnan 1. luokan ritariristi (SL R1): kapt Jan Sandvik
Suomen Leijonan Ritarikunnan ritariristi (SL R): kapt Pauli Glader, kapt Mauri Pöytälaakso, ylil Teuvo Roden Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristi (SL Ar): ltn Juha Ala-aho