Historia

JoeRU:n historiikki

Joensuun reserviupseerikerho perustettiin 28.2.1933, aikana jolloin sekä virallinen että vapaaehtoinen maanpuolustustyö eli Suomessa muutoksen kautta. Tuolloin nuoren, itsenäisen valtiomme puolustuslaitokseen luotiin järjestelmää, joka perustui reservin merkitykseen.

Kerhomme ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Joensuun Yhteiskoulun rehtori, reservin luutnantti Paavo Ansas. Hänen aloitteestaan – ennen sota-aikaa – havahduttiin Joensuussa ymmärtämään, että maanpuolustustyö oli välttämätöntä itsekasvatukselle ja kehitykselle.

Talvisota ja jatkosota vakiinnuttivat reserviupseerien aseman niin puolustusvoimissa kuin yhteiskunnassakin. He täyttivät paikkansa yli odotusten, mm. Ylipäällikön päiväkäskyssä 13.3.1940 asia kirjattiin korkein arvosanoin. Reserviupseerit maksoivat kuitenkin kunniakkaista sodistamme korkeamman hinnan kuin mikään muu vastaava ryhmä. Sota vei Joensuun reserviupseerikerhon jäsenistä lähes 20 prosenttia.

Sodan jälkeisien vuosikymmenten 40- ja 50-lukujen toimintaa voitaisiin luonnehtia veteraanien vuosikymmeniksi. Keskeisimmät toimintamuodot olivat tuolloin veteraanien avuksi järjestetty huoltotoiminta sekä hengellinen toiminta. Puutteeseen joutuneita veteraaniupseereita ja kaatuneiden perheitä tuettiin jakamalla RUL:n hankkimia avustuksia. Näkyvin toimintamuoto kerhossa oli hengellinen veljespiiri, joka järjesti vuosittain pari yleisötilaisuutta. Hengellinen veljespiiri toimi myös alullepanijana kerhon lipun hankkimisessa. Joensuun reserviupseerikerhon lippu vihittiin käyttöön 13.2.1953.

Fyysinen kasvatus kenttäkelpoisuuden säilyttäjänä ja edistäjänä, sekä ampumaurheilun harjoittaminen ymmärrettiin tärkeimmiksi toiminnan osa-alueiksi sodan jälkeen. Kerho järjesti omia kilpailujaan ja osallistui piirin kisoihin ammunnassa, suunnistuksessa, ampumahiihdossa ja sotilaspartiokilpailuissa. Tämä toiminta on jatkunut aktiivisena näihin päiviin asti.

Vaikeina aikoina 1970-luvulla kenttäkelpoisuutta ylläpidettiin liikunnan avulla ja maanpuolustushenkeä pyrittiin säilyttämään. Sotilaallista koulutusta ei saanut antaa 1980-luvulla kuin kertausharjoituksissa, jopa kerhon ammuntaharrastus oli hankalaa yhteiskunnan asettamista esteistä johtuen. Nämä vanhentuneet rajoitukset poistuivat vasta 1990-luvun alussa.

Yhdistyksen merkittävimpiä merkkipylväitä oli oman kerhohuoneiston hankinta Asunto Oy Joensuun Ollinlinnan tiloista Niinivaaralta. Kerhohuoneiston tupaantuliaisia vietettiin 11.11.1984 median edustajien ollessa seuraamassa tilaisuutta. 24 neliön suuruinen huoneisto oli täynnä maanpuolustushenkistä väkeä. Huoneistolle väliaikaiseksi nimeksi ristitty ”Korsu” on säilynyt näille päiville ja vakiintunut käyttöön. Korsu-nimitys kuvaa parhaiten kerhotilan tunnelmaa ja sen talkootyönä toteutetun rakentamisen asevelihenkeä.

Vapaaehtoisen maanpuolustustyön kenttä on muuttunut perusteellisesti yli 70 vuoden aikana. Yhteiskunta on toinen kuin vuonna 1933. Keskeisenä tehtävänä reserviupseerikerholla on edelleen reserviläisen omien taitojen ja kykyjen säilyttäminen ja kehittäminen vastaamaan mahdollisen kriisiajan haasteita. Maanpuolustustyö on tehokkainta rauhantyötä.