Bern-Belp Sveitsi
TEHTÄVÄ ALPEILLA
Syksyllä 2014 Fuldassa, Saksan sotilasmarssin viimeisenä päivänä heräsi marssijoille kysymys: ”Mikä on seuraava kansainvälinen sotilasmarssimme?” Pienten pohdiskelujen jälkeen tulimme yksimieliseen lopputulemaan, että meille ”tasamaan tallajille” voisi rapsakat nousut ja laskut tehdä hyvää. Niinpä päätimme suunnata Sveitsiin, Bern-Belp-sotilasmarssille.
Osallistujien sitouduttua Sveitsin marssi -projektiin, otimme yhteyttä marssin järjestäjään. Sveitsissä suomalaisen joukkueen osallistuminen herätti innostusta ja jo viikon päästä viestittelystä saimme virallisen kutsukirjeen, jossa marssijohtaja everstiluutnantti Mügel toivotti pohjoiskarjalaiset nimenomaisesti sotilasmarssiosastona, kansallisissa uniformuissa muiden sotilas-, poliisi- ja palomiesosastojen mukaan marssille.
Suomessa säädellään erittäin tarkasti sotilasasujen käyttöä. Pohjois-Karjalan aluetoimiston, MPK:n piiripäällikkö Kimmo Salon sekä jopa maavoimien lakimiehen ja pääesikunnan logistiikkaosaston myötävaikutuksella sai nelihenkinen osastomme virallisen luvan suomalaisen sotilasasun käyttöön Sveitsissä. Tämän päätöksen jälkeen pystyimme varaamaan tarvittavat lennot ja majoitukset.
Talvisilla harjoituskilometreillä sai nousuosuuksien harjoitusalueena toimia ns. ”köyhän miehen Alpit”. Penttilän ”mönjäkukkula” sai marssijat kiipeämään välillä ylöspäin ja sitten taas alaspäin.
Viimein toukokuun puoliväli koitti ja suuntasimme kohti Alppimaata. Zürich toivotti Joensuulaisosaston torstai-iltapäivänä 14.5. aurinkoisesti tervetulleeksi. Tässä vaiheessa osastoon kuuluivat Jyrki Huusko, Harri Norismaa ja Pertti Saarelainen Joensuun Reserviupseereista. Perjantaina mukaan liittyisi joukkueen neljäs jäsen: Altti Lindgrén Suur-Savon Sinibareteista. Tällä kertaa osasto marssi Pohjois-Karjalan Reserviupseeripiirin lipun alla.
Perjantaiaamuna Altin liityttyä mukaan marssiosastoon, siirryimme junalla Bernin kautta Belpiin.
Osastomme majoitus oli sotilaallisen arkinen: bunkkeri – väestösuoja, joka palveli kaikkia sotilasosastoja. Sijainti bunkkerilla oli erinomainen, sillä marssin startti- ja ilmoittautumispaikalle oli vain puolitoista kilometriä.
Perjantaina olivat juhlalliset avajaiset, jonka päätteeksi eksoottiset suomalaiset kutsuttiin mukaan kaupungintalolle kokkareisiin. Iltatapahtumassa meillä oli erinomainen tilaisuus maittavien sveitsiläisjuustojen ja -leikkeleiden nauttimisen ohessa verkottua sponsoreiden, paikallisten järjestäjien sekä muiden sotilasosastojen johtajien kanssa.
Ensimmäinen päivä: Alpeille mars!
Lauantaiaamuna kello herätti viideltä aamutoimiin sekä -palalle. Pikaisen tarkastuksen jälkeen todettiin illalla valmiiksi laitetut marssivarusteet moitteettomiksi ja siirryimme jalan marssin lähtöpaikalle. Startti tapahtui kellontarkasti 6:30 ja marssijat etenivät poikkeuksellisen ripeää vauhtia kohti Alppeja.
Vajaan kymmenen kilometrin taipaleen jälkeen alkoi pitkä ja jyrkkä ylämäkiosuus. Matkalla selkä edellä tuli vastaan kokeneitakin marssijoita. Matkavauhti laski alle kuuteen kilometriin tunnissa, mutta sykemittari sen sijaan nousi osoittamaan yli 150:n lyönnin lukemia.
Lauantain reitti suuntautui alkumatkan suoraan kohti Alppeja, jotka kirkastuvassa päivässä huikaisivat upeudellaan. Eteläisin piste sijaitsi n. 22 km:n kohdalla, missä sijaitsi arvaamamme kontrollipiste tarkastajineen. Kääntöpisteen jälkeen alkoi puuduttava osuus ilman huoltoa. Kolmen tunnin tauottoman marssin jälkeen oli huoltopaikka, missä istahdimme muutamaksi minuutiksi ja jatkoimme samalla vauhdilla kohti maalia. Viimeisellä marssiosuudella oli havaittavissa kanssamarssijoilla paljon kovasta vauhdista johtuvia jalkavaivoja. Onneksemme osastomme parkkiintuneet jalkamme kestivät kaikilla erinomaisesti.
Maaliin saavuimme iltapäivällä 14:30 kahdeksan ja puolen tunnin marssin jälkeen. Askelmittarit näyttivät päivän päätteeksi yli 60000:n askelelta kävellyksi Haixeissa. Askelmäärä kuvannee hyvin mäkien määrää, sillä jyrkässä mäessä tikkaaminen lyhentää askelta automaattisesti.
Ilta menikin ruokaillessa, palautellessa, venytellen sekä varusteita huoltaen. Täytyy mainita, että pitkäkestoisen kestävyyssuorituksen jälkeen Tritanium Storen kompressiosäärystimet nopeuttivat palautumista huomattavasti. Nykypäivän marssijalla on käytössään hyvin paljon sähköisiä vempeleitä kuten rannetietokoneita, älypuhelimia, iPadeja, aktiivisuusrannekkeita, gsp-paikantimia sekä erikseen näiden lataamiseen matkan aikana suunniteltuja laitteita. Pistorasioita on yleensä yhteismajoituksissa hyvin rajallisesti. Sähkö-Saarelaisen sponsoroimat jatkojakorasiat ratkaisivat meiltä tämän pulman ja saimme lähteä liikkeelle seuraavaan päivään täysin akuin kaikissa laitteissamme.
Toinen päivä: Kohti Bernin historiallista keskustaa ja takaisin
Toinen päivän reitti johdatti meidät Aarejoen vartta seuraten kohti huikean kaunista Bernin kaupunkia. Olimme yksi ensimmäisistä saapuvista marssiosastoista, joten saimme edetä läpi historiallisen upean keskuskadun omassa rauhassamme. Keskustan jälkeen upean smaragdin vihreän joen ylittävällä sillalla osastomme vastaanotti iltakokkareista tutuksi tullut tapahtuman johtaja everstiluutnantti Mügel.
Eksoottisina vieraina pyydettiin osastoamme yhteiskuviin japanilaisten, saksalaisten ja tietenkin sveitsiläisten seurueiden kanssa. Pitkästä taipaleesta huolimatta jaksoi joukkueemme hymyillä aurinkoisesti kaikissa kuvissa.
Historiallisen Bernin kaupungin jälkeen alkoi olla mielessä jo kotimatkan junailut. Niinpä nostimme marssivauhtia ja etenimme miltei tauoitta maaliin. Maalissa vastaanotimme marssimitalit, kunniakirjat ja otimme muutaman yhteiskuvan. Pikaisesti bunkkerille, jossa nopea huolto, pakkaaminen ja siirtyminen reittiä Belp-Bern-Zürich lentokentälle ja edelleen Helsingin kautta Joensuuhun. Sateinen kotikaupunki otti meidät vastaan aamuyöstä. Lyhyiden yöunien jälkeen alkoikin arki ja Sveitsin marssi oli enää vain upea muisto muiden kansainvälisten marssikokemusten ketjussa.
