Mikä on jotos?
Millainen toimintamuoto jotostelu oikein on ja mitä sana jotos tarkoittaa? Ihmisjoukon kulkiessa pehmeässä maastossa jonossa maahan jää heidän kukureitilleen jälki, josta suuremman joukon kuluttamana muodostuu paikoin leveä polku ja talvella hyvin polkeutunut latu. Kun tällaisen jäljen muodostaa jonossa etenevä sotilasjoukko, kulku-uraa kutsutaan jotokseksi.
Ensimmäisiä reserviläisurheiluliiton järjestämiä syysjotoksia kutsuttiin retkeilyseminaareiksi. Ne pidettiin Padasjoella vuonna 1971 ja Haminassa 1972. Tavoitteena oli kerrata ja opiskella reserviläisen tarvitsemia erä- ja sotilastaitoja. Myöhemmin retkeilyseminaareista muodostui nykyisenkaltaisia reserviläisten jotoskilpailuja, joissa mitataan kilpailupartion pelastuspalvelu-, ensiapu-, luonnontuntemus-, suunnistus- ja erätaitoja sekä tarkeimpänä osa- alueena reserviläistaitoja. Reserviläistaitotehtäviin luetaan ammunta-, asekäsittely-, paikantamis- ja muut sotilastaitoja vaativat tehtävät sekä oman partion johtaminen. Jotos -nimeä käytettiin ensimmäisen kerran Ruovedellä vuonna 1973. Talvella alettiin jotoskilpailuja järjestää vuonna 1976. Samoihin aikoihin syys- ja talvijotoksista tuli reserviläisten SM-tason vaelluskilpailuja.
Jotoksen pituus vaihtelee 40-65 km:n välillä. Syys- ja talvijotokset eroavat toisistaan vain etenemistavan ja säänmukaisen vaatetuksen osalta. Partio kuljettaa mukanaan kaikki jotoksen aikana tarvisemansa muonan, yöpymis-, ensiapu- ja pelastautumisvälineet sekä tehtävien suorittamisessa tarpeellisiksi havaitut työkalut.
Yleensä jotos alkaa perjantai-iltana pimeän tultua. Partiot, joihin kuuluu
johtaja ja kolme jäsentä, lähtevät pimeään otsalamppujen valossa muutamien
minuuttien välein. Perjantain pimeäosuuden aikana edetään 8-15 km suunnistaen
n. kymmenen rastipisteen kautta. Kullakin rastilla partio suorittaa
reserviläistaitoihin, pelastuspalveluun, ensiapuun, luonnontuntemukseen tms.
liittyvän rastitehtävän, jonka suoritus pisteytetään. Joillakin jotoksilla
viimeiset partiot (ei Heinäveden väkeä) ovat suunnistus- tai tankkausvirheiden
vuoksi saapuneet yörastille vasta aamun valjetessa huomatakseen lauantaipäivän
osuuden alkavan lähes välittömästi. Yöpyminen, mikäli partio ehtii yörastille
ajoissa, tapahtuu omissa majoitteissa.
Lauantaina edetään samoin suunnistaen rastipisteiden kautta pääosa jotoksen
matkasta. Yörastilla partiolle annetaan tehtäväksi yleensä jokin suurehko
puhdetyö, kuten kirveenvarren teko ja sen kiinnittäminen terään,
neulanreikäkamera ja siihen liittyvä vakoilukuvan ottaminen, pilkkionki ja
pilkki jne.
Sunnuntain osuus päättyy yleensä aamupäivän aikana pikataipaleeseen. Pikataival
voi olla pistesuunnistus tai pelkkä kiritaival tiettyä reittiä pitkin.
Kilpailun voittaa se partio, joka kerää eniten suorituspisteitä rastipisteiltä
ja pikataipaleesta.
Osanottajapartioiden lukumäärä talvijotoksissa on vaihdellut 25-40 partion
välillä. Syysjotoksiin on osallistunut 1980-luvun puolivälistä alkaen
säännöllisesti 100-150 partiota.
Jotokset eivät ole fyysisesti erityisen rasittavia. Partio saa valita
etenemisvauhtinsa oman kuntonsa mukaan, tosin hitaasti etenevillä yöunet jäävät
lyhyemmiksi. Normaalikuntoinen pari kertaa liikuntaa viikossa harrastava
henkilö selviää kilpailusta kohtuullisesti, korkeintaan muutamaa jalkapohjan
rakkoa rikkaampana. Ikäkään ei ole este. Jotoksilla on ollut jopa 75-vuotiaita
osanottajia.
Ohjeita ensikertalaisille
Yleistä
Ensimmäistä kertaa talvijotokseen osallistuvalle pimeään metsään lähteminen
kovassa pakkasessa tai lumituiskussa saattaa tuntua arvelluttavalta, jopa
pelottavalta. Ja pelottavaa se onkin, ellei ole valmistautunut edessä olevaan
kilpailuun oikein. Valmistautumiseen sisältyy oikeanlainen varustautuminen ja
mahdollisten riskien tunnistaminen sekä niiden ennakointi.
Talvijotokset ovat osallistujamäärältään (partioita n. 25-30) huomattavasti
pienempiä kuin syysjotokset, joissa on yli sata partiota. Tämän vuoksi
talvijotokset ovat tapahtumia, joissa kilpailijat oppivat tuntemaan toisensa
kilpailun aikana hyvin. Yhteinen illanvietto on talvijotoksella mahdollista ja
tuottaa mieleenpainuvia mukavia kokemuksia. Partio voi yöpyä joko omassa
majoitteessaan (kangaslaavu, loue, teltta tai vast.) nuotiotulen lämmössä tai
järjestäjien varaamissa lämmitettävissä sotilasteltoissa (jälkimmäisessä
tapauksessa yöpymisestä ei anneta suorituspisteitä).
Koska kilpailu on avoin kaikille, myös kauniimman sukupuolen edustajat ovat
tervetulleita joko osana partiosta tai kokonaisena partiona.
Syysjotoksella on aina olemassa sateen ja sen myötä vaatteiden ja varusteiden
kastumisen mahdollisuus. Talvijotoksilla tätä pelkoa ei ainakaan pakkasella
ole. Koska myös rinkan kanssa hiihtäminen on kevyempää kuin jalan
taivaltaminen, jotoskilpailu talvella on vastaavia syysjotoksia
miellyttävämpi.
Vaatetus
Kilpailussa menestyminen ei edellytä kovaa vauhtia vaan onnistumista tehtävien
suorittamisessa. Se ei taas onnistu, jos partion jäsenet ovat hiihtäneet
itsensä hikeen. Hiihtovauhdin tulee olla sellainen, että koko partio pysyy
kasassa eikä kenellekään tule hiki.
Pukeutumisessa on noudatettava kerrospukeutumista. Alusvaatteiksi hengittävät
pitkät kalsarit ja vastaavanlainen paita. Näiden päälle esim. tuulenpitävä asu,
anorakki+housut, maastopuku tai vastaava, joillakin kilpailijoilla on ollut
jopa sarkavaatteet (sadenpitävät vaatteet eivät ole välttämättömiä, gore-tex
voi helposti hikoilevilla olla ahdistava). Vaatekerrosta kannattaa vähentää
ajoissa, jos hiihto tuntuu hiostavalta. Päähän pipo, karvahattu, talvilippis
tai panta. Käteen hansikkaat tai rukkaset, joissa voi hiihtää eivätkä kädet
palele. Jalkaan hiihtokengiksi huopakumpparit, vettähylkivät monot tai
vaelluskengät, jotka sopivat siteisiin.
Eri olosuhteita varten (pakkanen, tuuli, vesisade, jäihin putoaminen) repussa
tulee olla lisäkerros alusvaatteiden päälle, esim. toinen vastaava
alusvaatekerta, ohut ja kevyt villapaita t. vast., mahd. välihousut,
hiihtokalsarit/rukkanen vehkeiden suojaksi vastatuulessa hiihtoa varten,
varasukkia, varahansikkaita, lämmin pipo ja taukovaatteeksi kevyt toppa-asu tai
vastaava.
Muu varustus
Reppuun tai rinkkaan kannattaa pakata yöpymistä varten kunnollinen makuupussi
ja makuualusta. Mikäli partio yöpyy avolaavussa, partion kannattaa ottaa
yhteisesti pari avaruushuopaa laavun pohjalle eristeeksi kylmyyttä vastaan.
Partio tarvitsee polttopuun ja puhdetöiden tekoa varten yhden retkikirveen ja –
sahan sekä n. 20-metrisen pelastusköyden jäihin putoamisen tai muun
odottamattoman tilanteen varalta. Köyden tulee olla nopeasti esille saatavilla.
Köytenä käy esim. rautakaupasta saatava halpa ja kevyt nailonköysi,
halkaisijaltaan n. 6 mm.
Partiokohtaisesti mukaan on syytä ottaa myös repun tai vaatteiden
pikapaikkaamista varten pikkurulla ilmastointiteippiä, suksivoiteita,
mahdollisesti varakärki sukseen (myytävänä urheiluliikkeissä) sekä nuotion
syttymisen takaamiseksi huoltoasemilla myytäviä sytytyspaloja. Jonkun partiosta
kannattaa ottaa mukaan hyvä monitoimityökalu (Gerber, Leathermann tai vastaava)
ja jokaisen on syytä ottaa puukko vyölle tai reppuun.
Jokainen partio joutuu hiihtämään muutamia kilometrejä umpihangessa kilpailun
aikana, joten suksiksi kannattaa valita leveät eräsukset kannantaussiteillä.
Kapeilla latusuksilla hiihtäminen on työläämpää, mutta onnistunee. Suurin osa
matkasta hiihdetään joko muiden tekemiä jälkiä tai moottorikelkkauraa pitkin.
Ensiapu
Partiolla tulee olla ensiapupakkaus pienempiä loukkaantumisia varten.
Ensiapupakkauksessa on oltava ainakin laastaria, teippi-/joustosidettä,
mahdollisesti kolmioliina, paineside, sideharsorullia, päänsärkytabletteja,
kramppien ehkäisyyn tarkoitettuja tabletteja ja desinfiointiainetta.
Yöpyminen
Yöpyminen on miellyttävintä avoimessa kangaslaavussa sopivan nuotion
lämmittäessä nukkujia. Kunkin partion jäsenen on kuitenkin valvottava
vuorollaan, ettei tuli aiheuta nukkujille vaaraa. Myös omassa teltassa voi
partio yöpyä, mutta menettää samalla osan erämaan tunnelmasta. Makuupussin ja –
alustan on oltava joka tapauksessa kunnolliset ja varusteet on kuivattava
nuotiolla ennen makuupussiin menoa.
Jos yöpyminen ulkona tuntuu vielä oudolta, partio voi yöpyä järjestäjien
varaamissa kaminalämmitteisissä sotilasteltoissa, joiden kipinävartiosta
teltassa yöpyjät huolehtivat itse. Yöpymisestä partio ei kuitenkaan tällöin saa
pisteitä.
Yöunet lauantain vastaisena yönä eivät liene järin pitkät, sunnuntain vastainen
yö sitävastoin on levon kannalta pitempi. Lepoaikaan partiot voivat itse
vaikuttaa etenemisvauhdillaan.
Ruoka- ja juomahuolto
Partioiden kannattaa ruokailla ennen kilpailua perjantai-iltana.
Jokaisen on syytä varata rinkkaan juotavaa matkalle. Termospullo pakkasessa
ehkäisee juoman jäätymisen. Vesipisteitä on lähdössä, yörasteilla ja lauantain
osuuden puolivälissä.
Ruokaa on varattava koko matkan ajaksi. Perjantai-illaksi ja
lauantai/sunnuntaiaamuksi riittää esim. voileivät, kaakao tai tee/kahvi.
Lauantaipäivän puolivälissä on nuotiopaikkoja, joiden ääressä partio voi
valmistaa omilla välineillään lämmintä ruokaa (kaupasta saa pastapusseja,
perunamuussia ja lihapullakastiketta tai kuivattuja retkimuonapusseja).
Lauantai-illaksi voi varata myös lämpimän aterian. Lauantai-iltana yörastille
tulee sotilaskotiauto, josta saa ostaa makkaraa, munkkeja/pullaa ja kahvia sekä
virvokkeita yms.
