Senioriupseerien kerhon historiikki
Lyhyt historiikki Helsingin Reserviupseeripiiri (HRUP) ry:n veteraaniupseereiden kerhon (vuodesta 1993 Senioriupseereiden kerho) toiminnasta
Sotiimme vuosina 1939 – 1945 osallistui yhteensä 14 500 reserviupseeria ja lisäksi pääosa 2850 aktiiviupseerista oli käynyt Reserviupseerikoulun (nimellä Upseerikoulu, kurssit 51 – 60). Reserviupseerit saivat joukkuejohtajan koulutuksen, mutta monet heistä joutuivat sotavuosina taistelukuntonsa ja johtajaominaisuuksiensa perusteella vaativampiinkin tehtäviin, mm. komppanianpäälliköiksi, pataljoonankomentajiksi sekä muihin vastaaviin aselajitehtäviin. Kolmen sodan yli 94 000 kaatuneista oli reservinupseereita lähes 5 000. Haavoittuneiden luku oli yli kaksinkertainen kaatuneisiin verrattuna ja noin puolet haavoittuneista jäivät eriasteisiksi invalideiksi.
Helsingissä toimi 1925 perustettu Reserviupseerikerho. Kerhoon alettiin perustaa alaosastoja vuonna 1941 ja tästä muotoutui eri vaiheiden jälkeen vuonna 1963 perustettu Helsingin Reserviupseeripiiri ry. Kerhon jäsenkunta koostui sotiemme veteraaneista, kotirintamalla toimineista ja sodan jälkeen valmistuneista upseereista. Kullakin ryhmällä oli taipumus hakeutua omiensa seuraan ja näin alkoi syntyä asuinpaikka-, aselaji-, ikä-, opiskelulinja-, ynnä muin perustein toimivia osastoja.
Veteraaniupseereiden kerhon perustaminen
Hieman vanhemmat veteraaniupseerit alkoivat vähitellen havaita, että nuorempien koulutus- ja muu toiminta ei enää täysin koskenut tai kiinnostanut heitä. Tämän johdosta virisi ajatus yli 50-vuotiaiden upseerien kokoamiseksi yhteisten harrastusten pariin yli aselaji-, puolustushaara-, kieli tai muiden rajojen. Nähtiin myös, että sotiemme veteraaniupseerit olivat vähitellen jäämässä vähemmistöiksi kerhoissa, joiden toimintaohjelmat painottuivat nuorempiin ikäluokkiin. Samalla ei kuitenkaan haluttu hankaloittaa nuorempienreserviupseereiden koulutus- ja harrastustoimintoja.
Helsingin Reserviupseerikerhon veteraaniosaston syntysanat lausui kapteeni Emil Halla ystävänsä, kapteeni Esu Salimäen 50-vuotispäivillä huhtikuussa 1947. Ajatukset kehittyminen sanoista tekoihin vei noin neljä vuotta. Osaston perustamiskokous pidettiin Katajanokan Upseerikerholla 15.3.1951. Helsingin Reserviupseerikerhon hallitus antoi perustamisluvan ja kokoukseen saapuneet 41 jäsentä perustivat veteraanisosaston.
Kokous hyväksyi osaston nimeksi Helsingin Reserviupseeri ry:n Veteraaniosasto. Perustetun osaston puheenjohtajaksi valittiin hallitusneuvos, luutnantti J.H. Konttinen ja sihteeriksi kapteeni Esu Salimäki. Kokous valitsi myös 8 jäsenisen toimikunnan valmistelemaan myöhemmin keväällä (19.4.1951) pidettävän jatkokokouksen hyväksyttäväksi osaston säännöt, toimintasuunnitelman ja talousarvion.
Toimikunta sai myös lisäevästyksenä toiveen:
Kokouksien ohjelmien tulisi olla sellaisia, että jokainen tuntee viihtyvänsä hauskassa toveripiirissä,
kaikki kerhon 50 vuotta täyttäneet jäsenet toivotaan tervetulleiksi osastoon sekä
jäsenten merkkipäiviä muistetaan.
Perustamiskokouksessa mukana ollut Helsingin Reserviupseerikerho ry:n puheenjohtaja, kapteeni Eero Harkia toivotti uuden osaston tervetulleeksi kerhoon mainiten myös ”Nyt perustettu osasto on kerhon nuorin, vaikka sen jäsenet ovatkin kerhon kantajoukkoa, sen tunnollisinta ja ahkerinta ainesta”.
Heti osasto toiminnan käynnistyttyä, vakiintui kaksi keskeistä ohjelmaperiaatetta: kokoukset ja esitelmätilaisuudet
Osaston ensimmäisen kokousesitelmän piti eversti T.V.Viljanen ajankohtaisesta Korean sodasta. Virallisen kokouksen jälkeen pidettiin yhteinen veljesilta.
Toiminnan rahoitus
Ensimmäisessä talousarviossa merkittiin tuloiksi Helsingin Reserviupseerikeron 20 000 markan avustus. Menoiksi arvioitiin tällöin 15 000 markkaa onnittelukuluihin sekä toimikunnan käyttövaroiksi 5 000 markkaa. Kokouksessa esitetty 100 markan jäsenmaksu ei saanut kannatusta ja mahdollinen jäsenmaksun kerääminen jätettiin myöhempään harkintaan. Näin tiukka talous edellyttikin myös muiden rahoituslähteiden etsimisen.
Toiminnan rahoittamiseen pyrittiin heti alusta alkaen seuraavasti:
Helsingin Reserviupseerikerho ry:n avustus
Osasto aloitti kaikissa jäsentilaisuuksissa ”kolehdin” keräys
Useat jäsenet rahoittivat henkilökohtaisilla lahjoituksillaan toimintaa
Toimintaan osallistuvat jäsenet rahoittivat kunkin tilaisuuden itse ”omakustannushinnalla” tai periaatteella ”edunsaaja maksaa”
Yritykset tai yksittäiset jäsenet maksoivat esim. olut ja makkarailtojen tarjoilut tai ohjelman sekä
Yritykset tukivat toimintaa antamalla lahjoituksia tai antamalla tilojaan korvauksetta käyttöön osaston eri tilaisuuksiin.
Toiminta 1950 -luvulla
Osaston tilaisuuksiin kuului kiinteänä osana kokoukset ja kerhoesitelmät ajankohtaisista tai muista kiinnostavista tapahtumista. Alustajina olivat puolustusvoimien tai politiikan korkeinta johtoa tai muutoin pätevöityneitä asiantuntijoita.
Osasto kehitti toimintaansa vuodesta 1956 alkaen ns. olut ja makkarailloilla. Osallistujia saattoi olla näissä kerhomestarin vetämissä ohjelmallisissa tilaisuuksissa jopa yli sata jäsentä.
Toiminta 1960 -luvulla
Vuonna 1961 muutettiin osaston nimi Helsingin Reserviupseerit ry:n Veteraanikerho. Samanaikaisesti tehtiin myös esitys Helsingin Reserviupseerit ry nimen muuttamiseksi Helsingin Reserviupseeripiiri ry:ksi. Reserviupseeripiiri ry nimi otettiin kuitenkin vasta kaksi vuotta myöhemmin.
Veteraaniupseerikerhon ohjelma oli edelleen 1960-luvulla samankaltainen ja ohjelma koostuikin kokouksista, kerhoesitelmistä sekä retkistä. Myös olut- ja makkaraillat säilyivät kerhon ohjelmissa. Alla ole kuva on kerhon 12. olut- ja makkaraillan ohjelmalehtisestä 20.4.2067.
Kerhon kiinnostavia ja/ tai ajankohtaisia esitelmiä oli mm.
Aivopesu ja muut sotilaspsykologiset vaikuttamiskeinot
Maailman sotilaspoliittinen tilanne,
Leningradin piiritys
YYA-sopimus
Energiahuollon näkymät
Saasteet
Esityksiä voidaankin pitää varsin mielenkiintoisina ja ehkä jopa aikaansa edellä.
Kerhossa alkoi 1960-luvulla keskustelu jäsenten ikärajan korottamisesta 50 vuodesta 60 vuoteen. Asia jäi kuitenkin vielä lepäämään ja ikäkorotus ei tullut vielä kerhon 1968 uudistetuissa säännöissä.
Veteraanikerhon ensimmäinen logo otettiin käyttöön. Tämä logo korvattiin uudella, vielä nytkin käytössä olevalla logolla vuonna 1988.
Toiminta 1970 -luvulla
Veteraanikerhoon siirrettiin automaattisesti kaikki Helsingin Reserviupseeripiirin 50 vuotta täyttäneet jäsenet. Näitä veteraanikelpoisi oli 1970-luvun alussa yhteensä 2 000 keski-iän ollessa 63 vuotta. He toimivat kuitenkin pääosin aselaji- ja paikalliskerhoissa osallistumatta veteraanikerhon toimintaan.
Kokousten ja makkarailtojen esitelmät käsittelivät ajankohtaisia sotilas- tai yhteiskuntapoliittisia aiheita sekä sotiemme historiaa. Uusina tilaisuuksina olivat vuorovierailut evp-upseereiden kanssa sekä veteraanien ja nuorten upseereiden paneelikeskustelut. Vuosikymmenen aikana käynnistettiin myös yhteistyö reservialiupseerien ”vanhojen partojen” kanssa.
Koska veteraanikerho ei kerännyt jäsenmaksua, tarkkaa jäsenmäärää ei tiedetty. Osasto kokouksiin ja kerhoesitelmiin osallistui kuitenkin aktiivisesti 50 – 100 henkilöä.
Toiminta 1980 -luvulla
Tällä vuosikymmenellä tapahtui kaksi merkittävää päätöstä osalle veteraanikerhon jäsenistä. Vuonna 1985 otettiin käyttöön hopeinen tammenlehvä-rintamerkki sotiemme veteraanien rintamatunnukseksi sekä kaksi vuotta myöhemmin Lapin sodan päättymispäivänä (27.huhtikuuta) aloitettu kansallisen veteraanipäivän viettäminen.
Kerhon organisaation kehittäminen nähtiin myös tarpeelliseksi 1980-luvulla. Muutoksessa tuli kerhon yleiskokouksen ja hallituksen lisäksi kolmantena elimenä enintään 20 jäsenen suuruinen syyskokouksen valitsema valtuuskunta. Muutoksen yhteydessä kerhon hallituksen tehtävät muuttuivat oleellisesti. Hallitus olikin muutoksen jälkeen ainoastaan valmisteleva ja toimeenpaneva elin. Samassa yhteydessä hallituksen koko pieneni 18 jäsenestä kuuteen.
Kerho otti käyttöön vuonna 1988 kerhon oman yliluutnantti Jouko Pesolan suunnitteleman pöytästandaarin, jossa on kerhon uudistettu logo: W-kirjain ja heraldinen ruusuke. Uuden aallokkoa jäljittelevän w-kirjaimen voidaan nähdä symbolisoivan Helsingin merellisyyttä.
Kerho loi 1970-luvun lopulla kiinteät suhteet Postisäästöpankin johtoon ja niin esitelmätilaisuuksien pitopaikaksi muodostuikin Postisäästöpankin osoittamat tilat. Tämä käytäntö jatkui aina 1990-luvulle saakka.
Kerhon esitelmätilaisuudet jatkuivat myös 80-luvulla aktiivisina ja esitelmäaiheet keskittyivät edelleen sekä sotahistoriaan että ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ja puolustuspoliittisiin aiheisiin. Vuosikymmenen lukuisat esitelmätilaisuudet käsittelivät mm. merivartiolaitosta, Suomen säteilyturvaa, Helsingin Sotilaspiirin toimintaa ja puolustusvoimien sodanjälkeistä kehitystä. Lisäksi PSP:n kiinteän yhteistyön takia pidettiin esitykset myös pankkilain uudistuksesta sekä Postipankin osakekauppatoiminnasta.
Myös aktiivinen tutustuminen eri sotilaallisiin sekä kulttuuri- ja teollisuuskohteisiin oli koko vuosikymmenen aktiivista ja matkoja tehtiin runsaslukuisesti Suomessa sekä Saksassa ja Virossa.
Toiminta 1990 -luvulla
Kerhon organisaatiomuutoksessa perustettu valtuuskunta koettiin tarpeettomaksi, sillä sen ja hallituksen työnjaossa ilmeni päällekkäisyyksiä ja epäselvyyksiä. Vain viisi vuotta olleen valtuuskunnan lopettaminen selkeytti kerhon toimintaa. Samalla hallintoa laajennettiin hallituksen nimeämillä asioita valmistelevilla ja päätöksiä toimeenpanevilla toimikunnilla. Vastaava hallintomalli on edelleen käytössä.
Vuosikymmenen puolivälin aikaan keskusteltiin kerhon aseman muuttamisesta. Esitys oli Seniorikerhon muuttamiseksi rekisteröidyksi piirin täysivaltaiseksi kerhoksi. Aihetta on käsitelty useita kertoja myös tämän jälkeen, mutta sekä rekisteröidyn kerhon että piirin toimikunnaksi asemoituminen ei ole saanut hallituksien ja jäsenistön hyväksyntää.
Koska suurimmalla osalla jäsenistä ei ollut rintamamiestunnusta ja sen oikeuttamaa rintamamies ”arvonimeä”, aloitettiin 1990-luvun alkuvuosina työ kerhon sääntöjen ja nimen uudistamiseksi. Työn lopputuloksena kerhon vuoden 1993 kevätkokous päätti pitkällisen valmistelun jälkeen kerhon nimen muuttamisesta Senioriupseerikerhoksi.
Vuosikymmenellä koettiin myös selkeä sukupolven vaihdos, kun vuonna 1999 kerhon puheenjohtajaksi valitti Klaus A. Raninen oli ensimmäinen sodan jälkeisiä ikäluokkia edustava puheenjohtaja. Muutosta osoitti myös jäsenistön enemmistön muodostuvan sodan jälkeisistä ikäluokista.
Vuosikymmenen aikana jatkuivat esitelmätilaisuudet monipuolisesti. Aiheina oli mm. KGB ja Kekkonen, venäläisten tulo Kainuuseen välirauhan jälkeen 1944, Pelastustoiminta lähialueilla ja yhdentyvässä Euroopassa sekä energian ajankohtaiskatsaus. Retket pyrittiin järjestämään periaatteella ”yöksi kotiin”. Periaatteesta kuitenkin jouduttiin luopumaan mm. viroon suuntautuneen retken aikana.
Toiminta 2000 -luvulla
Vuosituhannen vaihteen jälkeen on Senioriupseerien kerhon toiminta vakiintunut aiempien vuosikymmenien viitoittamalle toimintamallille. Vuosiohjelmaan onkin kuulunut viralliset kokoukset, kerhoesitelmät, miniseminaarit, seminaarit, pikkujoulut sekä sotahistorialliset matkat ja retket eri kiinnostaviin kohteisiin. Kokousten yhteydessä ja pikkujouluissa on myös järjestetty esitelmiä kiinnostavista aiheista.
Senioriupseereiden kerhon organisaatio on myös koettu nykyisellään toimivaksi ja hallituksen ja eri toimikuntien työskentely on kitkatonta hallituksen ja toimikuntien lähes kuukausittain järjestettävien yhteiskokousten ansiosta.
Kerhon aseman muuttamiseksi joko rekisteröidyksi yhdistykseksi tai Helsingin Reserviupseeripiiri ry:n alaiseksi toimikunnaksi on ajankohtainen. Senioriupseereiden kerho on kuitenkin edelleen katsonut nykyisen organisaatiomallin luovan mahdollisen itsenäisen toimintamallin ja -tavan. Reserviupseeriliitto ry on kuitenkin parhaillaan laatimassa valtakunnallista senioriupseeritoiminnan strategiaa. Mitä vaikutuksia käyttöön otettavalla strategialla olisi kerhon asemaan ja tehtäviin, voivat luonnollisesti vaikuttaa tulevaisuudessakin kerhon asemaan ja tehtäviin.
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – —
Lyhyen historiikin lähteinä on käytetty lähteenä HRUP:n senioriupseerien Kerhon 50 – vuotisjulkaisua Kuin karhunsammal (Antti Henttonen) vuodelta 2001 sekä HRUP:n senioriupseerien Kerhon 60 – vuotisjulkaisua Katse eteenpäin … (toimituskunta Antti Henttonen, Arne Lindholm, Pertti Porenne, Klaus A. Raninen sekä Kauko Virtanen) vuodelta 2011.
(Petri Ahola-Luttila, 4.10.2023)
