1950-luku

Toiminta käynnistyy

 

Pohjois-Savon Reserviupseeripiiri perustettiin innokkaan maanpuolustushengen siivittämänä. Piirin toiminta oli kuitenkin aluksi varsin vaatimatonta, osaksi siksi, koska alueen reserviupseerikerhot toimivat erittäin aktiivisesti. Piiritoiminnan pääpaino oli jäsenistön kasvattavassa toiminnassa ja nuoremman polven ”rekrytoinnissa”. Huomattava osa piiritoimintaan hankituista varoista käytettiin jäsenistön ja heidän omaisten sekä kaatuneiden reservin upseerien omaisten taloudelliseen tukeen.

Pohjois-Savon Reserviupseeripiirin perustava kokous pidettiin 21.11.1952 Kuopion Varuskunnan Upseerikerholla. Kokouksen perusteena oli aiemmin kesällä tehty periaatepäätös sekä Suomen Reserviupseeriliiton sääntöjen 5 §, jossa sanottiin, että reserviupseerikerhoista voidaan muodostaa rekisteröimättömiä, alueellisia reserviupseeripiirejä. Perus-tavassa kokouksessa olivat edustettuina Kuopion, Leppävirran, Suonenjoen, Varkauden, Rautalammin, Kiuruveden, Lapinlahden sekä Siilinjärven seutujen kerhot, yhteensä 17 osallistujaa

Piirin toiminta-alueeksi muodostui Kuopion läänin läntinen vaalipiiri. Kokouksessa valittiin piiritoimikunnan ja samalla piirin puheenjohtajaksi majuri E J Saarinen Kuopiosta, sekä nimettiin piiritoimikuntaan 10 jäsentä ja 8 vara-jäsentä. Lisäksi valittiin työ- ja talousvaliokunnat. Urheilu-upseerin määrääminen jätettiin perustetun työvalio-kunnan tehtäväksi. Piiritoimi-kunnan nimi muuttui sittemmin vuoden 1956 alusta lukien piirihallitukseksi.

”Piirijaon tultua toteutetuksi, tulisi toiminnan kehittämiseksi tehostaa erityisesti piirien puitteissa tapahtuvaa toimintaa kuin myöskin kannatusyhdistystyötä, jotta piirien talous saataisiin tarpeeksi kestävälle pohjalle ja niiden toiminta tehtäisiin täten mahdolliseksi.” Näin ohjeisti Reserviupseeriliiton toiminnanjärjestelyohje piirejä keväällä 1954.

Niin liiton, piirien kuin kerhojenkin taloudellisen toiminnan mahdollisti Suomen Reserviupseeriliiton kannatusyhdistyksen toiminta. Tämä yhdistys keräsi varoja valtakunnan tasolla suurilta yrityksiltä ja velvoitti piirit käynnistämään omilla toiminta-alueillaan kannatusyhdistystoiminnan sekä asetti piireille vuosittaiseksi keräystavoitteeksi huomattavan rahasumman.

Kerhotkaan eivät päässeet yhtään helpommalla, vaan niiden tavoitteena oli hankkia omalta paikkakunnaltaan yksi kannattajajäsen kutakin kerhon varsinaista jäsentä kohti. Lisäksi tällä toiminnalla pyrittiin kansalaisten keskuudessa laajentamaan ja vahventamaan vaikutus- ja aatepohjaa. Toinen merkittävä tulonlähde oli Reserviupseeriliiton Kannatusyhdistyksen, Sotainvalidien Veljesliiton ja Kotiseutuliiton vuosittain järjestämä Arpajaisyhdistyksen Veljestuki-arpojen myynti. Piireillä oli jäsenluvun mukainen arpakiintiö kymmenkertaisena ja kerhojen tehtävänä oli arpojen myynti.

Vaikka toiminnan pääpaino noina alkuvuosina oli jäsenistön kasvattavassa toiminnassa ja nuoremman polven mukaan saamisessa maanpuolustukselliseen toimintaan, niin huomattava osa hankituista varoista käytettiin taloudelliseen tukeen jäsenistölle ja heidän omaisilleen sekä kaatuneiden reservin upseerien omaisille.

Pohjois-Savon Reserviupseeripiirille lankesi myös vuorollaan tilaisuus hankkia ilmoitusvaroja, kun Reservin Upseeri -lehden vuoden 1956 joulukuun numero nimettiin Pohjois-Savon piirin numeroksi. Taas alkoi kova työ, kirjoitukset eri kerhojen toiminnoista syntyivät kohtuullisen väännön jälkeen, mutta ilmoitusten kerääminen keskellä pahinta lamaa oli aika tuskallista. Tätä kuvaa parhaiten Varkauden kerhon piirille lähettämän kirjeen viimeinen lause: ”Luojan kiitos, että se on nyt ohi”.

Kauaskatseisia ja viisaita olivat myös ne 80 maakunnan maanpuolustajaa, jotka 13.3.1957 Kuopion upseerikerholla perustivat Pohjois-Savon Maanpuolustussäätiön, ensimmäisen laatuaan maassamme. Säätiön tarkoituksena oli hankkia varoja Pohjois-Savon Reserviupseeri-, Reservinaliupseeri- ja Sota-invalidien Veljesliiton piirien toimintaa varten. Säätiön pesämunaksi saatiin silloinen ”milli” ja tärkein seikka oli se, että kaikki tulevat lahjoitukset lisättäisiin pääomaan ja tukitoimiin käytettäisiin vain tuotto.

Pohjois-Savon piirin toiminta lähti hieman kivuliaasti käyntiin. Ehkäpä osasyynä oli se, että olemassa olevat kerhot toimivat erittäin aktiivisesti. Niiden toimintakertomuksista voi todeta sen, että tämän päivän kerhot voivat vain uneksia vastaavasta toiminnasta.

Kun piiritoimikunta ei vuonna 1953 kokoontunut kertaakaan, esitti maaliskuussa 1954 kokoontunut piirikokous toivomuksen, että piiritoimikunta toimisi ripeämmin kuin tähän asti. Erikoisesti painotettiin sitä, että piiritoimikunnan oli ryhdyttävä ripeisiin toimenpiteisiin omien sääntöjen aikaansaamiseksi. Lisäksi oli tehtävä suunnitelma piirin raha-asioiden järjestämisestä sekä tehtävä aloite niin sanotun ”Malmströmin patsaan” kilpailusääntöjen tarkistamiseksi: Esimerkiksi osanottajamäärää suurempien kerhojen kohdalta olisi saatava pienemmäksi.

Viime mainitussa asiassa törmättiin tänä päivänä tuntemattomaan ongelmaan, nimittäin erittäin vilkkaaseen kilpaurheiluun, jota harrastettiin kaikkien piirien alueilla. Tämä sai marraskuussa 1958 Reserviupseeriliiton pääsihteerin majuri evp Aimo Raassinan lausumaan Uuden Suomen sivuilla seuraavaa: ”Urheilu ei kuitenkaan saa tulla itsetarkoitukseksi, vaan on aina muistettava pitää kantapäät maassa kiinni. Tähän asti on näyttänyt siltä kuin koko urheilutoiminnan päämäärä olisi vain parhaiden kykyjen etsiminen ja kehittäminen, kun päämääränä tulisi olla koko jäsenkunnan miehisen ja sotilaallisen kuntoisuuden palveleva muoto. Muutamien huippujen taito ei merkitse paljoakaan, vaan koko joukon keskiarvo. Harrastusalojakin taitaa olla liian monta. Mieluimmin toimittakoon suppealla ohjelmalla laajalla pohjalla kuin laajalla ohjelmalla ja suppealla pohjalla”.

Tämä kannanotto sai Reserviupseeriliiton laatimaan ohjeen urheilu- ja ampumatoiminnan kehittämisestä piireissä ja kerhoissa. Toki liitto- ja piiritason mestaruuskilpailut niin talvella kuin syksyllä säilyivät ohjelmassa. Vuoden 1959 syysmestaruuskilpailut järjestettiin Kuopiossa, Haminalahdessa Kuopion Reserviupseerikerhon ja sen naisjaoston sekä Kuopion Reservialiupseeriyhdistyksen vastatessa erinomaisesti kilpailun toteuttamisesta.

Ampumataidon ylläpitämiseksi kamppailtiin vuosittain touko-kesäkuussa kerhoissa niin sanotuissa prosenttiammunnoissa pienoiskiväärillä ja pistoolilla. Kilpailuun tuli mahdollisimman monen kerhon jäsenen osallistua. Vuonna 1958 Pohjois-Savo oli ylivoimainen piirien välisessä kilpailussa niin pienoiskiväärillä kuin pistoolillakin. Isojen kerhojen välisen kilpailun voitti Kuopio ja pienten kerhojen sarjassa Lapinlahti oli ykköstilalla 100 prosentin suorituksellaan.

Piirin toiminta lähti kuitenkin ”alkuyskösten” jälkeen sujumaan ja toiminta vakiintui, kun vuoden 1956 vuosikokouksessa hyväksyttiin piirin uudistetut säännöt. Vuosikokouksen jälkeen piiri lähestyikin kerhoja kirjeellä seuraavasti: ”Alkaneen vuoden aikana toivomme yhdistävien aatteiden voimistuvan ja kerhojemme kaikkialla saavan omat nais- ja nuorisojaostonsa. Näiden viimeksi mainittujen osastojen toimilisällä juhlistukoot juhlamme, täydentykööt toimemme ja vakavoitukoon taloutemme”.

Ensimmäisinä vuosina piirikokouksissa puhuttiin huolestuneeseen sävyyn kerhojen hengellisestä toiminnasta ja sen ajautumisesta sivuraiteille ja tämän seurauksena vuoden 1955 kokous nimesi hengellisen toimikunnan ohjaamaan tätä toimintaa. Merkittävä asia oli myös, että vuosikymmenen puolivälissä käydyt yhteis-toimintaneuvottelut Reserviupseeriliiton ja Reservialiupseeriliiton välillä johtivat aliupseeriliiton taholta toivomukseen, että reserviupseerijärjestöt ja niiden jäsenet olisivat paikkakunnillaan aloitteentekijöinä ”vanhemman veljen oikeudella” reservialiupseerien järjestäytymisen ja yhteistoiminnan aikaansaamiseksi.

Ensimmäinen toimintavuosikymmen 1950-luku päättyi juhlavasti, kun 22.11.1959 pidettiin Kuopion Upseerikerholla Pohjois-Savon Reserviupseeripiirin lipun naulaus- ja vihkimistilaisuus. Piirin lippu pohjautuu Savon jalkaväkirykmentin komppanialippuun vuodelta 1686.

1960-luku

1970-luku

1980-luku

1990- ja 2000-luku

Historiikin etusivulle