Wärtsilästä Kostamukseen 2013
Wärtsilästä Kostamukseen
Teksti ja kuvat, Ari Paukkunen
Kevään, alkukesän ja syksyn 2013 aikana Ari Paukkunen teki kolme eri matkaa itärajan taakse. Tutuksi hänelle tuli koko rajanpinta, Kannakselta Jäämerelle aina Norjan Kirkkoniemeen asti. Tässä pienimuotoinen matkakertomus ensimmäisestä matkasta Wärtsilästä Kostamukseen.
Yövyimme rajan pinnassa omassa tukikohdassa Suomen puolella josta siirryimme aamulla Niiralan tulliin. Rajamuodollisuuksista selvittiin nopesti, sillä aamuvarhaisella ei ollut ruuhkaa. Raja-asemalta tie vei vanhan Wärtsilän ja Ruskealan kautta Sortavalan maalaiskuntaan. Täältä Kiteenjoen varrelta löytyy vuosisadan vaihteessa rakennettu ja sotien jälkeen hylätty Niemiskosken paperitehdas. Luonto on vallannut kosken partaalle rakennetun tehdaskiinteistön ja maisemoinut sen luonnonkiviset rakennukset metsikön sekaan. Paikalle on vaikea löytää ilman tarkempaa tietoa, mutta se on vierailun arvoinen.
Niemiskoski Kiteenjoessa ja tehtaan jäänteet
Tehtaan jäänteet olivat piiloutuneet metsän siimekseen vuosikymmenten saatossa
Vanha rakennelma seisoi yhä puiden seassa
Sortavala on yksi parhaiten säilyneistä vanhoista suomalaisista kaupungeista. Sieltä löytyy paljon vanhoja rakennuksia jotka ovat vieläkin lähes alkuperäisessä asussaan. Ehkä tämä kaupunki säilyi miehittäjän näpeissä ollen erossa vauraan Suomen rakennusliikkeiltä. Talojen kunto kylläkin kaipaisi jo korjaajien kättä.
Sortavalan vanha kansakoulu toimii yhä kouluna
Winterin talossa on nykyään museo
Talvisodan mottialueet ohitettiin uutta valtatietä pitkin joka nykyään halkoo kyseisen taistelualueen. Paremman käsityksen alueesta saakin kulkemalla vanhoja tieuria pitkin. Murheen Ristin muistomerkki on näyttävä monumentti vaikka alue onkin roskan peitossa ja aikanaan hienot suomalaisten rakentamat wc-tilat on sotkettu PASKALLA. Aina ei oikein ymmärrä tätä sotkemisen vimmaa, mutta parempaan suuntaan ollaan täälläkin menossa.
Murheen ristin näyttävä monumentti
Valtatieltä matka kääntyy soralle ja kohti Kollaanjokea. Tämä merkittävä taistelupaikka on nykysilmälle melko vaatimaton näky. Tieltä katsellen on vaikea ymmärtää alueen merkitystä talvisodan tuiskeessa. Kollaanjoki on pieni puskittunut puropahanen jonka ylittämisen olisi luullut olevan helppoa. Mutta hyökkääjää vastassa olikin sitkeä Isänmaansa puolustaja apunaan paukkupakkaset. Kokonaisuuden ymmärtäminen onkin tärkeää kun lähtee tutustumaan tähän taistelualueeseen.
Kollaanjoki
Matka jatkuu kohti Suojärveä joka oli Karjalan laajin kunta. Vanhasta Suojärvestä ei ole paljonkaan jäljellä ja se ei ole nykyään katsomisen arvoinen. Kahvit kuitenkin nautittiin hotelli Karelian aulassa.
Jatkammekin saman tien kohti Porajärveä ja siirrymme miehitetystä Suomesta Venäjän puolelle. Tosin Porajärven kunta oli hetken myös vanhaa Suomea joka Tarton rauhassa luovutettiin Venäjälle. Kylässä on paljon vanhaa karjaista rakennuskantaa ja maisemat Sunajoelle ovat upeat. Täällä meistä kiinnostuivat myös paikalliset rajamiehet. Pitkään kestäneen passien tutkimisen ja ylöskirjaamisten jälkeen saimme jatkaa matkaa. Toki selvitimme myös mistä tulimme ja minne menemme, olimmehan lähellä rajavyöhykettä jonne ei saa mennä ilman erillistä rajavyöhykelupaa.
Porajärven saunaranta
Hotellimajoitusta ei löydy Suojärven ja Kostamuksen välillä joten olimme varautuneet maastossa yöpymiseen. Karttaa tutkimalla ja parin kokeilun jälkeen Himolanjärven rannalta löytyi erinomainen paikka leiriytymiselle. Hieno hiekkaranta toimi myös paikallisen väestön leiripaikkana. Tulimme kuitenkin tyhjälle rannalle ja pystytimme oman majoitteemme. Iltauinti oli poikaa ja uni maittoi, olihan matkaa takana jo 12 tuntia.
Leiripaikka Himolanjärvellä hieman Porajärveltä pohjoiseen
Leiripaikka ilta-auringon loisteessa
Aamiaisen jälkeen huono soratie jatkui kohti Repolaa joka oli toinen Tarton rauhassa luovutettu kunta. Kunta liittyi vapaaehtoisesti Suomeen elokuussa 1918, mutta joutui siirtymään Neuvosto-Venäjään 1921. Jatkosodan aikana suomalaiset hyökkäsivät Repolan kautta Rukajärvelle. Sodan jälkeen Repolaan perustettiin suuri rajavartioston tukikohta. Alueella oli upseerikoulu, aliupseerikoulu, kasarmeja, klubi ja varikkoalue. Kaikki tämä hylättiin 1999 ja rakennuksista on vain rauniot jäljellä. Kylä jäi kitumaan sotilaiden lähdettyä. Kohta ilmestyi rajamies tutkimaan taas passimme ja kirjaamaan kaikki ylös. Totesimme että täällä on turvallista matkustaa, ei pääse eksymään. Kohtasimme kolmannenkin rajamiehen samoin toimenpitein kotvan ajettuamme.
Repolan tuhottua kasarmialuetta
Rakennuksista oli viety kaikki käyttökelpoinen materiaali
Päiväkahvit Lieksajärven rannalla Repolassa
Huono soratie jatkuu Omelian kylän ohitse, joka muistetaan jatkosodan motista. Tänne kenraalimajuri Raappana motitti venäläisjoukot hyökätessään Rukajärvelle. Vaikka meillä oli iso varakannu bensaa niin automme tankki tyhjeni uhkaavasti. Bensa-asemia on todella harvassa ja Suojärvellä tankattu auto kulutti reilusti bensaa näillä metsäautoteillä ja niin varakannukin oli otettava käyttöön. Karjan Tasavalta on jaettu 18 eri piiriin ja Mujejärvi yhden tällaisen piirin pääpaikka. Täältä saimme toivotun polttoainetäydennyksen jolla pääsisimme Kostamukseen. Bensa on 95 tai syrjemmillä paikoilla vain 92 ja niillä on pärjättävä. Toki löytyy myös aina pahalle haisevaa dieseliä.
Illaksi pääsimme Kostamukseen jossa meitä odotti etukäteen varattu mökkimajoitus ja mökin puulämmitteinen sauna. Aamulla lähdimmekin kohti Vartiuksen raja-asemaa ja koti Suomea. Kilometrejä kertyi auton mittariin rajan takana 850 km.
Muille matkaajille vinkiksi
Kulkuneuvona meillä oli Chrysler Voayger bensakoneella, ei mikään maastoauto mutta hyvin selvittiin. Tilaa on mukavasti ja autossa mahtuu myös tarvittaessa nukkumaan. Majoitukset varattiin etukäteen Kostamukseen. Kesäaikana hotellit saattavat olla täynnä varsinkin Kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Venäläiset harrastavat paljon kalastusta telttaillen järvien rannoilla, joten parhailla paikoilla on usein valmis leiri tulisijoineen. Yleensä ensimmäisenä paikalle saapunut saa olla rauhassa ja muut hakevat toisen paikan. Poikkeuksena erittäin suositut rannat kuten Säämäjärvi ja esim. Äyräpää, jossa väkeä telttailee loma-aikana lähes toisissaan kiinni.
Reitti kannattaa suunnitella etukäteen ja tehdä aikataulusta riittävän löysä. Matkanopeus on joskus vain 30-40km tunnissa ja tullissa voi vierähtää muutama tunti. Ruokaa löytyy paikallisista kaupoista jos ei ole turhan ronkeli ja auton akusta toimiva kylmälaukku on kätevä. Trangia ja muut tarpeelliset ruokavehkeet mukaan, vaikka vain varmuuden vuoksi. Passista ja viisumista kopiot sekä autoon kahdet avaimet eri kaverien taskuun. Karttoja on jo melko hyvin saatavilla vaikka ne eivät aina pidä paikkaansa. Gps:sään löytyy venäläisiä karttaohjelmia joissa on välillä salattuja alueita. Paikalliset eivät tunnu karttoja ymmärtävän ja ajo-ohjeetkin ovat usein olleet vääriä. Paikallinen väestö on yleensä poikkeuksetta ystävällistä ja majoittavat halukkaasti turisteja kotiinsa. Mummojen sapuskat voittavat aina hotelliruuat, mutta patjat saattavat olla muhkuriaisia. Isommissa kaupungeissa ei kannata liikkua yksikseen ja muuallakin mieluummin porukassa. Ensiapulaukku kannattaa täydentää kaikilla mahdollisilla lääkkeillä ja varusteilla, en luottaisi heti paikalliseen terveyskeskukseen. Tosin en ole saanut yhdelläkään matkalla esim. vatsatautia, vaikka käsidesin käyttö tuppaa aina unohtumaankin. Jos suunnittelet ensimmäistä Venäjän matkaasi kannattaa ehkä lähteä valmiiksi suunnitellulle bussimatkalle ja sitten vasta kokeilla omaa autoa.
