Aunuksesta Terijoelle 2014
20. – 23.11. 2014
Teksti ja kuvat, Ari Paukkunen
Neljä Venäjän matkaa oli jo tänä vuonna takana mutta talvinen retki vielä tekemättä, joten maasturin nokka kohti itärajaa. Wärtsilän rajamökki oli pystyssä ja tietysti kylmillään. Lunta maassa muutama sentti ja pakkasta jokunen aste. Veimme mökille alkuvuodesta sähköpuhaltimen jolla voisi pitää lämpöä yllä, edes hitusen. Olimme kuitenkin aika myöhään perillä, joten uunien lämmitysaika jäi lyhyeksi. Parempi siis kömpiä yöksi makuupussiin.
Niiralan raja-asemalla oli tietysti paikallisten bensanhakujono heti aamuvarhaisella. Rajamuodollisuudet tuntuvat sujuvan paremmin kuin aikaisemmin. Osasyynä on kuitenkin se että osaamme vihdoin täyttää maahantulopaperit oikein. Tankki täyteen öljymäen dieseliä ja matka kohti Laatokan pohjoisrantaa. Kirjavanlahti näyttää kauniilta myös lumipeitteessä.
Kirjavanlahti
Tarkoituksena olisi olla Laatokan eteläpuolella eli ulapan takana huomenna.
Ajamme aluksi kohti Prääsää ja käännymme Jyrkilästä etelään kohti Laatokan rantatietä. Pienen soratien varrella pitäisi olla muutama vanha karjalaiskylä vielä säilyneenä. Vieljärveltä löytyykin kaunis vanha kunnostettu tsasouna.
Vieljärven tsasouna
Talot ovat pääosin harmaantuneita kauniisti koristeltuja hirsitaloja. Suurimäessä näyttäisi vielä linja-autokin kulkevan.
Suurimäki
Muutoin kylät näyttävät tyhjiltä ja aika tuntuu pysähtyneen sotia edeltäneeseen aikaan.
Saavumme Laatokan rantatielle Viteleessä ja Laatokan rantaan poikkeamme ennen Tuuloksen kylää. Näille aukeille rannoille Venäläiset tekivät maihinnousun jatkosodan aikana.
Laatokan rantaa
Me taasen paistoimme makkarat tällä tuulisella Laatokan rantapenkalla.
Lähestymme Aunuksen kaupunkia ja ohitimme Aunusjoen ylittäviä komeita siltoja.
Aunusjoen ylittävä silta
Aunuksen kaupungissa on noin 9500 asukasta joista lähes 60 % lasketaan karjalaisiin. Keskustassa näkyy paljon rumia kerrostaloja ja yllättävän paljon kauppoja, osa aivan uusia. Heti keskustan ulkopuolella on kauniita jokivarsimaisemia, riippusiltoja jokien yli ja vanhoja idyllisiä kylänraitteja. Kävimme uudessa kauppakeskuksessa ostamassa tuliaisia Vasilille Sammatuksen kylään vietäväksi.
Kauppakeskus Aunuksessa
Sammatuksen kylä sijaitsee M18 valtatien itäpuolella ja matkaa sinne on Aunuksesta n. 30 km. Jatkosodan lopulla kylä tuli kuuluisaksi PSS-linjasta eli Pisi-Saarimäki-Sammatus puolustuslinjasta. Myös Mannerheim vieraili tässä pienessä kylässä syyskuussa 1943 katsomassa pioneeriupseerikurssin taistelunäytöstä.
Olemme vierailleen Vasilin kodissa monasti aikaisemminkin ja saimme nytkin erittäin lämpimän vastaanoton. Hänen vaimonsa Zoja kuoli edellisenä kesänä aivoverenvuotoon ja Vasili elelee nyt yksin omassa siistissä talossaan. ”Valkia kyly” laitettiin lämpiämään koska ”mustan kylyn” lämmitys kestää useita tunteja. Tämän kertalämmitteisen saunan kiukaan on aikanaan hitsannut paikallisen sovhoosin metallimies.
Vasilin ”valkia kyly”
Kyllä siitä makoisat löylyt lähti. PSS-linja kulki kylän läpi ja Vasili käytti aikanaan läheistä vanhaa hirsikorsua kellarinaan. 82 vuotias Vasili oli pikkupoika 1944 kun taistelut jyräsivät hänen kotikylänsä läpi, siviilien jäädessä sodan jalkoihin. Hän muistaa vielä hyvin kuinka taistelujen tauottua pikkupoikien uteliaisuus voitti kiellot ja tuhottuja panssarivaunuja piti mennä salaa katsomaan. Kylän viereisellä kukkulalla kulki puolustuslinja jonne suomalaisten tuhoamasta vaunusta on tehty puna-armeijan muistomerkki.
Puna-armeijan muistomerkki Sammatuksessa
Muistomerkin läheisyydestä löytyvät myös hajalle räjäytetyt suomalaisten bunkkerit.
Räjäytetty suomalaisten bunkkeri Sammatuksessa
Kukkulalla sijaisi tuolloin myös tsasouna ja hautausmaa. Vasilin vaimo ja kaksi hänen lastaan on haudattuna tähän kalmismaahan.
Kalmismaa Sammatuksessa
Ortodoksiseen tapaan haudalle vietiin vainajille pala leipää ja makeisia. Vasilin koko suku on haudattuna tälle kukkulalle.
Matka jatkui seuraavana päivänä Pietari – Muurmask valtatietä kohti Syväriä. Mahtavan virran yli johtaa mahtava nostosilta.
Nostosilta Syvärillä
Jatkamme Syvärin vartta Äänisen suuntaan Syvärin voimalaitokselle.
Syvärin voimalaitos
Lokakuussa 1941 venäläiset tekivät ankaran vastahyökkäyksen voimalaitoksen luona. Tällöin 18 vihollisen hyökkäysvaunua pääsi tunkeutumaan suomalaisten asemiin eikä pst-aseemme tehonneet uusiin raskaisiin vaunuihin. Hämeenkyröläinen luutnantti Arvo Pentti sai pst-tykkien tulta ohjaamalla katkaistuksi kahdeksan vaunun telaketjut ja vaunut tuhottiin sitten kasapanoksin. Hyökkäyksen kärki pysähtyi ja hyökkäys lyötiin takaisin. Näistä ansioista sekä vaikeista vihollisen selustaan suoritetuista partiomatkoista Arvo Pentille myönnettiin Mannerheim risti 19.10.1941 numerolla 29.
Käännyimme takaisin Lotinanpellon suuntaan ja jatkoimme Laatokan eteläpuolitse Nevan suulle Pähkinälinnaan. Itse linnakkeelle emme lähteneet vaan se kuvattiin mantereelta.
Pähkinälinnan linnake
Kaupunki on Nevan suulle rakennettu ja sieltä lähtee Laatokan rantaa myötäilevä kanava Syvärille. Jonkinlainen merivoimien puisto tai ulkoilmamuseo havaittiin kanavan varrella. Nähtävillä oli monta erilaista laivatykkiä ja miinaa.
Merivoimien puisto Pähkinälinnassa
Nevan ylitettyämme tarkoituksena oli ajaa Laatokan länsirantaa pohjoiseen ja etsiä Nässin kylä Kannaksen länsireunalta. Iltapäivä rupesi jo hämärtymään ja lisäksi kylään johtava tie oli suljettu, joten kylä jäi tutkimatta. Suunnistaminen pimeässä osoittautui hiukan haasteellisemmaksi joten päätimme siirtyä helpointa reittiä Terijoelle majoitukseen. Terijoelta löytyy useita hotelleja mutta osaan otetaan turisteja vain etukäteisvarauksilla. Ensimmäisestä vaihtoehdosta meidät ohjattiin Akvamarine-hotelliin josta saimme huoneet ilman varausta. Hotellissa oli myös kylpylä ja Laatokan rantaankaan ei ollut pitkä matka.
Hotelli Akvamarin Terijoella
Hotellin ruokalasali oli suljettu ja meidät opastettiin talon yläkerrassa olevaan yökerhoon ruokailemaan. Ruokalista oli ainoastaan venäjäksi eikä henkilökunta osannut englantia, siitä pieni ongelma mitä syötäisiin. Turistin ei pidä jäädä neuvottomaksi joten kysyin lähipöydän nuoreltaparilta voisivatko he näyttää listalta mikä on lihaa ja perunaa. Ehkä sormeni hiukan liikahti perunan kohdalla koska saimme lihaa ja parsaa! Nälkä kuitenkin lähti ja vodkaryyppy jälkiruuaksi teki terää. Hotellihuoneessa otimme vielä toisenkin ryypyn ja parin kierroksen jälkeen perustimme Terijoelle uuden hallituksen.
Aamu-uinnit kylpylässä jätettiin väliin kun lähdimme ajelemaan Suomenlahden rantaa pohjoiseen. Terijoen hiekkarannoista ei ollut paljon jäljellä.
Terijoen hiekkarantaa
Inon vanhalle tykkipatterille kulkevaa tietä haimme sinnikkäästi mutta kaikki mahdolliset reitit oli suljettu. Rantatien varrella näkyi mahtipontisia uusrikkaiden rakennuttamia datsoja sekä vanhoja kauniita huviloita. Kuolemanjärven vanhassa Suomalaisessa pitäjässä oli Neuvostoliiton aikana suuri asetehdas. Täällä Kipinolanjärven maastossa on selvästi havaittavissa vielä 90-luvulla suljetun salaisen asetehtaan olemassaolo. Mystisen alueen maanteitä ja rautatietäkään ei ole karttoihin merkitty.
Koivisto oli toinen luovutetun alueen kauppaloista, toisen ollessa Lahdenpohja Laatokan pohjoisrannalla. Luovutetut kaupungit olivat: Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala. Koivisto oli aikanaan itäisen Suomen paras satama ja kalastuspaikka. Nyt paikka näytti melko rähjäiseltä normaalilta neuvostokylältä. Hyvin säilynyt Koiviston kirkko on yksi Kannaksen komeimmista.
Koiviston kirkko
Nyt se toimi museona ja kulttuuritalona. Koiviston kauppalan pohjoispuolelta löytyi Venäläinen helikopteritukikohta jonka porttia komisti ”komea” helikopteri.
Kopteri tukikohdan portilla
Seuraava tutustumispaikka olikin Uuraan niemi jolla on nykyään suuri Lukoilin öljysatama. Me tutustuimme vanhaan Uuraan satamaan ja linnoitukseen.
Uuraan linnoitus
Koko niemi oli suljettua aluetta vielä 2000-luvun alussa mutta nyt ei puomeja näkynyt. Vanhat linnoitukset pikkusaarilla olivat myös havaittavissa.
Täältä suuntasimme Viipurin torille ja ruokailemaan pyöreään torniin. Viipurissa saat palvelun takuulla suomenkielellä eikä ruokalistaakaan tarvitse kääntää. Kauppahallista ostettiin vielä tuliaisia ja sitten matka jatkui kohti Vaalimaan raja-asemaa sekä koti Suomea.
Vaikka tarkoituksena oli ”testata” talvimatkailua Venäjällä emme saaneet siitä oikeaa kuvaa. Lunta ei ollut eikä juuri pakkastakaan. Pimeys kuitenkin haittasi lyhentäen toiminta-aikaan melkoisesti kesään verrattuna. Parempi siis suunnitella tutkimusmatkat aina valoisalle ajalle !
Ari Paukkunen
