Kostamuksesta Jäämerelle 2013
Kostamuksesta Jäämerelle
Teksti ja kuvat, Ari Paukkunen
Kevään, alkukesän ja syksyn 2013 aikana Ari Paukkunen teki kolme eri matkaa itärajan taakse. Tutuksi hänelle tuli koko rajanpinta, Kannakselta Jäämerelle aina Norjan Kirkkoniemeen asti. Tässä pienimuotoinen matkakertomus toisesta matkasta Kostamuksesta Jäämerelle.
Toinen matkamme alkoi Kostamuksesta samasta mökkimajoituksesta, johon päätimme ensimmäisen matkamme.
Kostamuksen tasokasta mökkimajoitusta
Täältä suuntasimme suuren tehdaskombinaatin ja jätevuorien ohitse kohti Vuokkiniemeä. Google-mapin kuvista tajuaa kuinka laajoja ovat rautapellettitehtaan kaivosalue ja jätevuoret. Vanha Kostamusjärvi on nykyään suuri jäteallas jonka tulvimista ei paljon seurailla.
Vienan Karjalaiskylät ovat tutkimisen arvoisia paikkoja. Täältä löytyy vielä vanhoja karjaistaloja sekä vienan-karjalaa haastavia mummoja. Vuokkiniemi on alueeen tärkeimpiä vierailukohteita josta runonkeruumatkojaan tekivät mm. Lönnrot ja kuvausmatkoja I.K.Inha. Alueelta löytyy helposti perhemajoitusta tarjoavia siistiä asumuksia.
Venehjärvi on yksi kauneimmista sivukylistä jonne pääsee helposti pikkuautolla. Kylä on talvisin lähes tyhjä mutta kesäisin väkeä riittää. Kylässä on 2004 valmistunut suomalaisten rakentama tsasouna ja äärettömän kaunis kalmismaa.
Venehjärven kylää ja taustan niemessä kalmismaa
Matkaamme pientä soratietä ja ohitamme Kis-Kis kukkulat sekä Eldanka-järven. Poikkeamme Kalevalan kaupunkiin joka tunnetaan myös Uhtua-nimisenä. Täältä suuntamme pohjoiseen ja käymme katsomassa Röhöjärven kuuluisaa hiekkarantaa. Sota-aikaisessa laulussa mainitun Sinisillan jäänteet erottuvat järvikapeikossa.
Röhörantaa ja salmessa sinisillan jäänteet
Nyt siirrymme jatkosodan aikaiselle saksalaisten ja suomalaisten yhteiselle rintamalohkolle. Sohjanajoen ylitettyä tulemme Kiestinkiin jossa on suomalainen kenttähautausmaa. Tältä suunnalta Hjalmar Siilasvuo yritti katkaista Muurmannin radan Louhessa, tosin heikoin tuloksin. Korpimaastoon tottumattomien saksalaisten eteneminen alueella oli vieläkin vaikeampaa.
Kiestingin kenttähautausmaa
Louhessa pääsemmekin Pietari-Muurmansk -valtatielle jota suuntaamme kohti Jäämertä. Maasto muuttuu hiljalleen karummaksi ja valtatien varrella ei ole paljonkaan ihailtavaa lukuun ottamatta välillä ohivilahtavia kauniita maisemia. Siirrymme Karjalan Tasavallan alueelta Muurmanskin Oblaskiin. Tällä pohjoisella alueella on paljon kaivosteollisuutta, muutama ydinvoimala ja riittävästi sotilastukikohtia. Kantalahden kaupunki Vienanmeren pohjukassa ohitetaan ja samalla pari muuta vaikeasti lausuttavaa venäläistä kaupunkia. Apatiitin ja Hiipinän kaivoskaupungit jäävät valtatiestä sivuun mutta kaukana siintävät Hiipinätunturit on upea näky valkoisine lakineen.
Hiipinätunturit
Kun lähestymme Moscegorskin kaupunkia häviävät vaivaiskoivujen vihreys ja maasto muuttuu harmaaksi. Kaupungissa on suuri metallurgian tehdas joka on pilannut alueen tyystin. Kaupunki itsessään oli silti siistin oloinen rikkikaasupäästöistä huolimatta ja Statoilin huoltoaseman hot-dogit olivat maukkaat.
Moncegorskin tehdas
Saavumme illaksi Muurmaskiin josta meillä oli varattuna hotellimajoitus. Kaupungissa oli neuvostoaikana puoli miljoonaa asukasta mutta nyt enää reilut 300 000. Tämä maailman suurin napapiirin pohjoispuolella oleva kaupunki on vuonon rannalle rakennettu ja jo itsessään nähtävyys. Sotilastukikohdat reunustavat Jäämeren rantoja ja sinne ei ole turistilla mitään asiaa. Parista kohdasta yritettyämme päädyimme aina puomille kunnes luovutimme, varsinainen Jäämeren ulappa jäi näkemättä kuin myös ydinsukellusveneet sekä Jäämeren laivasto.
Näkymä hotellin ikkunasta Muurmanskin kaupunkiin
Muurmanskin vuonoa ja satamaa
Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti länttä ja Petsamoa. Hyvä asfalttitie polveili lumisten tunturien ja lampien seassa. Jäämeren rantaan ei täältäkään ollut mitään mahdollisuutta päästä. Saavuimme siis takaisin miehitettyyn Suomeen ja Petsamon kaupunkiin. Liinahamarin satama ja Kalastajasaarento ovat myös suljettua aluetta jonne pääsee vain erikoisluvalla saattueen kera.
Tie jatkuu kohti Petsamoa
Petsamossa on suuri ja näyttävä saksalaisten kenttähautausmaa johon on haudattuna 12 000 sotilasta. Nähtävyydet alueella rajoittuvat lähinnä maisemiin koska sotilastukikohdat eivät ole kovinkaan näyttäviä.
Tänne on haudattuna 12000 saksalaista sotilasta
Kaikkien nimet oli hakatuna kivipaasiin
Petsamossa talviväreihin maalattu sotamuistomerkki
Petsamosta reitti kulki lähellä Norjan rajaa kohti Nikkelin kaivoskaupunkia. Jos aiemmin puista katosivat lehdet, niin täällä maassa ei näkynyt mitään elävää, vain sorainen tunturin kuve. Kaikki sammal ja jäkälä ovat kuolleet maiseman muistuttaessa soranottoaluetta. Kolosjoen nikkelitehdas on tuhonnut luonnon täydellisesti ja varmasti myös osan asukkaista. Näky oli todella kauhistuttava.
Nikkelin tehtaan lähistöllä kaikki oli kuollutta ja harmaata
Nikkelin tehdas tuprutti myrkyttävää savua
Matka jatkuu Nato-rajan läheisyydessä kohti Kirkkoniemen raja-asemaa ja Norjaa. Venäjän puoleisessa raja-aidassa oli taajassa kameroita ja liiketunnistimia. Toisin kuin Wärtsilässä, jossa aita hädin tuskin pysyi pystyssä ollen ilman mitään kaukovalvontalaitteita. Venäjän puolella automme sekä tavarat tutkittiin tarkkaan. Täyteen unohtunut toinen bensakanisteri piti käydä kaatamassa tankkiin tullialueen ulkopuolella muutaman sadan metrin päässä. Bensaa saa viedä vain 10 litraa. Seuraavaksi tutkittiin karttojamme joissa oli kynällä lisättyjä vanhoja paikan nimiä. Olipa autoon unohtunut myös karttalaukku jossa oli Kevätyön koukkauksen reittikartta ja tehtäviä. Oli vaikea selittää mistä kartta on ja miksi mukana on kevyen singon käyttöohje vm 1960.
Vaikeutena oli kielimuuri sillä me emme ymmärtäneet venäjää eivätkä paikalliset puhuneet suomea tai englantia. Aikaa kului asioita vatvottaessa kunnes paikalle ilmestyi myös tulkki, tosin ruotsinkielinen ja mehän emme puhuneet myöskään ruotsia. Syynä tulkin kielivalintaan oli ilmeisesti kuljettajamme passissa ollut syntymäpaikka; Söderdelje?! Neljä tuntia kului kunnes asiat ilmeisesti tulivat heidän taholtaan selväksi ja meidät päästettiin kohteliaasti jatkamaan matkaa. Venäjänkielinen paperi allekirjoitettiin kuitenkin ensin, josta emme tietenkään mitään ymmärtäneet. Kotipuolessa dokumentti käännettiin ja siinä todettiin ettei meiltä löytynyt mitään kiellettyä materiaalia ja emme vaadi korvauksia Venäjältä. Norjan tullista menimme passia näyttämällä läpi kuten myös Suomen tullista Näätämössä. Matkaa taitettiin rajan takana kaikkiaan noin 1300 km.
Muille matkaajille vinkiksi
Kulkuneuvona meillä oli Chrysler Voyager bensakoneella, ei mikään maastoauto mutta hyvin selvittiin. Tilaa on mukavasti ja autossa mahtuu myös tarvittaessa nukkumaan. Majoitukset varattiin etukäteen Kostamukseen ja Muurmanskiin. Kesäaikana hotellit saattavat olla täynnä varsinkin Kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Venäläiset harrastavat paljon kalastusta telttaillen järvien rannoilla, joten parhailla paikoilla on usein valmis leiri tulisijoineen. Yleensä ensimmäisenä paikalle saapunut saa olla rauhassa ja muut hakevat toisen paikan. Poikkeuksena erittäin suositut rannat kuten Säämäjärvi ja esim. Äyräpää, jossa väkeä telttailee loma-aikana lähes toisissaan kiinni.
Reitti kannattaa suunnitella etukäteen ja tehdä aikataulusta riittävän löysä. Matkanopeus on joskus vain 30-40km tunnissa ja tullissa voi vierähtää muutama tunti. Ruokaa löytyy paikallisista kaupoista jos ei ole turhan ronkeli ja auton akusta toimiva kylmälaukku on kätevä. Trangia ja muut tarpeelliset ruokavehkeet mukaan, vaikka vain varmuuden vuoksi. Passista ja viisumista kopiot sekä autoon kahdet avaimet eri kaverien taskuun. Karttoja on jo melko hyvin saatavilla vaikka ne eivät aina pidä paikkaansa. Gps:sään löytyy venäläisiä karttaohjelmia joissa on välillä salattuja alueita. Paikalliset eivät tunnu karttoja ymmärtävän ja ajo-ohjeetkin ovat usein olleet vääriä. Paikallinen väestö on yleensä poikkeuksetta ystävällistä ja majoittavat halukkaasti turisteja kotiinsa. Mummojen sapuskat voittavat aina hotelliruuat, mutta patjat saattavat olla muhkuriaisia. Isommissa kaupungeissa ei kannata liikkua yksikseen ja muuallakin mieluummin porukassa. Ensiapulaukku kannattaa täydentää kaikilla mahdollisilla lääkkeillä ja varusteilla, en luottaisi heti paikalliseen terveyskeskukseen. Tosin en ole saanut yhdelläkään matkalla esim. vatsatautia, vaikka käsidesin käyttö tuppaa aina unohtumaankin. Jos suunnittelet ensimmäistä Venäjän matkaasi kannattaa ehkä lähteä valmiiksi suunnitellulle bussimatkalle ja sitten vasta kokeilla omaa autoa.
