Kasarmeja, kirkkoja ja korsuja Kannaksella 2013
Kasarmeja, kirkkoja ja korsuja Kannaksella 09.-10.11. 2013
Teksti ja kuvat, Ari Paukkunen
Kevään, alkukesän ja syksyn 2013 aikana Ari Paukkunen teki kolme eri matkaa itärajan taakse. Tutuksi hänelle tuli koko rajanpinta, Kannakselta Jäämerelle aina Norjan Kirkkoniemeen asti. Tässä pienimuotoinen matkakertomus kolmannesta matkasta Kannaksella.
Siirtyminen rajan pintaan Tohmajärvelle suoritettiin perjantaina iltapäivällä. Juuri kun kylmillään ollut mökki saatiin jotenkin lämpöiseksi olikin jo aika lähteä Niiralan raja-asemalle. Kello oli neljä aamuyöstä ja silti venäjän puoleiselle tarkastuspisteelle muodostui jonoa. Läpäisimme tarkastukset jo rutiinilla ja joimme aamukahvit ”öljymäen” rajakaupalla. Sortavalassa oli melko hiljaista varhaisena lauantaiaamuna. Torilla järjesteltiin kauppapöytiä ja kaupunki heräili toimintaan. Paikallinen aika olikin kaksi tuntia edellä omaamme kun Venäjällä ei käytetä kesäaikoja. Osittain uinuva kaupunki ohitettiin ja Rautalahdella pysähdyimme ihailemaan tyyntä ja usvaista Laatokan pohjoisosaa. Tie jatkuu kohti vanhaa Lahdenpohjan kauppalaa halki Jaakkiman pitäjän. Vähän ennen kauppalaa poikkeamme Rauhalan kylään jossa sijaitsi Suomen aikana Rannikkotykistön RT 3 kasarmialue. Alue oli venäläisten käytössä vielä 2000-luvun alussa mutta hylättiin lopullisesti 2003. Nyt alueen neuvostoaikaiset varikot ovat lähes raunioina mutta vanhat suomalaiset kasarmit ovat edelleen pystyssä.
Tarkkasilmäinen vierailija voi ehkä havaita vielä manttelipukuisen varusmiehen käyskentelevän vanhassa suomalaisessa kasarmissa odotellen iltalomia !
Jaakkiman Huuhanmäen kylästä löytyy toinen vanha suomalainen varuskunta. Täällä sijaitsi Viipurin Rykmentin kasarmialue. Myös se hylättiin 2000-luvun alussa ollen nyt säiden armoilla. Kolme kookasta suomalaista kasarmirakennusta löytyi silti edelleen pystyssä.
Lahdenpohjan kauppalassa on paljon vanhoja suomenajan rakennuksia kunnossa ja edelleen käytössä. Siirrymme päätieltä sivutielle joka vie pienen Lumivaaran kunnan keskukseen eli Kumolaan. Lumivaaran kirkko rakennettiin 1935 ja se on edelleen nähtävissä, tosin melko huonossa kunnossa.
Matka jatkuu Kurkijoen kunnan puolelle ja siellä kohti Elisenvaaran asemaa. Rautatieaseman tuntumassa on suomalainen muistokivi Elisenvaaran pommitusten muistoksi. Pitkä rautatien alittava ”pusutunneli” on säilynyt ennallaan.
Saavumme sivutieltä Kurkijoen keskustaan jossa vanhan kirkon perustuksilta on mahtavat näköalat Laatokan suuntaan. Kirkko itse säästyi sodilta mutta tuhoutui tulipalossa 1991 juuri kun sen korjausta oltiin suunnittelemassa. Vanha maamiesopisto on sentään pystyssä sillan toisella puolella muistuttamassa alueen edellisistä omistajista.
Matka jatkuu Hiitolan pitäjän puolelle jossa pysähdymme Asemakylään . Hiitolan asemalta rata haarautuu Viipuriin, Sortavalaan ja Käkisalmen kautta Pietariin. Ohitamme myös Paukkusenmäen josta vaarini muutti Kaukolaan 20-luvun alussa. Niinpä jatkammekin vaarini jälkiä Kaukolan pitäjään. Kaukolan kirkkoa on viimevuosina korjattu ja menneenä kesänä sen vanhaan sakastiosaan rakennettu kappeli vihittiin käyttöön. Koko kirkon korjaukseen ei varoja kuitenkaan löydy.
Kaukolasta ajamme Kaarlahden kautta kohti Käkisalmea josta haemme yösijaa ja ruokapaikkaa. Hotelli Korelassa on näin syksyllä reilusti tilaa, vaikka mitään varauksia ei etukäteen ole tehty. Keväällä ja kesäaikana majoitukset on syytä varata ajoissa koska Karjalan Kannas on täynnä suomalaisia kotiseutumatkaajia ja ”sotahistorian tutkijoita”. Palvelu on kohteliasta, huoneet siistejä ja ruokakin maittavaa. Lähikaupasta voi käydä noutamassa pientä iltapalaa ja janojuomaa. Valikoima on melko kattava ja hinnat edullisia.
Sunnuntaiaamuna lähdemme Kiviniemen kautta kohti vanhaa rajaa. Entisen Raudun kunnan alueelta löytyy venäläinen laskettelukeskus ja melko uusi jäähalli. Alueella on käynnissä mittavat tietyöt kun Pietari – Sortavala tietä uusitaan. Pietarin suunnalta tie on lyhyiltä osiltaan valmis, mutta Käkisalmesta pohjoiseen vasta paikoitellen alullaan.
Olimme suunnistamassa Lempaalanjärven rantamille mutta uusi tielinjaus sekoitti kartturin ja luovuimme vierailusta. Jatkoimmekin kohti Kivennavan kuntaa ja Siiranmäkeä. Siiranmäkeen erkanee pääväylältä eriskummallinen betonitie. Tältä jatkosodan kiivaalta taistelupaikalta löytyvät betoniset panssariesteet ja ehjä betoninen majoituskorsu.
Betonitie jatkuu Makeevon, vanhaan Neuvostoliittolaiseen ohjustukikohtaan joka on ollut rakennuksista päätellen hylättynä jo jonkin aikaa. Aluetta vartioi edelleen punatähti ja ränsistyneessä vartiokopissa istuva henkilö.
Alueelle olisi helppo kulkea kun kieltokylttejäkään ei näy mutta päätimme jättää jotain tutkittavaa myös seuraavalle kerralle. Myös Kuuterselkä ja Raivolan lehtikuusimetsikkö jäävät seuraavien retkien tutkittavaksi. Kivennavan kautta suuntaamme Kanneljärvelle jonka kaunis kirkko on myös osittain raunioina.
Seuraava pitäjä onkin Uusikirkko josta jatkamme pohjoiseen ja ohitamme Kamenkan suuren sotilastukikohdan. Täällä on käyttökelpoista kalustoa jo muistomerkkinäkin.
Aikanaan alueella oli suomalainen Kaukjärven tykkileiri mutta nyt paikalla on Kannaksen suurin varuskunta ja paljon kieltotauluja.
Matka jatkuu pohjoiseen kohti Summan kuuluisaa taistelupaikkaa. Päätien läheisyydestä löytyvät suomalainen kenttähautausmaa ja hajalle räjäytetty esikuntabunkkeri.
Bunkkerin seinään kiinnitetty muistolaatta on vandalisoitu ampumalla siihen reikiä. Ehkä talvisodassa heidän ampumansa laukaukset eivät menneet niin hyvin perille joten tähän oli helpompi osua !?
Alueeseen tutustumiseen pitäisi varata koko päivä eikä metsäteille pystytetyt puomit ainakaan helpota liikkumista. Hyvät taustatiedot ja vanha kartat auttavat ymmärtämään sodanaikaisia tapahtumia sekä helpottavat liikkumista.
Päivä etenee ja kotiinkin pitäisi ehtiä illaksi. Ajamme Viipurin läpi Vaalimaan tulliasemalle ja koti Suomeen. Taas yksi matka takana ja paljon jäi vielä tutkittavaa.