Pyhän Barbaran ilta 4.12.
Kenttätykistö on aselajeistamme ainoa, joka vaalii legendaa omasta suojeluspyhimyksestä, Pyhästä Barbarasta. Sotilaille ja erityisesti tykkimiehille suojeluspyhimys oli erityisen tarpeellinen, sillä taistelukentällä jokainen oli altis äkkikuolemalle, jota kristityt erityisesti keskiajalla pelkäsivät, sillä kirkon oppien mukaan kuoleman lähestyessä oli välttämätöntä nauttia ehtoollinen.
Keskiajalla tykit olivat aina taistelujen etulinjassa ja näin ollen vastustajan hyökkäysten välittöminä kohteina. Kun tykkikalusto lisäksi oli toimintavarmuudeltaan kovin epäluotettavaa, oli tykkimiesten tarve suojeluspyhimykselle erityisen suuri, mistä myös Mika Waltari kirjoittaa: ”Niillä oli luontainen taipumus saatanallisesti haljeta lauetessaan eikä vielä ole keksitty kylliksi vahvoja pyöriä niiden liikuttelemiseksi tähdättäessä, vaan ne on joka kerta sidottava ja kytkettävä hirsialustaan. Silti ne aina välistä tempautuvat irti murskaten polvia, lantioita, kylkiluita, jalkoja ja kalloja, joten ne tiukan tullen aiheuttavat tykkimestarille enemmän vahinkoa kuin viholliselle.”
Koska Barbaran hallussa väitettiin olevan salamoiden ja ukkosen hallinnan ja koska hän oli ensimmäinen, joka jyrinällä ja salamoinnilla särki eteensä asetettuja esteitä ja tuhosi vainoojiaan, oli Barbara luontevin valinta tykkimiesten suojeluspyhimykseksi. Barbara-kultti vakiintui tykkimiesten piirissä 1500-luvultaalkaen, noin 1200 vuotta Barbaran marttyyrikuoleman jälkeen.
Pyhän Barbaran päivää vietetään kaikkialla maailmassa 4.12. ja Barbaran nimissä on perustettu myös useita ritarikuntia. Kenttätykistökerho järjestää Barbaran päivän juhlan vuorovuonin Uudenmaan Tykistökillan ja Tykkimiehet ry:n kanssa.
Legenda Pyhästä Barbarasta 
Pyhä Barbara oli heettiläisen mahtavan kauppiaan Dioscuroksen äärimmäisen kaunis tytär, joka eli Vähän-Aasian Nikosiassa 200-300 lukujen vaihteessa jKr. Dioscuros, joka oli vankkumaton pakana halusi suojella tytärtään kristinuskon harhaopilta ja myös innokkailta kosijoilta ja piti Barbaraa matkoilla ollessaan linnansa torniin suljettuna.
Barbara oli kuitenkin saanut kuulla Jeesuksen opetuksista ja pohdiskeli isänsä matkoilla ollessa kuulemaansa. Erään kerran torninsa ikkunoista luonnon ihmeitä katsellessaan hän ymmärsi kaiken olevan osa suurempaa kokonaisuutta ja että juuri hänen vanhempiensa harjoittama materian palvonta oli vääräoppisuutta, ei kristinusko.
Barbaran uskon vähitellen vahvistuttua hän määräsi torniinsa rakennettavan kolmannen ikkunan symboloimaan pyhää kolmiyhteyttä.
Kun Dioscuros sai kuulla tyttärensä tunnustavan kristinuskoa, hän ryhtyi pitämään Barbaraa jatkuvasti torniin vangittuna.
Barbara rukoili auttajakseen Kristusta, joka vapautti hänet vankeudestaan antamalla salaman halkaista tornin ja tainnuttaa vartijat.
Barbara pakeni erämaahan isänsä lähettämät takaa-ajajat kannoillaan, mutta Barbara kosketti palmunlehvällä kalliota, joka jyristen halkesi ja syntynyt rotko katkaisi takaa-ajajien tien.
Barbara saatiin lopulta kiinni ja raahattiin käskynhaltijan eteen, joka määräsi Barbaran kidutettavaksi, jotta tämä kieltäisi uskonsa. Kun Barbara kärsimyksestään huolimatta pysyi uskossaan, määrättiin hänen isänsä teloittamaan tyttärensä. Barbara kohtasi marttyyrikuoleman vuonna 303 jKr.
Kun Dioscuros oli palaamassa mestauksen jälkeen kotiinsa, iski häneen koston salama ja hän kuoli.
Pyhä Barbara kuvataan useimmiten kädessään kolmi-ikkunainen torni ja marttyyrin palmunlehvä sekä ehtoollismalja. Usein myös kanuuna on kuvattuna hänen jalkojensa juuressa.
