100-vuotisjuhlakirja
Salon Seudun Reserviupseerit ry julkaisee 100-vuotisjuhlakirjan.
Salon Seudun Reserviupseerit ry täyttää sata vuotta 17.3.2027. Merkittävän juhlavuoden kunniaksi yhdistys valmistelee juhlakirjaa, joka kokoaa yhteen koko yhdistyksen satavuotisen taipaleen osana Salon Seudun, Varsinais-Suomen ja Suomen historiaa.
Juhlakirja ei ole perinteinen toimintakertomuksiin nojaava historiikki, vaan laaja kulttuuri‑ ja paikallishistoriallinen teos. Kirjassa tarkastellaan reserviupseeriyhdistyksen toimintaa itsenäisen Suomen eri aikakausina suhteessa maanpuolustukseen, yhteiskunnallisiin murroksiin sekä paikalliseen ja alueelliseen kehitykseen. Teoksessa käsitellään yhdistyksen roolia osana Salon Seudun yhteisöä, vapaaehtoista maanpuolustusta sekä turvallisuuskulttuurin rakentumista viimeisen sadan vuoden aikana.
Juhlakirjan kirjoittajaksi on valittu valtiotieteiden tohtori, toimittaja ja Turun yliopiston poliittisen historian dosentti Mikko Uola, jolla on vahva kokemus tutkimuksellisesta historiankirjoittamisesta ja useista vastaavista juhlakirjahankkeista. Kirjoitustyö on käynnistynyt syksyllä 2025. Teoksen toimitustyötä, arkistomateriaalin kokoamista ja kuvien keruuta tekee Salon Seudun Reserviupseerien vapaaehtoisista koottu kirjatoimikunta, johon kuuluvat Timo Teinilä, Kalle Pettilä, Eero Nurminen sekä Kasperi Saarinen. Merkittävä osa hankkeen työstä syntyy yhdistyksen omasta talkootyöstä ja arkistotyöstä.
Mikko Uola lähestyy satavuotista historiaa ja yhdistyksen tarinaa laajemmin seuraavan kysymyksen näkökulmasta:
”Mikä on pysyvää ja mikä muuttuu? Tämä kysymys nousee esille tarkasteltaessa Salon Seudun Reserviupseerien tarinaa sadan vuoden ajalta. Siihen nimittäin sisältyy paljon pysyvää, mutta myös muutosta.
Pysyvää on tietenkin vapaaehtoisen maanpuolustuksen perimmäinen tarkoitus, itsenäisen ja vapaan isänmaan puolustaminen tarvittaessa sekä siinä työssä tarvittavien tietojen, taitojen ja fyysisen kunnon kehittäminen ja ylläpitäminen. Tämähän on oikeastaan kaikille selvää. Pysyvää on myös hyvien suhteiden säilyttäminen niin Puolustusvoimiin kuin muihinkin sidosjärjestöihin.
Myös kunnioitus aikaisempien sukupolvien työtä kohtaan on ollut helppo nähdä pysyvänä arvona. Maan puolesta kaatuneiden sekä sotainvalidien ja ylipäätään veteraanien kunnioitus ja heidän perinteensä säilyttäminen on säilynyt Salon seudullakin keskeisenä arvona vuosikymmenestä toiseen. Perinne on oikeastaan kantava voima, jolle kaikki muu toiminta perustuu.
Toisaalta muutoskin on ollut jatkuvaa, kuten ihmiselämässä yleensäkin. Salon Seudun Reserviupseerienkin vaiheita tutkiva joutuu huomaamaan, miten yhteiskunnan kehitys – niin hyvässä kuin pahassa – on vaikuttanut usein ratkaisevasti järjestön toimintaan.
Maailmansotien välisenä aikana vapaaehtoinen maanpuolustustyö kulki rinnan suojeluskunta- ja lottajärjestöjen työn kanssa. Ankarina sotavuosina aktiivisessa iässä olleet maanpuolustajat olivat rintamalla järjestötoiminnan ollessa lamassa. Sotien jälkeen uudet poliittiset tuulet alkoivat vaatia reserviupseerien toiminnan lakkauttamista. Vaikka lakkautus onnistuttiin estämään, monet sodanjälkeiset vuodet jouduttiin elämään hiljaiseloa niin, että reserviupseeritoiminta keskittyi lähinnä sosiaaliseen työhön. Ampuma-asettakaan ei virallisesti saatu laukaista vuosikymmeneen eikä antaa minkäänlaista sotilaallista koulutusta. Reservissä oleva ei saanut edes juhlatilaisuuksissakaan pukea sotilaspukua ylleen.
Sotilaskoulutuksen kielto säilyi voimassa – ainakin periaatteessa – vuoteen 1990. Vasta Neuvostoliiton ollessa sortumassa kielto purettiin. Sen jälkeen reserviupseerit ovat kouluttautuneet ja kouluttaneet muita yhdessä Maanpuolustuskoulutuksen (MPK) kanssa.
Muutokset olivat edessä jälleen Venäjän Ukrainaan hyökkäyksen jälkeen. Suomesta tuli NATO-maa, ja maanpuolustuksen näkymät ja käytännöt muuttuivat ratkaisevasti.
Pysyvyys ja muutos ovat rinnan leimanneet Salon Seudun Reserviupseerien toimintaa koko järjestön olemassaolon ajan. Mitään syytä ei ole kuvitella, etteikö tulevaisuudessa olisi samoin. Perinteet, sotilaallisen kunnon ylläpitäminen sekä uusiin puolustusoppeihin perehtyminen ovat ainakin historian valossa tulevaisuudessakin keskeisiä toiminnan peruspylväitä.
Salon Seudun Reserviupseerien toimintaa selvitettäessä ongelmat ovat historiantutkijalle tutut. Vanhojen aikojen asiakirjoja ensimmäiseltä neljännesvuosisadalta ei juuri ole säilynyt, joten tietoja on kaivettava muista lähteistä. Sen jälkeiseltä ajalta yhdistyksen pöytäkirjat ja muu aineisto antavat perustiedot tapahtumista. Pöytäkirjat ovat kuitenkin niukkoja, joten taustoja on yritettävä selvittää ajan lehdistöstä ja kirjallisuudesta.
Kirjoittajan tavoitteena on yrittää hahmottaa kunkin aikakauden virtauksia siinä määrin, että kulloinenkin vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteiskunnallinen rooli on ymmärrettävissä osana suomalaista, puolustamisen arvoista yhteiskuntaa.”
Juhlakirjahanke on yhdistykselle mittava ponnistus sekä työmäärällisesti että taloudellisesti. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat arviolta noin 16 000 euroa, mikä vastaa useamman vuoden budjettia. Yhdistys on varautunut hankkeeseen ennakolta keräämällä varoja jäsenmaksujen yhteydessä niin sanottuun 100‑vuotisrahastoon, mutta hankkeen toteuttaminen edellyttää myös ulkopuolista rahoitusta. Hanke on saanut merkittävää rahoitusta Leader Ykkösakseli ry:ltä Euroopan unionin maaseuturahastosta. Lisäksi hanketta tukevat Varsinais‑Suomen Maakuntasäätiö sekä Suomen Reserviupseeriliiton myöntämä projektituki.
Valmistuttuaan juhlakirja jaetaan yhdistyksen jäsenille ja yhteistyökumppaneille sekä toimitetaan Salon Seudun kirjastoihin ja kouluihin. Teos on tarkoitettu kaikkien salolaisten ja alueen asukkaiden luettavaksi ja toimii pysyvänä kulttuuriteoksena sekä oppimateriaalina tuleville sukupolville.
Juhlakirja julkaistaan Salon Seudun Reserviupseerien 100‑vuotisjuhlaviikolla maaliskuussa 2027, ja julkistamistilaisuus on avoin kaikille.