Viestiaselajin historiaa

Teksti: Seppo Uro

Seppo Uro on eversti evp
ja on tutkinut laajasti
viestihistoriaa.

Viestijoukoilla perinteitä sadan vuoden takaa

Viestimies lehdessä 1/2018 julkaistu artikkeli

Puolustusvoimien ensimmäinen viestijoukko-osasto Kenttälennätinpataljoona aloitti toimintansa Mikkelissä 5.3.1918. Maaliskuun viides on tämän johdosta määrätty koko viestiaselajin vuosipäiväksi. Kenttälennätinpataljoona toimi viestipataljoonana kuitenkin vain muutamia viikkoja. Huhtikuussa 1918 se muutettiin jääkäripataljoonaksi, jollaisena se osallistui sisällissodan lopputaisteluihin Karjalankannaksella. Pataljoonan komentajana toimi jääkärimajuri Birger Homén. Sodan päätyttyä osa pataljoonasta kotiutettiin, osasta ryhdyttiin rakentamaan rauhan ajan puolustusvoimia. Vuoden 1920 lopulla Kenttälennätinpataljoona perustettiin uudelleen kokoamalla divisiooniin ja jääkäriprikaatiin perustetut neljä tiedonantovälinekomppaniaa Riihimäelle. Pataljoonan komentajaksi määrättiin jääkärikapteeni Leo Ekberg. Puhelin- ja lennätinkoulutukseen keskittynyt joukko-osasto vietti ensimmäisen kerran vuosipäiväänsä Riihimäellä 5.3.1923 ja juhli samalla perustamisensa viisivuotispäivää.

Myös puolustusvoimien radiokoulutus käynnistyi Mikkelissä, sillä maaliskuun puolivälissä 1918 Kenttälennätinpataljoonan yhteyteen perustettiin Kipinälennätinkoulu, “Funkkerikoulu” radioviestittäjien kouluttamista varten. Sisällissodan päätyttyä radiotoiminnan koulutus ja kehittäminen siirrettiin Helsinkiin, jonne perustetun joukko-osaston nimi oli aluksi Sotalaitoksen radiolennätinosasto, myöhemmin Kipinälennätinlaitos, Radiojoukot ja vuodesta 1924 lukien Radiopataljoona. Joukko-osaston komentaja jääkärikapteeni A. R. Stenholm otti joukko-osastonsa vuosipäiväksi tammikuun 29. päivän sen muistoksi, että tuona päivänä 1918 hän oli vallannut Vaasassa olleen venäläisen radioaseman ja ottanut sen valkoisen armeijan käyttöön. Kummankin pataljoonan vuosipäivät virallistettiin viimeistään tasavallan presidentin sotilaskäskyllä tammikuussa 1928. Vuonna 1930 pataljoonien kokoonpanot yhdenmukaistettiin ja ne nimettiin viestipataljooniksi. Radiopataljoonasta tuli Viestipataljoona 1 ja Kenttälennätinpataljoonasta Viestipataljoona 2. Molemmat pataljoonat viettivät edellä kerrottuja vuosipäiviään aina vuoteen 1934 saakka.

Keväällä 1934 molemmat viestipataljoonat siirrettiin valmiussyistä Viipuriin ja joukko-osasto sai nimen Viestipataljoona. Vuonna 1936 pataljoonan vuosipäiväksi määrättiin 5.3. jo edellä kerrotulla perusteella. Vuonna 1938 suureksi paisunut joukko-osasto organisoitiin Viestirykmentiksi ja sen vuosipäiväksi määrättiin 10.4. sen muistoksi, että tuona päivänä 1917 käynnistyi ensimmäinen jääkäreiden viestikurssi Libaussa. Tätä vuosipäivää lienee juhlittu kuitenkin vain kaksi kertaa ja sotavuosien johdosta vuosipäivien viettäminen viestijoukoissa ainakin virallisin menoin keskeytyi lähes pariksi vuosikymmeneksi.

Jatkuvuutta sotien jälkeen

Viestiaselajin “grand old man” jääkäri-
eversti A. R. Saarmaa (v:een 1935
Stenholm) oli viestiperinteiden ja
viestimieshengen keskeinen luoja ja
kehittäjä.

Sotien jälkeen viestikoulutus käynnistyi jo vuoden 1944 lopulla Viestikoulussa ja Erillisessä Viestikomppaniassa Hämeenlinnassa sekä Viestirykmentissä Riihimäellä. Ensimmäisinä sodan jälkeisinä vuosina kaikkialla puolustusvoimissa elettiin hiljaiseloa ja perinteisiä juhlapäiviä ei juuri vietetty. Poikkeuksia olivat vain Suomen marsalkka Mannerheimin hautajaiset 4.2.1951 ja ensimmäinen sodan jälkeen järjestetty puolustusvoimien lippujuhlan päivän paraati Helsingissä 4.6.1952. Puolustusvoimissa tehtiin vuonna 1952 mittava organisaatiouudistus, jolloin mm. maavoimissa siirryttiin prikaatikokoonpanoon. Samana vuonna perustettiin toimikunta laatimaan esitys vanhojen perinteiden siirtämiseksi uudelleen organisoidulle puolustusvoimille. Laajaksi paisunut työ valmistui vuonna 1956 ja tasavallan presidentti vahvisti puolustusvoimien joukko-osastojen uudet nimet, vuosipäivät, kunniamarssit ym. marraskuussa 1956. Muutokset astuivat voimaan vuoden 1957 alusta lukien. Viestirykmentin vuosipäiväksi määrättiin jälleen maaliskuun viides päivä. Jo 5.3.1957 Riihimäellä pidettiin komea paraati, jonka aikana Viipurissa toimineen Viestirykmentin edustajat jääkärieversti A. R. Saarmaan johdolla luovuttivat “uudelle” rykmentille joukko-osaston alkuperäisen lipun sekä joukon viipurilaiset perinteet. Näitä olivat hänen mukaansa “velvollisuudentunto, uutteruus, palvelualttius ja sotilaallinen kuri”. Helmikuussa 1941 perustetun Viestikoulun vuosipäiväksi määrättiin 12.7. sen muistoksi, että tuona päivänä vuonna 1918 alkoi ensimmäinen kantahenkilökunnan kouluttamiseksi tarkoitettu viestikurssi Helsingissä. Koulu vietti 10-vuotisjuhlaansa Riihimäellä helmikuussa 1951. Kun koulu vietti uutta vuosipäiväänsä heinäkuussa 1958, se nimettiinkin samalla koulun 40-vuotisjuhlaksi! Vuonna 1955 perustetun Sähköteknillisen Koulun vuosipäiväksi määrättiin 1.4. sen muistoksi, että tuolloin vuonna 1943 saapuivat ensimmäiset tutkat Suomeen ja myös ensimmäinen tutka alan kurssi Suomessa alkoi ko. päivänä vuonna 1948. 1950-60-luvuilla perustetuille erillisille viestikomppanioille ei määrätty omaa vuosipäivää, vaan ne käyttivät vuosipäivänään aluksi puolustusvoimien yhteistä vuosipäivää kesäkuun neljättä. 1970-luvun lopulta lähtien maaliskuun viidettä päivää ryhdyttiin viettämään koko aselajin yhteisenä vuosipäivänä. Näin myös vuonna 1976 Keuruulle perustetun Keski-Suomen Viestipataljoonan ja vuonna 1989 Ouluun perustetun Pohjois-Suomen Viestipataljoonan vuosipäiväksi määrättiin 5.3.

Vuonna 1985 Riihimäellä toteutetussa organisaatiouudistuksessa Viestirykmentin varusmiesyksiköt organisoitiin Etelä-Suomen Viestipataljoonaksi. Sen perustamispäivästä 1.9. tuli pataljoonan perinnepäivä. Riihimäellä itsenäisinä toimineet Viestikoulu ja Sähköteknillinen Koulu liitettiin Viestirykmenttiin joukkoyksikköinä. Samalla myös niiden vuosipäivät muuttuivat koulujen perinnepäiviksi. Vuonna 2007 Viestirykmentin joukkoyksiköksi perustettiin Elektronisen Sodankäynnin Keskus. Sen perinnepäiväksi määrättiin 18.6. sen muistoksi, että ko. päivänä vuonna 1941 suoritettiin elsokeskuksen perinnejoukon, Päämajan Radiopataljoonan moottoroidun osaston liikekannallepano. Vuonna 2014 toteutetussa puolustusvoimauudistuksessa Viestirykmentin toiminta lakkautettiin ja sen joukkoyksiköistä Viestikoulu siirtyi Maasotakoulun ja Elektronisen Sodankäynnin Keskus Panssariprikaatin johtoon. Vuonna 1998 toteutetussa suuressa organisaatiouudistuksessa maavoimien joukko-osastoista muodostettiin kolme suurta valmiusprikaatia, joihin jokaiseen perustettiin myös viestipataljoona. Samalla Keski-Suomen Viestipataljoona lakkautettiin Keuruulta. Kainuun Prikaatin viestipataljoonaksi Kajaaniin siirtyi Pohjois-Suomen Viestipataljoona, Porin Prikaatiin Säkylään perustettiin Länsi-Suomen Viestipataljoona ja Karjalan Prikaatiin Vekaranjärvelle perustettiin Itä-Suomen Viestipataljoona. Näistä kaksi ensimmäistä sai perinnepäiväkseen 5.3., mutta Itä-Suomen Viestipataljoonan perinnepäiväksi määrättiin 1.10. sen muistoksi, että tuona päivänä vuonna 1930 silloiset Kenttälennätinpataljoona ja Radiopataljoona nimettiin viestipataljooniksi. Vuonna 2015 Länsi-Suomen Viestipataljoona organisoitiin uudelleen, nyt Satakunnan Pioneeri- ja Viestipataljoonaksi. Se voi juhlia perinteitään vuosittain sekä 5.3. että pioneeriaselajin vuosipäivänä 25.7.

Muita perinteitä

Viestiaselajin muistomerkki Riihimäellä.

Joukko-osaston tärkeisiin perinteisiin kuuluvat vuosipäivän lisäksi myös mm. kunniamarssit, liput, joukko-osastotunnukset sekä joukko-osastoristit. Kenttälennätinpataljoonan kunniamarssiksi määrättiin vuonna 1922 Kuortaneelta muistiin merkitty vanha kansanmarssi, Peli-Jussin marssi. Se on todennäköisesti ollut myös Radiopataljoonan kunniamarssina 1920-luvulla. Sävellystä ei kuitenkaan pidetty riittävän arvokkaana joukko-osaston kunniamarssiksi ja niinpä viestijoukkojen siirryttyä Viipuriin Viestipataljoonan kunniamarssiksi määrättiin vuoden 1936 uudistuksissa Vanha suomalainen sotilaslaulu, jonka kapellimestari A. C. Herrman oli sovittanut kunniamarssiksi. Marssin on säveltänyt 1800-luvun puolivälissä saksalaissyntyinen, mutta Suomessa pitkään toiminut säveltäjä Conrad Greve. Nimellä Suomalainen sotilaslaulu marssi määrättiin viestiaselajin kunniamarssiksi myös vuonna 1956. Marssin sanat on kirjoittanut runoilija F. Berndtson samoin 1800-luvun puolivälissä. Ne liittyvät aihepiiriltään Suomen sotaan, eivät millään tavalla viestitoimintaan tai -joukkoihin. Kymmenkunta vuotta sitten tämän kirjoittaja laati marssiin uudet nykyaikaan ja aselajiin liittyvät sanat, mutta ne eivät ole toistaiseksi vakiintuneet laajempaan käyttöön.

Sama lippu – eri vuosikymmen.

Joukko-osaston tärkeimpiin perinteisiin kuuluvat myös niiden liput. Kenttälennätinpataljoona sai lipun vuonna 1923 ja Radiopataljoona seuraavana vuonna. Kun pataljoonat yhdistettiin Viestipataljoonaksi Viipurissa vuonna 1934, se käytti juhlapäivinä aluksi kumpaakin lippua vuorotellen. Radiopataljoonan lipussa olleen kookkaan R-kirjaimen johdosta lippua ei kuitenkaan pidetty sopivana yhdistetylle pataljoonalle, minkä vuoksi käyttöön vakiintui pääasiassa entinen Kenttälennätinpataljoonan lippu. Kun joukko-osastosta tuli vuonna 1938 Viestirykmentti, sille hankittiin jo samana keväänä uusi lippu. Sen oli suunnitellut alan tunnettu asiantuntija professori Carolus Lindberg. Kaikille sotien jälkeen perustetuille viestijoukoille 5.Erillistä Viestikomppaniaa lukuunottamatta hankittiin myös lippu. Joukko-osastojen lakkautusten jälkeen liput on luovutettu pääsääntöisesti Sotamuseolle. Jokaiselle viestijoukolle suunniteltiin jo 1920 luvulla myös omat metalliset joukko-osastotunnukset. Ne uusittiin ensimmäisen kerran 1930-luvulla ja seuraavan kerran vuonna 1967. Ensimmäiset joukko-osastoristit otettiin käyttöön jo 1960 luvulla, mutta käytäntö laajeni 1970-luvun lopulta lähtien Pääesikunnan annettua niistä ohjeen vuonna 1978. 4. ja 5.Erillistä Viestikomppaniaa lukuunottamatta kaikilla viestijoukko-osastoilla (vast) on ollut oma joukko-osastoristi. Ensimmäiset niistä otettiin käyttöön jo vuosina 1978-79. Lähemmin viestijoukkojen virallisista perinteistä kertovat vuosina 2008 ja 2013 julkaistut kaksi mittavaa teosta. Ne kuulunevat nykyisin jokaisen hyvin varustetun kirjaston kokoelmiin. Uudempaa sotilasperinnettä edustavat muutamat oman aselajin keskuudessa syntyneet perinteet. 1990-luvun alusta lähtien viestijoukoissa ryhdyttiin kilpailemaan Mannerheimristin ritarien lahjoittamasta Ritarimaljasta ja aselajin tehtävissä ansioituneelle henkilöstölle ryhdyttiin myöntämään viestiristejä. Vuodesta 2004 lähtien Viestiupseeriyhdistys on nimennyt pätevyytensä osoittaneita henkilöitä “Vuoden viestiupseeriksi”. Varsin uutta perinnettä edustavat myös erilaiset tunnuslauseet, joista osa esitetään myös latinankielellä. 1990-luvulla Viestikoulussa ryhdyttiin tekemään asioita periaatteella “kerralla kuntoon”, josta muotoutui koululle tunnuslause “Illico perfectum”. Viestirykmentissä puolestaan muistutettiin, että “Vain perille viety viesti ratkaisee”. Se käännettiin muotoon “Denuntiatio solum translata valet”, mitä on käytetty epävirallisesti myös koko viestiaselajille sopivana tunnuksena.