Varsinaissuomalaiset Jääkäriseminaarissa II
Vapaussodan Varsinais-Suomen Perinneyhdistys ry ja JP 27:n Perinneyhdistyksen Varsinais-Suomen osasto järjestivät yhdessä jälleen matkan Jääkäriseminaariin Kauhavan Kortesjärvelle 5.-6.4. Kirjoittaja oli ideoinut matkaohjelman ja toimi matkanjohtajana. Matkaan osallistui myös varsinaissuomalaisia reservin upseereita ainakin Turusta, Raisiosta, Salosta ja Somerolta ja Varsinais-Suomen Sotilaspoikien Perinnekillan jäseniä.
Viimevuotiseeen tapaan osallistuneiden määräksi peruutusten ja jälki-ilmoittautuneiden jälkeen muodostui maaginen 27 (=JP 27). Aika kummallista. Matkalla kävimme myös läpi ns. Turun komppanian taistelupaikkoja.
Matkalle lähdimme 5.4. klo 8.30 Heikkilän kasarmin paikoitusalueelta Taivassalon Auton bussilla kuljettajana Seppo Knuutila kohti Loimaata, jossa meitä opasti Kari Nummila. Kävimme Vesikosken taistelun muistomerkillä, Kanta-Loimaan kirkon vieressä olevilla JP 27:n jäsenten muistomerkillä sekä Yrjö Liipolan veistämällä vapaussodan muistomerkillä. Pysähdyimme Oripään lentokentän lähellä olevalla 13 punaisten teloittamien vapaussoturin jykevällä muistomerkillä.
Huittisten Härkäpakarissa nautitun kahvin jälkeen suunnistimme kohti Poria ja matkalla kerroin kuinka Satakunnan järjestyskunta oli perustettu Nakkilan Heinilän talossa huoneessa, jossa eräs lukion aikainen koulutoverini oli syntynyt. Kyseessä oli sittemmin suojeluskunnan piiripäällikkö Väinö Ikosen koti. Ikonen oli koulutoverini isoisä ja hän oli komppanian päällikkönä mm. Pomarkun taisteluissa.
Ohitimme Porin tapahtumat ja ajoimme vanhaa Vaasantietä ja Ruosniemen-Noormarkun välisellä metsätaipaleella Koliahteella pysähdyimme 13 teloitetun Ahlströmin virkailijan muistomerkillä. Koukkasimme Noormarkussa Ahlströmin suvun omistaman Havulinnan luona. Talo oli vapaussodan aikaan johtaja Walter Ahlströmin koti. Sen punaiset ja venäläiset olivat ryöstäneet putipuhtaaksi.
Pomarkussa kerroin lyhyesti siellä käydyt taistelut ja Porin pataljoonan hyökkäyssuunnat. Pomarkun Honkakoskella pysähdyimme sitten Turun komppanian ensimmäisellä taistelupaikalla todeten mm. konekivääripesäkkeen paikan. Sinne viemme toukokuun 23. päivä muistolaatan.
Puolenpäivän jälkeen suunnistimme sitten Kankaanpään Venesjärven Mattilan Highland-karjatilalle, jossa nautimme maittavan lihakeiton, ostimme luomulihaa ja lopuksi isäntä opasti linja-automme karjansa laidunmaille. Matka jatkui kohti Seinäjokea ja matkalla esitettiin katsauksia Mannerheimin Päämaja-ajasta Seinäjoella. Kullervo Hantula kertoi jääkäreiden saksalaisista sotilasarvoista.
Mannerheim ja kettujen sota
Majoituimme Hotelli Lakeuteen, jossa nautimme päivällisen ja klo 18.15 lähdimme kohti Seinäjoen kaupunginteatteria. Kyydissämme tuli hotellista jääkärieverstiluutnantti, laivanvarustaja Ragnar Nordströmin poika Martti-Ragnar perheineen. He olivat tulossa katsomaan myös ”Mannerheim ja kettujen sota” -näytelmää sekä jakamaan Pentti Airion kirjoittamaa kirjaa isänsä toiminnasta talvisodassa. Sen sai ilmaiseksi. Todennäköisesti kaikki matkalaiset saivat kirjan. Kirjassa kerrotaan mm. Joutsijärven taistelusta 17.12.1939-17.1.1940, joka on vähemmän tunnettu talvisodan ihme. Käsikähmässä kemijärveläiset listivät valkovenäläisiä puukoilla ja pistimillä. Upseeritappiot olivat niin suuret, että lähetit tulivat kesken taistelun pyytämään komentopaikalta upseeritäydennystä. Miehet sanoivat kyllä jatkavansa taistelua, mutta tarvitsevansa upseereita johtajiksi!
Hän kertoi väliajalla myös isänsä aseostojen rahoituksesta, jonka oli mahdollistanut upotetuista laivoista saadut vakuutuskorvaukset.
Esityksen aluksi teatterinjohtaja Vesa Valo kertoi aulassa näytelmään johtaneista faktoista.
Väliajalla saimme tietää pääministeri Jyrki Kataisen eroilmoituksesta.
Monelle matkalaiselle näytelmä avasi aivan uusia näkemyksiä mm. Mannerheimin ja Stalinin yhteydenpidosta sodan aikana ja kuinka Suomen aseosotojen velka Saksalle tuli kuitatuksi. Pidimme näkemästämme. Kyseessä oli viimeinen näytös.
Jääkäriseminaarissa
Kortesjärvelle saavuttuamme osallistuimme teemajumalanpalvelukseen. Kirkossa olivat sotilaspuvuissa saksalais-suomalainen kunniakomppaniaosasto ja puheet tulkattiin myös saksaksi. Prikaatikenraali, Jääkärisäätiön puheenjohtaja Asko Kilpinen lähetti seppelpartiot matkaan, jonka jälkeen siirryimme kirkon vieressä olevan Jääkärimuistomerkin luokse. Paikallisten yhdistysten lisäksi myös meidän osastomme laski kukkalaitteen muistomerkille. Kunniakomppania johtajanaan reservin everstiluutnantti Hartmann teki tyylikkäästi kunniaa terävine komentoineen.
Klo 11 siirryimme yhteisruokailuun seurakuntakeskukseen ja sen jälkeen alkoi itse Jääkäriseminaari. Ylihärmän-Kauhavan soittokunta johtajanaan Paavo Mulari ja apunaan Seniorikvartetti aloitti ohjelman esittämällä ”Lili Marlene” ja ”Elämää juoksuhaudoissa”.
Aiheesta ”Jääkärit ja tehtävätaktiikka” esitelmöi Saksan jalkaväkiliiton Suomen yhdysupseeri, reservin everstiluutnantti Mark Aretz sujuvasti suomeksi ja saksaksi.
Väliaikakahvien jälkeen kuulimme professori Matti Kuusimäen esityksen ”Mietteitä ja toimenpiteitä jääkäriliikkeen aamuhämärissä” mm. alkuperäisiä jääkärien haastatteluja kuunneltiin.
Lopuksi käytiin paneelikeskustelu, jossa olivat mukana Asko Kilpinen, Mark Aretz ja Matti Kuusimäki. Osastomme jäsenet esittivät monia kysymyksiä panelisteille.
Seminaarin jälkeen tutustuimme Jääkärimuseoon.
Paluumatkamme alkoi klo 16 ja sen aikana Matti Puhakka kertoi hänelle epätyypilliseen tapaansa eli vakavissaan kirkossa laulettujen virsien historiasta. Jali Raita esitti uusia tulkintoja Rovaniemen palamiseen johtaneista syistä. Jaakko Saviranta kertoi Ilmajoen jälkeen Nuijasodan Santavuoren taistelusta ja Jaakko Ilkan teloituksesta. Hän jatkoi kertomalla lähellä Omössan taistelun muistomerkkiä (lähellä 8-tietä) Vänrikki Stoolin tarinoista tutun 15-vuotiaan aliluutnantti Wilhelm von Schwerinin haavoittumisesta Oravaisissa ja kaatumisesta Kalajoella. Muistomerkki jäi hieman sivuun reitistämme.
Ahlaisten Lampin taistelupaikalla
Paluumatkallamme oli vielä tutustuminen Turun komppanian Ahlaisten Lampin taistelupaikkaan aivan 8-tien tuntumassa. Ravintola Onnenkoskessa nautitun lohikeiton jälkeen paikallinen oppaamme Raimo Ruohonen kertoi lyhyesti taistelun kulun. Ajoimme taistelupaikan läpi. Lähellä sijaitsevan Poikeljärven rannalla kaatui turkulainen 20-vuotias joukkueenjohtaja Reino Lindqvist 16.3.1918 eli samana päivänä kuin isä-Matti Laurila ja poikansa Ilmari Länkipohjassa. Lindqvistin nimi on ensimmäisenä Unikankareella olevassa vapaussodan muistomerkissä.
Paluumatkalla esitettyjen kiitospuheiden yhteydessä kirjoittaja velvoitettiin huutoäänestyksellä järjestämään taas ensi vuonna samanlainen matka. Matka sujui aikataulun mukaan paria lyhyttä harhaanajoa lukuunottamatta ja Turussa olimme noin klo 21.45.
– Jouko Fossi –
