Esikuntataajuus – TRU:n hallitusblogi
Hyvä upseeri ja lukija!
Käsilläsi on uunituore Turun Reserviupseerien viestintäkonsepti: Esikuntataajuus. Esikuntataajuus eli hallitusblogi on konkreettinen tuote TRU:n uudesta viestintästrategiasta, ja blogin tarkoituksena on tuoda tutuksi jäsenistölle – ja miksei muullekin yhteiskunnalle – toimijat TRU:n takana. Hallitusblogissa yhdistyksen hallituksen jäsenet esittäytyvät kukin vuorollaan, ja kertovat (OPSECin puitteissa) omasta maanpuolustusajatuksestaan. Lisäksi hallitusblogissa avataan kunkin jäsenen sektorin toimintaa ja tarkoitusta. TRU:n päivitetty viestintästrategia tuo toimintamme lähemmäksi jäsenistöä ja yhteiskuntaa muun muassa lisätyn sosiaalisen median läsnäolon sekä uuden uutiskirjeen muodossa. Loimme reserviupseeriyhdistykselle julkiset Facebook– ja LinkedIn-sivut, joita suosittelemme lämpimästi seuraamaan!
OSA 9/2024
Puheenjohtajan päätössanat
Puheenjohtajan oikeus – tai velvollisuus, miten asiaa haluaakaan tarkastella – on kirjoittaa vuoden viimeinen blogiteksti. Kannustavan inspiraation hengessä tähän toivottiin itsenäisyyspäivään liittyvää puheenvuoroa, summausta kuluneeseen vuoteen, katsausta tulevaan, mutta myös hieman lisätietoa kansainvälisestä reserviläistoiminnasta.
Puntaroidessani näitä vaihtoehtoja totesin, että lähestyn kutakin näistä teemoista eri foorumeissa, joten en käytä tässä yhteydessä kovin paljoa arvokkaasta merkkimäärästä niihin. Sen sijaan voisin hieman syvemmin paneutua tuohon kansainvälisen reserviläistoiminnan olemukseen.
Koska tämä ilmestyy itsenäisyyspäivän tietämillä, en täysin kuitenkaan halua sitä sivuuttaa. Haluan sen hengessä todeta, että näinä vaikeina aikoina on käynyt selväksi, että suomalainen päättäväisyys asevelvollisuusasiassa oli kaukonäköisyyttä, ei jääräpäisyyttä tai vanhoillisuutta. Eurooppalaisille liittolaisillemme herätys saattoi olla paikoitellen jopa karu. Euroopan on kuitenkin jo korkea aika ottaa vastuuta omasta turvallisuudestaan. Tässä meillä kaikilla on vielä paljon tehtävää, mutta ainakin me olemme valmiita auttamaan.
Muistakaamme edelleen se henki, se yksituumaisuus ja sitkeys, jolla isämme ja isoisämme tämän maan meille pelastivat, ja välittäkäämme ja valakaamme me sitä nyt vuorollamme eteenpäin, uusiin sukupolviin niin Suomessa kuin koko Euroopassa. Vielä enemmän kuin vuosi sitten, me tarvitsemme yhteiseurooppalaista maanpuolustushenkeä.
Tämän vaaliminen ja kehittäminen on yksi Turun Reserviupseerien tärkeimmistä tavoitteista. Olemme toteuttaneet sitä muun muassa kuukauden takaisella Kokonaismaanpuolustuksen reservi -seminaarilla sekä vahvasti edistämällä yhteiskunnallisen varautumisen koordinointitoimia Turun seudulla. Sillä saralla työtä on vielä paljon tehtävänä, mutta maanpuolustustahtomme on kova.
Yhteiseurooppalaisen maanpuolustushengen rakentamisessa on vielä hieman enemmän tekemistä, mutta sen työn ytimeen minulla on ollut ilo ja kunnia päästä mukaan.
NATO julkaisi lokakuussa dokumentin ”NATO POLICY ON RESERVES”, jossa kuvataan muun muassa NATOn näkemystä reservien ja reserviläisten hyödyntämisestä ja organisoitumisesta. NATO tunnistaa ja tunnustaa kentällä kaksi toimijaa: NATO Commitee on Reserves (NCR) ja Advocacy Reserve Organisations (ARO).
Ensin mainittu on NATOn sisäinen organisaatio, joka koostuu jäsenmaiden sotavoimien reservien vastuuhenkilöistä. Eli tämä on puhtaasti sotilasorganisaatio, jossa käsitellään reservien asioita. ARO puolestaan NATOn määritelmä reserviläisiä edustaville organisaatiolle. Tässä on keskeistä huomata ero reservin ja reserviläisten välillä. Toinen on sotilaallinen resurssi ja toinen on järjestäytynyt joukko yksittäisiä reserviläisiä.
NATO tunnistaa AROon kuuluvaksi reserviupseerien kattojärjestö CIOR:n, reservin lääkintäupseerien järjestö CIOMR:n ja aliupseereja ja miehistöä edustavan CISOR:n. NATO määrittää dokumentissa myös CIOR:n aseman kaikkia reserviläisjärjestöjä NATOn suuntaan edustavaksi tahoksi.
Kaikkien toimijoiden välisessä dialogissa haasteeksi nousevat usein eri maiden hyvin erilaiset reserviläisyyden konseptit. Sen lisäksi, että useimmissa maissa on vain yksi reserviläisiä edustava organisaatio, reserviläisen määritelmä vaihtelee suuresti.
Olemmekin lanseeranneet CIOR:ssa tavan, jossa jokaisen kokouksen yhteydessä muutama maa esittelee oman reserviläiskonseptinsa ja tämän puitteissa olemme kuulleet hyvin erilaisia tapoja organisoida reservi. Yhdessä maassa reserviläinen vastaa lähinnä meikäläistä EVP-henkilöä, toisessa maassa taas reserviläiset palvelevat eräänlaisella ”nollatuntisopimuksella”, eli ovat työsuhteessa armeijaan, mutta työvelvoite muistuttaa lähinnä meikäläisten MPK-aktiivien työtä. Kolmannessa maassa reserviläinen nähdään henkilönä, joka on kaksi vuotta aktiivipalveluksessa omassa yksikössään, minkä jälkeen koko yksikön palvelus päättyy ja se hajotetaan. Sen jälkeen sama organisaatio perustetaan uudelleen niin, että jokaiseen tehtävään nostetaan reservistä uudet henkilöt kahdeksi vuodeksi ja edelliset siirtyvät reserviin. Samalle organisaatiolle on kolme täydellistä henkilöstöä niin, että kahden vuoden periodeissa yksi organisaatio on palveluksessa, yksi reservissä ja yksi valmiudessa, eli edelleen reservissä, mutta voidaan tarvittaessa kutsua palvelukseen lyhyellä varoitusajalla. Tämä kierto toistuu kuuden vuoden sykleissä.
CIOR on myös muutakin kuin kattojärjestö tai edunvalvontaorganisaatio. Sen alaiset toimikunnat järjestävät vuosittain mm. MILCOMP-sotilasmoniottelun, Nuorten reserviupseerien kansainvälistä toimintaa (YRO-C), siviili- ja sotilastoimijoiden välistä yhteistyötä (CIMIC-C), sotilaallista kielikurssitusta (CLA-C), kyberturvallisuuden koulutus- ja harjoitustapahtumia (CR-C) ja huippuluokan sotilaallisen ja poliittisen yhteistyön symposiumin.
CIOR:n päätöksentekoelin on sen valtuusto (Council), jossa jokaista 27 jäsenmaata edustaa sen maan reserviupseerijärjestön nimeämä edustaja (CIOR VP). Suomea Councilissa edustaa Laura Nyman ja hänen varahenkilönään on Janne Kosonen. CIOR:n hallinto-organisaatiota kutsutaan nimellä Presidency ja se pitää sisällään puheenjohtajan ja hänen esikuntansa. Puheenjohtajuus kiertää kahden vuoden periodeissa ja tällä hetkellä se on Nordic -maiden (Norja, Suomi, Ruotsi, Tanska) hallussa. Puheenjohtajan esikuntaan kuuluu tarpeelliseksi katsottu määrä henkilöstöä (SegGen, Assistant SecGen, Deputy ASG, Support).
CIOR kokoontuu neljästi vuodessa, kesäkokoukseen (Summer Congress) ja talvikokoukseen (Mid-Winter-Meeting), sekä näiden välissä ”välikokouksiin” (In-Between-Meeting). Tätä kirjoittaessani takana on juuri Mallorcalla järjestetty IBM ja edessä on NATO HQ:ssa järjestettävä MWM tammikuussa. Näiden kokousten puitteet ja sisältö ovat normaalin yhdistyshallinnon ja strategisen suunnittelun lisäksi Presidencyn päätyötä, eikä se merkittävästi eroa kotimaisesta yhdistyshallinnosta, joten mitään erityistaitoja ei tähän toimintaan mukaan lähteminen edellytä. Erityisesti kannustan Turun Reserviupseerien jäseniä tarttumaan CIOR:n komiteoiden järjestämiin mahdollisuuksiin sotilasurheilun tai itsensä ja osaamisensa kehittämisen saralla, ne todella ovat maailmanluokan mahdollisuuksia!
Haluan omasta, TRU:n ja vapaaehtoisen maanpuolustuskentän puolesta kiittää sinua, joka jaksat olla valveilla kaikkein tärkeimmän – siis itsenäisyytemme – tähden.
Lauri Valtonen
Puheenjohtaja
TURUN RESERVIUPSEERIT RY
Apulaispääsihteeri (Assistant Secretary General)
CIOR – INTERALLIED CONFEDERATION OF RESERVE OFFICERS
OSA 8/2024
Huomio – suoritamme kellovertailun!
Olemme juuri siirtyneet talviaikaan. Sotatalous ja hiilen kulutus poikivat kesäajan, tiivistyksen aiheesta voi lukea tästä: https://yle.fi/a/3-10434123 .
Euroopan parlamentissa on viisareiden siirtämisestä päätetty jo luopua, ministerineuvostossa asia on kuitenkin jumittanut vuodesta 2019. Jonain päivänä kesä- ja talviaikaa ei välttämättä enää ole, jonain päivänä tädit ja sedät kertovat miten heidän nuoruudessaan oli syksyisin yksi 25 tunnin ja keväisin yksi 23 tunnin vuorokausi. Sen ajan nuoret, joilla ei näitä tätejä ja setiä ole, tuskin aiheesta tietävätkään. Jonain päivänä nämä tädit ja sedät ovat poissa.
Muistan lapsuudestani ukkini maininneen miten joskus ”junien ikkunat peitettiin” ja että “kirkkoa oltiin käytetty tallina hevosille”, en sen kummemmin osannut asiaa mihinkään yhdistää. Vuosia myöhemmin koulun historiantunneilla käsiteltiin sotiemme seuraamuksia. Opettaja ja oppikirja mainitsi Porkkalan vuokra-alueen, Neuvosto-tukikohta tykinkantaman sisällä Helsingin keskustasta “ei ollu hyvä juttu”, ja alueen palauttaminen etuajassa oli “hyvä asia”.
Hieman henkilökohtaista konkretiaa lisäsi vuosia myöhemmin kun Upinniemen varuskunnassa tuli itsekin käytyä, mutta en vielä silloinkaan osannut käsittää miten katastrofaalisia seuraamuksia Neuvosto-tukikohdalla alueelle oli, ja olisi voinut tänä päivänä meillekin olla.
Saamme kiittää ohjusteknologian nopeaa kehitystä 50-luvulla, ja alueen vesistön sopimattomuutta sukellusvenetukikohdan perustamista varten, mikä loppupeleissä teki Neuvosto-tukikohdan vanhentuneeksi suurilla taloudellisilla kustannuksilla.
Porkkalan vuokra-alue palautettiin Suomelle huonokuntoisena ja tuhoutuneena 1956. Alkuperäisen sopimuksen mukaan vasta 1994, mitä 40 vuotta lisää kehitystä alueella olisikaan tarkoittanut meille, ja olisiko käynyt niin kuin Sevastopolin?
Suosittelen katsomaan Yle Areenasta uuden kaksiosaisen syventävän dokumenttisarjan “Porkkala – Muistoja vuokra-ajalta”! https://areena.yle.fi/1-67773545
Alexander Gyllenberg
Nuorisoupseeri II
Reservin yliluutnantti
OSA 7/2024
”Kyllä Venäjää pitää ymmärtää.”
Otsikon toteamus, joka tätä nykyä nostattaa poikkeuksetta kiivaan väittelyn missä tahansa. Väitteen ytimessä piilee vinha totuus. Venäjää ja venäläisyyttä pitää nimenomaan ymmärtää nykyisessä maailmanajassa, enemmän kuin koskaan. Varsinkin Suomessa. Venäjän ymmärtämisen avulla osaamme vähän paremmin ennakoida tulevaa. Se auttaa myös asettelemaan Venäjän kulloinkin suoltamat valheet viitekehykseensä. Se valaisee, miksi Venäjä toimii tavoilla, jotka meistä demokratian kasvateista näyttävät järjenvastaisilta.
Ymmärtämistä aloitellessa on muistettava, että Venäjän ymmärtäminen on eri asia kuin sen hirmutekojen hyväksyminen. Ymmärrys avaa vähintään pienen ikkunan siihen kauhistuttavaan murhenäytelmään, joka Ukrainassa nyt nähdään.
Minuun iski helmikuun 2022 jälkeen palava halu ymmärtää, miksi Venäjä toimi niin kuin se toimi. Venäjän historia oli toki tuttua sikäli, kun se nivoutui Suomen historiaan, mutta venäläisyyden alkuhistoriassa oli opiskeltavaa.
Parhaiten venäläisyydestä osaa kertoa venäläinen. Tartuin venäläisen nykykirjallisuuden merkittävimpiin kirjailijoihin lukeutuvan Mihail Šiškinin (s. 1961) esseekokoelmaan Sota vai rauha: kirjoituksia Venäjästä ja lännestä (WSOY 2023). Šiškinillä on taito kertoa venäläisyydestä tavalla, jonka länsimaalainen ymmärtää. Šiškin onkin asunut Sveitsissä jo vuodesta 1995 asti, eikä hänen liene viisasta synnyinmaahansa palatakaan, ennen kuin hirmuvalta korvautuu demokratialla. Se on Šiškinin harras toive, jonka toteutumista elinaikanaan hän ei pidä todennäköisenä.
Nykyinen Venäjä on diktaattorin hallitsema kleptokratia, varkaiden valtakunta, jossa saa surutta varastaa, kunhan ei varasta asemaansa nähden liikaa. Ja jos varastaakin, kiinni ei saa jäädä. Joka hetki pitää olla varuillaan kiinni jäämisen vuoksi, ja viimeisenä keinona on syyn vierittäminen jonkun toisen niskoille. Kun syytön tuomitaan, on venäläinen oveluus voittanut ihailua herättävällä tavalla.
Nykyvenäläisyyden juuret porautuvat 200-luvulle, jolloin Venäjää asuttivat hajanaiset slaavikansat. Kukoistavana keskuksena oli rusien (eli viikinkien jälkeläisten) hallitsema Kiovan Rus, jonka pääkaupunkina oli Kiova. Uhka saapui idästä, kun Batu-kaanin johtamat mongoliarmeijat käyrine miekkoineen valloittivat miltei koko tunnetun maailman. Kiova hävitettiin maan tasalle, kuten lähes kaikki matkalle osuneet kylätkin. Ensin ryöstettiin mitä ryöstettiin, sitten raiskattiin ja tapettiin tai otettiin orjiksi kaikki asukkaat. Lopuksi kylä hävitettiin kirjaimellisesti maan tasalle. Kuulostaako tutulta?
Mongolien valta Venäjällä kesti pari vuosisataa. Sen aikana rauhanomaisiin itäslaaveihin kylvettiin tappamisen, tuhoamisen ja raakuuksien siemen, joka on versonut väkevästi vuosisatojen halki. Mongoliorjuutus päättyi 1400-luvulla, kun Iivana Suuri (1440-1505) kukisti mongolit ja yhdisti Venäjän – tietysti verellä. Hänen valtakaudellaan tapahtui myönteistäkin kehitystä, kun Venäjä harppoi kiinni takapajuisuuttaan Euroopan läntisiin kuningaskuntiin nähden, mutta venäläisyyden kannalta ratkaisevat askeleet otettiin hänen seuraajansa Iivana Julman (1530-84) valtakaudella.
Tämä ensimmäinen tsaari valloitti lisää alueita aina nykyisen Euroopan rajoille asti. Iivana oli lisänimensä mukaisesti täysin vainoharhainen ja julma hirmuhallitsija, joka teloitutti vastustajiaan antamalla raivopäisten koirien repiä nämä kappaleiksi. Hän hallitsi pelolla ja raakuuksilla.
Tsaareja tuli ja meni, mutta Iivana Julman perintö jäi. Stalin ihaili ensimmäistä tsaaria lähes pakkomielteenomaisesti, aivan kuten Putin ihailee Stalinia. Stalin veti Neuvostoliiton siihen äärimmäisimpään kolkkaan, mikä hirmuisuuden kentältä löytyy. Hän teki maasta totalitaristisen diktatuurin, jossa valtion eri turvallisuusviranomaiset pitivät todellista valtaa ja jossa jokainen kansalainen tottui elämään alituisessa epäluulon vallassa. Koskaan ei voinut tietää, minä yönä oveen koputettiin.
Putin on käyttänyt koko neljännesvuosisadan mittaisen valtakautensa Stalinin diktatuurin palauttamiseen. Siinä hän on onnistunut. Vallanpitäjien turvatakeina ovat lukuisat eri turvallisuusviranomaiset, jotka vaanivat kansalaisia, kansanvihollisia ja etenkin toisiaan. Jos yksi antaa pienenkin epäilyksenaiheen, ovat muut heti horjujan kimpussa tehdäkseen Putiniin entistä syvemmän vaikutuksen ja saadakseen lisää etuja. Lisäksi useimmat Venäjän virkamiehet ovat virassaan syyllistyneet erilaisiin rikoksiin, eikä heillä ole muuta mahdollisuutta, kuin kannattaa Putinia ja Ukrainan sotaa.
Putin avaa hännystelijöilleen nopean tien rikkauksiin, esimerkiksi antamalla näiden perustamille firmoille isoja valtion urakoita, jotka ovat ylihintaisia tai joista voi kähveltää rahat välistä. Putinilla on niin ikään valta ottaa rikkaudet pois, jos sen saaja ei enää ole suosion arvoinen. Aivan kuten tsaarit tekivät pajareilleen. Kun joku tekee virheen tai tarvitaan varoittava esimerkki, kuollaan äkillisiin sydämenpysähdyksiin tai pudotaan ikkunoista. Muuta viestiä ei tarvita.
Kymmenet miljoonat tavalliset kansalaiset ovat olemassa vain valtiota varten. Meren mutaa, jota voidaan viskoa minne tahansa niin kauan, kuin sitä riittää. Ja riittäähän sitä, vaan ei loputtomiin. Kyse ei ole siitä, loppuuko Putinin hirmuhallinto, vaan siitä, millä tavalla se loppuu. Kun se hetki on käsillä, on venäläisyyden ymmärtämisestä ratkaisevaa hyötyä ihan jo oman kansallisen turvallisuutemme kannalta.
Teemu P. Peltola
Tiedotusupseeri
Reservin kapteeni
OSA 6/2024
Jatkosodan päättymisestä 80 vuotta 4.9.2024
Suomen kenttäarmeija yllätettiin kesäkuussa 1944. Ennusmerkkejä tulevasta suurhyökkäyksestä ei ollut haluttu nähdä, vaikka Saksa oli joutunut hellittämään Leningradin piirityksestä ja vetäytymään Suomenlahden eteläpuolella Narvaan, joka oli Viipurin tasalla, eli kaukana suomalaisten selän takana. Kenties koettiin, että sota käydään Euroopassa suurvaltojen kesken eikä Suomen rintama Suomenlahden pohjoispuolella kiinnosta ketään.
Neuvostoliiton sodankäynnin taito oli kehittynyt sotavuosien aikana Saksaa vastaan kamppaillessaan. Puna-armeija oli oppinut käyttämään tulta ja liikettä. Terästehtaat Uralilla ja amerikkalaisten apu suolsivat uutta kalustoa nopeammin mitä saksalaiset ehtivät tuhoamaan. Suomalaisten vastustaja ei ollut enää sama puna-armeija, jonka hyökkäys talvisodassa oli kaatunut pitkälti venäläisten omiin virheisiin.
Neuvostoliitto keskitti keväällä 1944 kannakselle suurimman hyökkäysvoiman, mitä milloinkaan täällä on nähty. Saksalaisten varoituksia venäläisten uudesta taktiikasta ei otettu Suomen kenttäarmeijassa huomioon, vaan koettiin mahdollisesti tuleva hyökkäys pysäytettävän samalla tavalla kiinteistä puolustuslinjoista käsin kuin talvisodassakin.
Suomalaiset reserviläiset maksoivat tästä virhearviosta kalliin hinnan. Kaikki kiinteät linjat on mahdollista lyödä murskaksi, kun keskitetään samaan paikkaan riittävä ylivoima. Kannaksella venäläinen ylivoima oli niin murskaava, että linjat, joiden uskottiin kestävän kuukauden, olivat jo kahdessa päivässä lyöty hajalle ja puolustajat joko kaatuneet sijoilleen tai harhailivat metsissä ilman sodanjohtoa. Venäläisillä oli enemmän miehiä, paremmat aseet ja menestyksen aikaansaama vahva henki.
Nyt tuli suomalaisille kiire. Ylipäällikön reservissä Itä-Karjalassa olevia joukkoja alettiin siirtää kohti kannasta. Uusia, keväällä saatuja panssaritorjunta-aseita alettiin jakaa ja kouluttaa joukoille. Saksasta pyydettiin ja saatiin avuksi rynnäkkötykki- ja lentojoukkoja. Kannaksen puolustus oli sekaisin, vastahyökkäykset olivat improvisoituja ja johtivat parhaimmillaan vain hyökkääjän kärjen pysähtymiseen, kunnes uusi kärki kiersi puolustajan. Suomalaiset menettivät ennen kokematonta tahtia miehiä kaatuneina, kadonneina ja haavoittuneina. Puhumattakaan siitä kalustosta, mikä jäi hyökkääjän jalkoihin.
Viipurin kaupungin puolustus epäonnistui. Tähän on etsitty syyllisiä sodan jälkeen ja tivattu, miksi kaupunki jätettiin. Omasta puolestani voin sanoa, että hyvä että jätettiin. Kaupunki sijaitsee väärällä puolella Viipurinlahtea ja siitä olisi tullut karmea motti ja tuhansien suomalaisten viimeinen leposija, mikäli oltaisiin jääräpäisesti jääty kaupunkiin, vaikka venäläiset olivat jo menossa pohjoispuolelta ohi.
Suomalaiset olivat ehtineet koota Imatran itäpuolelle tuoreita joukkoja. Hyökkäys olisi saatava pysähtymään ennen Salpalinjaa, koska venäläisten nopea, sivustoista piittaamaton hyökkäys oli osoittanut linjan olevan jo auttamattomasti vanhentunut. Hyökkäys olisi saatava pysähtymään ennen kuin kannaksen ja Vuoksen kapeikko päättyy ja puna-armeija mahtuu levittäytymään.
Suomalaisten reservit ja puna-armeijan kärki kohtasivat Talin aukeilla, Viipurin pohjoispuolella. Venäläisten sotamenestys oli opettanut suomalaisetkin keskittämään voimaa niin, että saatiin aikaan paikallinen ylivoima. Epäsuoraa tulta ja ilmatukea oli kerrankin riittävästi ja venäläisten hyökkäysryhmitykset saatiin ammuttua hajalle ennen, kuin ne pääsivät edes liikkeelle. Suomalaisten uudet aseet läpäisivät vihollisen panssariteräksen ja menestys palautti suomalaisille sodassa tärkeän henkisen yliotteen.
Venäläisten hyökkäys pysähtyi ja Stalinin antama määräaika Helsingin valloitukselle meni ohi. Suomen valtaaminen tällä operaatioon varatulla voimalla oli epäonnistunut. Hyökkäysjoukoille olisi pitänyt antaa hengähdystauko ja voimia olisi pitänyt keskittää lisää uutta rynnistystä varten. Sen sijaan Stalin koki, että Berliini on tärkeämpi tavoite kuin Helsinki ja alkoi siirtää joukkoja pois kannakselta käytettäväksi saksalaisia vastaan Valkovenäjällä.
Suomessa ei tällöin tätä vielä tiedetty. Koko loppukesä käytiin joka päivä ankaria taisteluita pitkin rintamalinjaa, mutta hyökkäykset olivat paikallisia eikä hyökkääjällä ollut niiden takana enää riittävää reserviä läpimurtoon kyetäkseen. Suomalaisten rauhanneuvottelijoiden kohtelu sen sijaan muuttui. Ei vaadittukaan enää ehdotonta antautumista, vaan alettiin puhua aselevosta. Stalin halusi vakauttaa rintamansa oikean sivustan ja suostui aselepoon. Tästä 4.9.1944 alkaneesta aselevosta on kulunut nyt 80 vuotta.
Suomen aika on tunnin jäljessä Moskovan ajasta. Venäläiset sähläsivät kellojen kanssa joko vahingossa tai tahallaan osoittivat voimaansa ampumalla tunnin vielä, kun suomalaiset olivat jo lopettaneet ampumisen. Aseet vaikenivat ja vuosia kestänyt ihmisten tappaminen oli ohi. Ei enää viikkotolkulla märkiä, pesemättömiä vaatteita, ei enää istumista tykkitulessa odottaen, milloin sattuu kohdalle. Ei enää hyökkäykseen valmistautumista, ei enää sitä käsien tärinää, kuinka tässä tulee käymään?
Aseet olivat vaienneet. Mutta – voiko venäläiseen luottaa? Odottaako se vain, että reserviläiset palaavat koteihinsa ja aloittaa sitten uudelleen? Tämä pelko jäi kytemään lukuisten rintamamiesten mieliin. Sotaa oli käyty, jotta omaiset, kodit ja työpaikat jäisivät ryöstämättä ja polttamatta. Sen takia oli seisty ja taisteltu, ettei samanlainen venäläinen mielivalta ja pakkokyyditykset toistuisi, mitä oli talvisodan jälkeen Virossa nähty.
Aselepo vaiensi aseet, mutta sota ei ollut vielä päättynyt. Saksalaiset tuli poistaa maasta omin voimin, jotta venäläiset eivät saisi aihetta lähettää paikalle apujoukkoja. Aseita piti myös alkaa piilottaa vastaisen varalle, jos aselepo ei johtaisikaan rauhaan, vaan taistelut alkaisivatkin uudelleen.
Aselepoa ja sitä seurannutta rauhaa ei ole koskaan juhlittu Suomessa erityisellä riemumielellä. Sodan tavoitteet jäivät toteutumatta, raajarikkoja oli hoitopaikat täynnä, pakolaisia ja kodittomia oli maassa satoja tuhansia ja tulevaisuus oli muutenkin epävarma.
Ajan kulu kuitenkin on osoittanut, että huonokin rauha on aina parempi kuin sota. Sota tuhoaa kaiken, mitä ihmiskunta on saanut rakennettua. Me suomalaiset olemme saaneet elää rauhassa 80 vuotta. Sodan käynyt sukupolvi on voinut rakentaa uudet kodit eikä niitä ole poltettu, on saatu valaa sillat ja rakentaa tiet eikä niitä ole räjäytetty, on voitu vetää vesi-, viemäri- ja sähkölinjat eikä niitä ole katkottu. Sodan jälkeen veteraanit ja sodanjälkeiset sukupolvet ovat luoneet tänne Suomenniemelle yhteiskunnan, missä voi vapaasti tehdä työtä tai olla tekemättä, opiskella tai olla opiskelematta, äänestää tai olla äänestämättä, uskoa Jumalaan tai olla uskomatta. Vain pysyvä rauha mahdollistaa yhteiskunnassa tällaisen vapauden.
Viime vuodet Ukrainassa ovat osoittaneet, että rauha ei ole mikään itsestään selvä olotila, mikä pysyy olemassa ilman tekoja. Rauha pidetään yllä osoittamalla, että tahtoa ja voimaa tarpeen vaatiessa löytyy. Tahto tarkoittaa, että olemme valmiit yhteistuumin koko yhteiskunta pistämään hanttiin, jos meitä uhataan. Voima tarkoittaa, että meillä on riittävästi tehokkaita aseita ja koulutettuja reserviläisiä niitä käyttämään.
Rukoilkaamme:
”Hyvä Taivaan Isä, rakas Jumala, pyydän sinulta, ettei maamme koskaan joutuisi tilanteeseen, jossa me reservin sotilaat joutuisimme koettelemaan todellista miehuuttamme.
Pyydän sinulta kuitenkin, että mikäli joku maatamme uhkaa, annat maamme poliittiselle johdolle viisautta tehdä päätökset oikea-aikaisesti, jotta ehdimme koota joukot ja hankkia sotatyössä tarvittavat työkalut. Sillä ilman työkaluja sotatyössä ei riitä edes reipas uhrimieli. Mieli murtuu ja syntyy vain uhreja.
Ja jos maamme sotaan joutuu, niin pyydän sinulta voimaa täyttää se vaativa sodan ajan esimiehen tehtävä, mikä meille reservin upseereille on annettu. Pyydän voimaa antaa käsky, vaikka tiedän sen johtavan alaiseni joutumisen äärimmäiseen kuoleman vaaraan. Pyydän lisäksi rohkeutta ottaa joukkojemme edessä se ensimmäinen askel, kuten meidät on opetettu joukkomme hyökkäykseen johtavan.
Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia. Iankaikkisesti. Aamen.”
Jari Piili
Hallituksen varapuheenjohtaja, Jäsenhankinta- ja huoltoupseeri
Reservin majuri
OSA 5/2024
Puheenjohtaja Lauri Valtonen
Katsaus KV-kentälle
NATO-maiden yhteinen reserviupseerijärjestö CIOR (Interallied Confederation of Reserve Officers) kokoontuu neljästi vuodessa. Pääkokous Summer Congress (SC) järjestetään heinä- elokuun taitteessa ja alkaneena kesänä vuorossa on Tallinna. Sen vastinparin toimii Mid-Winter Meeting (MWM) tammikuussa. Näiden välissä CIOR kokoontuu kahteen In-Between-Meetingiin (IBM), jotka toimivat tulevan kokouksen (SC tai MWM) valmistelukokouksina. CIOR:n valtuusto (council) kokoontuu jokaisessa näistä, mutta varsinaisia päätöksiä tehdään vain SC:ssä tai MWM:ssä.
Kevään 2024 IBM järjestettiin Tallinnassa, jossa ”tarkkailijana” mukana myös TRU:n edustus. Kokouksen tarkoitus oli valmistella tulevaa Summer Congressia, jossa CIOR:n puheenjohtajuus siirtyy Virolta yhteispohjoismaiselle ”Nordic Presidency” -tiimille. Puheenjohtajana tulee toimimaan norjalainen eversti Jørn Buø ja lisäksi tiimiin kuuluu NATO:n pysyvä edustaja eversti Benedikt Jonckers. Tiimiin on valittu tekijät Suomesta (3), Ruotsista (2), Norjasta (2) ja Tanskasta (2) ja se luotsaa CIOR:ia seuraavan kaksivuotiskauden kesästä 2024 kesään 2026.
Kokouksen rakenne oli hyvin johdonmukainen. Ensimmäinen päivä koostui tulevan presidencyn tehtävänjaosta ja suunnittelusta, toinen päivä councilin kokouksesta siihen liittyvine toimineen ja mielenkiintoisine esitelmineen, sekä kolmas päivä rakentui
”Carl Gustavilla” ampumisen ja Spring Storm 2024 -harjoituksen seuraamisen ympärille. Sattuneesta syystä Turun Reserviupseereilla on jatkossa erinomaisen suora kanava suoraan CIOR:n ytimeen, sekä poikkeuksellinen mahdollisuus saada heti tuoreeltaan KV-kentän kuulumisia tiedokseen. Joten pysykää kanavalla!
Lauri Valtonen
Hallituksen puheenjohtaja, TRU
Apulaispääsihteeri, CIOR – Interallied Confederation of Reserve Officers
OSA 4/2024
Nuorisoupseeri I Tuomas Pigg
Välillä on hyvä kääntää ajatuksensa, ei edes niin kaukaiseen menneisyyteen, vain reilun sadan vuoden päähän, jolloin juuri itsenäistynyt Suomi oli huomattavan jakaantunut ja myllerryksen vallassa. Vapaussodan päättymisestä tulee 15.5. kuluneeksi 106 vuotta.
Tuntuu välillä, että helposti pidämme itsestäänselvyytenä nykyistä yhteiskuntarauhaa ja itsenäisyyttämme sen suuremmin sitä ajattelematta. Kuitenkin kun katsoo pidemmältä ajanjaksolta historiaamme, ovat nykyiset olosuhteet enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Tämä kupla onkin viimeaikoina järkkynyt Venäjän hyökkäyssodan varjon johdosta. Sota on jälleen palaamassa ajatuksiimme ja elämäämme. Mitä jos joudunkin oikeasti rintamalle? Miten Suomi todellisuudessa pärjäisi täysimittaissa sodassa itänaapuriamme vastaan? Onneksi Puolustusvoimat ovat valaneet uskoa siihen, että Suomi on todella varautunut sodankin mahdollisuuteen, toisin kuin monet Eurooppalaiset kumppanimme. Moni tuudittautui Neuvostoliiton romahtamisesta alkaneeseen optimistiseen syvän rauhan aikaan. “This time is different” (Suomeksi: Tällä kertaa se menee eri lailla). Meneekö sittenkään?
Joka tapauksessa voimme olla tyytyväisiä siihen, että Suomi on kaiken kaikkiaan nykyään hyvin yhtenäinen. Pahimmassakin tapauksessa joudumme taistelemaan ulkoista uhkaa vastaan. Sisällissota, se vasta tuhoisaa onkin. Katkeruus, vääryydet ja häpeä jäävät elämään keskuuteemme sisällissodan jälkeen. Joku oli toisen mielestä väärällä puolella. Tuo teki näin ja tuo teki niin. Onneksi aika parantaa haavat. Nyt sata vuotta, ja nelisen sukupolvea myöhemmin, voimme uskoakseni hyvillä mielin sanoa että Vapaussodan arvet ovat vaalenneet ja jääneet historiaan. Vapaussotaa ei tietenkään tule silti unohtaa, vaan siitä tulee oppia. Voimmekin tänä päivänä ylpeänä seisoa yhdessä yhtenäisenä kansana ja sanoa me olemme valmiit, me pidämme yhtä.
OSA 3/2024
Perinne- ja veteraaniupseeri Seppo Halminen
Vuoden 2024 alkaessa elää joukossamme 2 000 sotaveteraania, joista sotainvalideja on n. 400 henkilöä. Veteraanien keski-ikä on 99 vuotta. Useat kymmenet sotaveteraanit ovat täyttäneet 100 vuotta. Puolisoita ja leskiä on elossa n. 6 500 henkilöä.
Sotaveteraanien rivien harventuessa veteraanityö organisoidaan perinnetyöksi sekä paikallisesti että valtakunnallisesti vuoden 2024 alusta lukien. Tämä on ollut myös veteraanien toive kautta maan. Valtakunnallisesti työ siirtyy vähitellen Sotaveteraaniliitolta Tammenlehvän Perinneliitolle, till Traditionsförbundet Eklövet, perustettu 24.4.2003. Liiton perustajajäseniä olivat Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto ja Rintamanaisten Liitto. Jäsenyhteisöjen lukumäärä on tänä päivänä 24 yhdistystä.
Kansallinen 37. Veteraanipäivän pääjuhla järjestetään Vaasassa 27.4.2024 klo 13.30. Teemana on: ”Veteraanien perintö turvataan – yhdessä onnistumme”.
Juhlahuoneiston nimi on Botniahalli, Papinsaarentie 2, Mustasaari. Juhlatilaisuus televisioidaan suorana lähetyksenä ja sitä voi seurata TV 1 kanavalla sekä Yle Areenassa.
Juhlan tarkempi ohjelma julkaistaan lähiaikoina. Veteraanipäivä on kansallinen yleinen liputuspäivä vuodesta 1988.
Turun Reserviupseerit osallistuu seppeleenlaskuihin, ja kannustaa myös jäseniä osallistumaan arvokkaisiin ja perinteikkäisiin tilaisuuksiin.
Kuluvan vuoden seppeleenlaskutilaisuudet ovat:
- 13.4.2024 Vapaussoturien haudalle, Unikankare. Turun vapautus.
- 16.5.2024 Vapaussoturien haudalle, Vapaussodan päättyminen.
- 6.12.2024 Itsenäisyyspäivänä, sankarihaudat
OSA 2/2024
Hallintoupseeri Taneli Kaleva
Elettiin tammikuuta 2017, kun PsRUK 249 Maximus vietiin upseerikerholle saunomaan. Jätin silloin Turun Reserviupseerit ry:n jäsenhakemuksen ja olen siitä asti ollut jäsen. Kiinnostus yhdistyksen toimintaa ja vapaaehtoista maanpuolustusta kohtaan on koko tämän ajan ollut kova.
Aktiivisuuteni on kuitenkin ollut todella vähäistä. Kun vuoden 2023 keväällä edeltäjäni yhdistyksen hallituksessa, talousupseeri Jasper Niuro, otti yhteyttä ja kysyi kiinnostuksestani hallitustyöskentelyä kohtaan, oli helppo sanoa kyllä. Näin mahdollisuuden parantaa aktiivisuuttani vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla.
Olen näin ollen yhdistyksen hallituksen tuorein vahvistus. Samalla kun minut valittiin talousupseerin pestiin, muutettiin titteli hallintoupseeriksi ja tehtävä kattaa jatkossa talousasioiden lisäksi yhdistyksen muita hallinnollisia asioita. Valmistuin 2023 keväällä Turun kauppakorkeakoulusta, jonka opiskelijayhdistyksessä Turun KY:ssä olin opiskeluaikana todella aktiivinen ja yhdistystoiminta onkin siksi lähellä sydäntä. Työkseni pyöritän omaa tilitoimistoani ja kun töissä ei numeroita saa ilmeisesti katsella tarpeeksi, yhdistyksen talousasioista vastaaminen vapaa-ajalla on hyvä lisä.
Vapaa-ajalla urheilen paljon ja monipuolisesti. Aiemmin tuli pelattua aktiivisesti salibandya ja
nykyään mailapelit vievät suuren osan vapaa-ajastani. Jos olet pelikaveria vailla, tule vetäisemään rohkeasti hihasta!
Oman asepalvelukseni suoritin 2016-2017 ja reserviupseerikurssini kävin siis Parolassa. Palvelukseni jälkeen ennen opiskelujani jäin kesäksi töihin Puolustusvoimille tuoreena vänrikkinä ja se on kyllä heittämällä ollut elämäni paras kesätyö. Tuosta kesästä jäi taskuun runsaasti johtamis- ja organisointikokemusta. Uskallan väittää, että kauhean monessa muussa kesätyössä ei 19-vuotias pojankloppi pääse johtamaan ja olemaan vastuussa yli 200 alaisesta. Pääsin myös oppimaan hyviltä johtajilta, kun oman komppaniani kantahenkilökunta ja erityisesti komppanian päällikkö olivat mielestäni todella taitavia johtajia. Vaikka Puolustusvoimat monesti mielletään kovan hierarkian ja kurin organisaatioksi, nuo johtajat opettivat minulle esimerkillä ja kokemuksella johtamisen merkityksen pelolla ja auktoriteetilla johtamisen sijasta.
Jotta TRU pystyy tarjoamaan jäsenilleen laadukasta ja opettavaista toimintaa, tarvitsee yhdistys terveen ja kestävän talouden. Yhdistyksen talouden tukipilari ovat jäsenmaksut. Jos siis luet tätä etkä ole vielä yhdistyksen jäsen, niin hae rohkeasti mukaan ja vinkkaa kaverille myös! Näin pystymme yhdistyksenä tuottamaan jäsenistöllemme laadukasta toimintaa.
Nähdään tapahtumissa! Oikein hyvää alkavaa kevättä!
OSA 1/2024
Vierailu- ja matkaupseeri Kari Kandelberg
Maanpuolustustahtoa menneisyydestämme
Seisoin kerran vartiossa Reserviupseerien patsaalla RUK:ssa. Patsaan laatasta laskin, että puolet reserviupseereista kaatui sodan aikana. Mietiskelin: keitä he olivat, missä kaatuivat. Mitähän omasta kurssista jäisi, jos puolet kaatuisi, kävi myös mielessä.
Minä olen Kari Kandelberg, 64-vuotias varareservin kapteeni. Kasvoin 70-luvulla Lapissa, sota näkyi edelleen maastossa romuina ja ammuksina. Kotikylämme oli ollut saksalaisten varikkoalueena ja poltettu lähtiessä. Sotaveteraanit olivat alta viisikymppisiä miehiä, saunassa näkyivät arvet ja alkoholi toi muistot Kiestingistä ja Ihantalasta. Kuuntelin tarinoita mielenkiinnolla, jututin satoja veteraaneja, luin paljon mitä sodista oli kirjoitettu ja kävin taistelupaikoilla. Vieraalla paikkakunnilla käyn aina sankarihautausmaalla. ”Sotapolku”-nettisivuja olen ollut tekemässä alusta lähtien, teen joukko-osastojen reittejä ja pienten ihmisten polkuja suuressa koneistossa. Kiinnostusta sotiin riittää edelleen.
Koen, että maanpuolustustahto on yhtä merkittävää kuin fyysinen kunto ja sotataidon osaaminen. Osa tahdosta syntyy muistamalla sotahistoriaamme. Olemme osa pitkää ketjua, jossa meitä ennen eläneistä reserviupseereista osa ovat joutui sotiin vuosiksi. Heidän esimerkkinsä velvoittaa. Sotahistorian tuntemus on myös reserviupseerien yleistietoa.
Olen TRU:ssa matka- ja vierailu-upseeri, ja tehtävä on minulle mieluisa. Tavoitteena on elävöittää sotahistoriaamme matkoilla mielenkiintoisiin kohteisiin saman henkisessä joukossa.
Olemme kiertäneet Turun pataljoonan jalanjäljissä Vapaussodassa. Viime keväänä järjestin RESUL:in 4 days marchin yhteydessä Turun sotilaskohteita kiertävän marssin. Järjestämme sen myös tänäkin vuonna. Itsenäisyyspäivänä kierrämme jo traditionaalisen Mannerheim-ristin ritareiden hautapaikkakierroksen. Muitakin kohteita on suunnitteilla.
Toivon, että näen monet teistä reissuillamme!
Kari Kandelberg
Reservin kapteeni
Vierailu- ja matkaupseeri
OSA 10/2023
Puheenjohtaja Lauri Valtonen
Johtamisen kerroinvaikutus.
Se ei ole mikään yleisesti hyväksytty tieteellinen termi, mutta se on tekijä, joka minua innostaa ja kannustaa. Ihminen voi saada omalla työllään ja panoksellaan aikaan vaikutuksen, mutta innostamalla ja johtamalla muita onnistumaan, hän voi moninkertaistaa ja vivuttaa vaikutusta. Se on kannustanut minua tarttumaan mahdollisuuksiin johtaa ja kehittyä johtajana – jotta voimme yhdessä saavuttaa enemmän.
Minä olen Lauri Valtonen, 43-vuotias perheenisä, pankinjohtaja, reservin kapteeni ja Turun Reserviupseerit ry:n puheenjohtaja. Minulle on aina ollut tärkeää hankkia osaamista, soveltaa sitä ja sen jälkeen monistaa sitä muiden hyödyksi joko kouluttajana tai johtajana. MPK:ssa olen toiminut yli 20 vuotta juuri tällä filosofialla, mutta olen ylpeä ja iloinen voidessani palvella myös turkulaisia reserviupseereita parhaan kykyni mukaan.
Reservin upseeristo on toiminut Isänmaan tukipilarina jo sadan vuoden ajan niin rauhan kuin kriisinkin aikana ja nyt meidän vahtivuorollamme tavoitteenamme on, että olemme mahdollisimman kykeneviä kantamaan tämän vastuumme. Yhdistyksen hallitus on työskennellyt hartiavoimin tarjotakseen jäsenistöllemme mahdollisuuksia kehittää ja hankkia uusia upseerin valmiuksia, mutta erityisesti työtä on tehty myös sen eteen, että tieto näistä mahdollisuuksista tavoittaisi mahdollisimman laajan joukon – myös jäsenpiirimme ulkopuolella olevia upseeriveljiämme ja -siskojamme. On myös etsitty keinoja tukea yhteiskunnallista valmiutta ja kehitetty yhteistyötä Aluetoimiston, viranomaisten, MPK:n ja muiden yhdistysten kanssa, mikä näkyy entistä laajempana yhteistoimintana ja toisaalta kasvaneena mahdollisuuksien kirjona jäsenillemme. Siksi toivonkin, että vuonna 2024 entistä laajempi joukko tarttuisi näihin mahdollisuuksiin ja varmistaisi oman kykynsä seistä vapautemme vartiossa.
Näillä sanoilla haluan toivottaa rauhallista ja turvallista Itsenäisyyspäivää ja toivon, että tapaan teistä laajan joukon yhdistyksemme itsenäisyysjuhlassa ja Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa.
OSA 9/2023
Liikuntaupseeri Klaus Sellman
”Vasen keuhko ja maksa. Rauhakylä perkele!”, tohtori Jäykkä huutaa kadun toiselta puolelta. Isoisäni Pauli Rauhakylä osallistui talvisotaan Mannerheimlinjan Leipäsuon lohkolla ja Jäykkä oli operoinut haavoittuneen lääkintämiehen. Talvisota alkoi marraskuun viimeisenä päivänä 1939 ja loppui 13. maaliskuuta 1940. Sota kesti 105 päivää. Nyt sodan alkupäivästä tulee kuluneeksi 84 vuotta.
Olen Klaus Sellman, 54-vuotias reservin luutnantti, ja toimin Turun Reserviupseerien hallituksessa maasto- ja kilpaurheiluvastaavana. Toimin liikunnanopettajana Turun normaalikoulussa. Norssi on yliopiston alaisuudessa oleva harjoittelukoulu opettajaksi opiskeleville ja sen yhteydessä toimii myös Turun kansainvälinen koulu ja IB-lukio.
Turun Reserviupseereilla on säännöllistä liikuntatoimintaa Virastotalolla ja Puolalankadulla. Toiminnan vetäjiä kuten Osmo Kuosaa, Heikki Impiwaaraa, Reijo Halmetta ja Juhani Lehtoa tarvitaan. Virastotalon jumppa on aina maanantaisin ja Puolalankadun kuntosali sekä uintivuoro ovat torstaisin. Hyvät tilat, hyvät vetäjät ja saunamahdollisuus urheilun jälkeen kannattaa jokaisen TRU:n jäsenen hyödyntää. Kilpailurintamalla olemme osallistujeet ampumahiihto-, juoksu ja suunnistuskisoihin sekä Jukolan viestiin. Lähitaistelukursseja on toivottu ja ne järjestetään keväällä.
Hyvä kestävyyskunto auttaa jaksamaan henkisesti. Turun seudulla löytyy paljon hyviä kuntotapahtumia joiden myötä kunto paranee. Omat suosikkini ovat viikkorastit, joita täältä löytyy lähes joka päivälle. Vinkkejä kannattaa katsoa rastilippu.fi sivustolta. Rogaining suunnistustapahtumia Turussa löytyy niin talvi-, yö- ja sprinttisuunnistuksena.
TOP 3 liikuntahaasteet ensi vuodelle:
- Testaa ulkokuntosalia ja ulkokuntoilulaitteita
- Käy pyöräilemässä historialliselle paikalle tai muistomerkille
- Osallistu viikkorasteille: rastilippu.fi
OSA 8/2023
Ampumaupseeri II Lauri Tuhkanen
Olen Lauri Tuhkanen, 33-vuotias reservin vänrikki ja toimin toisena ampumaupseerina nyt ensimmäistä vuotta. Aiemmin vastasin TRU:n nuorten upseerien toiminnasta. Ajattelinkin hyödyntää tämän blogivuoroni nostamalla esille muutamia lajeja, joiden avulla reserviläinen voi kehittää omaa ampumataitoaan.
Ensimmäisenä on syytä mainita aivan ”perus” reserviläisammunta. Se vastaa pitkälti kaikille armeijan käyneille tuttuja PV:n ammuntoja, joissa ammutaan maaten, seisten tai polvelta, joka kääntyviin tai kääntymättömiin tauluihin. RESUL ja sen jäsenyhdistykset järjestävät reserviläisammuntakilpailuja. TRU järjestää jäsenilleen perusammuntoja Raasissa ja lisäksi TRU:n ja Turun Reserviläisten yhteisille pienoispistoolivuoroille Kupittaalla on jäsenien mahdollista osallistua. Myöskään MPK:n järjestämiä ammuntoja ei tule unohtaa. Mikäli omasta armeija-ajasta onkin jo ehtinyt vierähtää tovi, eikä muutoinkaan ole tullut harrastettua ammuntaa, näillä on hyvä aloittaa.
Tätä tekstiä ei olisi mahdollista kirjoittaa mainitsematta sovellettua reserviläisammuntaa eli SRA:ta. Laji on viimeistään viimevuosina noussut ansaitusti suureen suosioon reserviläisten keskuudessa. Kyseessä on toiminnallinen laji, jossa pisteet muodostuvat ampujan tarkkuuden ja nopeuden mukaan. Ammuntasuoritukset vaativat usein liikkumista, lippaanvaihtoja jne., joten pelkällä tarkalla ammunnalla ei pärjää, vaan laji koettelee varsin laajalla skaalalla taistelutilanteessa vaadittavia teknisiä taitoja. Lajin harrastaminen vaatii SRA-kortin suorittamisen ja Turun Reserviupseerit mahdollistaa jäsenilleen osallistumisen SRA-teoriakurssille sekä yhdistyksestä löytyy henkilö, joka voi ottaa ampumakokeen suorituksen vastaan. Koska nykyään yhdistyksen jäsenistöstä löytyy jo varsin monta SRA-statuksen omaavaa henkilöä, jatkossa myös SRA-ammunnat tulevat osaksi yhdistyksen toimintaa.
IDPA (International Defensive Pistol Association) on toiminnallinen urheiluammuntalaji. Se on alun perin kehitetty Yhdysvalloissa aseellisten itsepuolustustilanteiden harjoittelua varten. Tämä on yksityiskohta, joka selittää mm. “concealed carry” -kotelovaatimuksen ja jolle ei kannata ainakaan Suomessa laittaa liikaa painoarvoa. Laji kuitenkin kehittää monipuolisesti erityisesti pistoolinkäsittelytaitoja ja toimii hyvin tukena SRA harjoittelulle tai enemmän pistooliammunnasta kiinnostuneelle reserviläiselle. Alustavien suunnitelmien mukaan TRU organisoi vuonna 2024 yhden IDPA-ammunnan perehdytyskurssin jäsenistölleen.
PRS-tyylinen ammunta on “toiminnallinen tarkka-ammuntalaji”. Siinä ammuntamatkat ovat yleisesti ottaen pidempiä kuin muissa toiminnallisissa lajeissa ja se tarjoaakin hyvän vaihtoehdon SRA:n tarkka-ampujakiväärirastien vähäisyyteen kyllästyneille tai muuten vain enemmän tarkka-ammuntaan kallellaan oleville reserviläisille. Lajissa tyypillisesti yksi suoritus kestää maksimissaan muutaman minuutin. PRS-tyylinen ammunta siis eroaa Resul:in tarkka-ammunnasta, jota ei tule myöskään unohtaa, mikäli kiinnostus kohdistuu puhtaasti tarkka-ammuntaan. Tätä kirjoittaessa TRU:n jäsenillä, jotka omistavat lajiin sopivan aseen, on ollut mahdollisuus osallistua Turun Reserviläisten PRS-vuoroille.
Viimeisenä täytyy ehdottomasti tuoda esille ResSoft. Kaikki aiemmin mainitut lajit kehittävät hyvin reserviläisen ampumataitoja, mutteivat mahdollista esim. erilaisten CQB-tekniikoiden harjoittelua liikkuvia ja takaisin ampuvia kohteita vastaan. ResSoft on airsoftin alalaji ja termi onkin lyhenne reserviläisairsoftista. Perinteisestä airsoftista ResSoft eroaa siten, että siinä käytetään aina todenmukaisia aseita ja varusteita sekä toteutetaan kurinalaisesti taktiikkaa, eikä näin ollen “Ramboilu” ole mahdollista. Helpoiten ResSoftin hahmottaakin ajattelemalla armeijassa tehtyjä harjoitteita ja vaihtamalla paukkupatruunoiden ja “laukaus, laukaus”-huutojen tilalle kuula-aseet. Turussa lajia on mahdollista harrastaa Turku Airsoft ry:n alaisuudessa toimivassa Ressoft-ryhmässä. Yleisemminkin erilaiset nykyaikaiset blowback kuula-/ilma-aseet tarjoavat tänä päivänä varsin hyvän mahdollisuuden treenata ja hioa asekäsittelytaitoa. Niillä ei luonnollisestikaan kykene kokonaan korvaamaan oikeilla aseilla harjoittelua, mutta yhdistämällä harjoittelun niillä sekä käymällä ampumassa laina-aseilla ohjatuilla vuoroilla, on mahdollista kehittyä varsin hyväksi ampujaksi omistamatta yhtäkään tuliasetta.
TRU:n ampumatoiminnasta on kerrottu myös Ampumasektorin välitilinpäätöksessä 2023.
OSA 7/2023
Koulutusupseeri Juha Parkkonen
Olen Juha Parkkonen, 54-vuotias reservin kapteeni ja vastaan Turun Reserviupseerien hallituksessa koulutuksen toteutuksesta ja kehittämisestä. Vastuullani on myös mm. MPK:n kursseja esittelevän liitteen laatiminen TRU:n kuukausittain ilmestyvään jäsenkirjeeseen.
Olen ollut aktiivisesti mukana vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä jo 1980-luvun lopulta lähtien, jolloin liityin melko tuoreena reservin alikersanttina silloisen Turun Korkeakoulujen Reserviupseerit(!) ry:n jäseneksi. Reserviupseeriksi kouluttauduin vasta hieman kokemusta reservissä kartutettuani ensimmäisellä Aliupseerista upseeriksi reservissä -kurssilla, joka järjestettiin Reserviupseerikoulussa Haminassa vuosina 2003–2004.
Ensimmäiselle MPK:n kurssille osallistumisestani on kulunut nyt jo yli 30 vuotta. Sen jälkeen olen ollut tekemässä ja kehittämässä reservin koulutusta sekä palkattuna Pääesikunnassa että eri maanpuolustusjärjestöjen paikallis-, piiri- ja valtakunnantason luottamustehtävissä ml. MPK:n hallituksen varapuheenjohtajan tehtävä. Tällä hetkellä olen mm. Reserviläisliitto ry:n hallituksen 1. varapuheenjohtaja ja Reserviläinen-lehteä julkaisevan Maanpuolutusyhtiö MPY Oy:n hallituksen jäsen. Siviilityökseni johdan Turun kaupungin linja-autoyhtiötä.
Kenttäkelpoisuuttani olen ylläpitänyt viime vuosina mm. osallistumalla erilaisiin sotilasmarsseihin. Käveleminen, jota marsseihin valmistautuminen tietysti vaatii, on minulle myös luonteva tapa jäsennellä ajatuksiani ja purkaa stressiä. Kesäyönmarssit, joita järjestetään nykyisin eripuolella Suomea, tulivat minulle tutuksi Tuusulassa jo parivuosikymmentä sitten ja Nijmegenin nelipäiväiselle 4Daagse-marssille olen osallistunut sotilasjoukkueessa kolmesti. Pandemian aikana kiinnostuin myös etämarsseista ja olenkin osallistunut kaikkiin tähän mennessä toteutuneisiin Varustelekan etäsotilasmarsseihin ja Reserviläisurheiluliiton Four Day March -tapahtumiin.
Lisätietoa marsseista löydät seuraavista linkeistä:
Nijmegenin nelipäiväiselle 4Daagse-marssi
Resul Four Day March -tapahtuma
Myös jo perinteeksi muodostunut RUL:n ja RES:n yhteinen Maaottelumarssi on jälleen kalenterissani syyskuussa. Kyseessä on matalan kynnyksen marssihaaste, jolla halutaan muistuttaa kaikkia reserviläisiä fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisen tärkeydestä. Hyväksyttyyn Maaottelumarssi-suoritukseen vaaditaan yhtäjaksoisesti suoritettu 10 kilometrin marssi joko kävellen tai juosten. Ajankohdan, varustuksen, marssiseuran ja -paikan voi kukin valita itse. Maaottelumarssin suojelijana toimii puolustusministeri Antti Häkkänen.
Lisätietoja Maaottelumarssista: https://www.rul.fi/maaottelumarssi-2023/
Tervetuloa mukaan liikkumaan!
Suomalaisten kiinnostus maanpuolustusta kohtaan on kasvanut voimakkaasti Venäjän hyökättyä Ukrainaa helmikuussa 2022. Kansalaiset haluavat päästä harjoittelemaan turvallisuuteen liittyviä taitoja, mikä on näkynyt MPK:n kurssien koulutusmäärien voimakkaan kasvuna. Etenkin ampumakoulutuksen suosio on ollut suurta. Koulutusmäärien kasvaessa kouluttajien tarve on selvästi lisääntynyt varsinkin, kun Puolustusvoimat hyödyntää samoja reserviläisiä kouluttajina myös kertausharjoituksissa ja vapaaehtoisissa harjoituksissa. Kurssien toteutuksessa ratkaisevan tärkeitä tuki-, kuljetus-, huolto- ja perustamistehtäviä pyyteettömästi hoitavat vapaaehtoiset ovat olleet myös kovilla. Toivonkin, että mahdollisimman moni TRU:n jäsen voisi osallistua MPK:n koulutuksen toteutukseen myös kouluttajana tai tukitehtävissä.
Lisätietoja tehtävistä: https://mpk.fi/lounais-suomi/
OSA 6/2023
Nuorisoupseeri I Tuomas Pigg
Olen Tuomas Pigg, 28-vuotias reservin luutnantti ja vastaan TRU:n Nuorten Upseerien toiminnasta yhdessä Alexander Gyllenbergin (res. luutnantti) kanssa. Olen ollut yhdistyksen jäsen varusmiespalveluksesta kotiutumisestani lähtien (2015) ja hallituksessa viimeiset kolme vuotta. Tällä kertaa on minun vuoroni kirjoittaa hallitusblogiimme, ja ajattelin käydä lyhyesti Nuorten Upseerien toimintaa läpi sekä kertoa mitä itse olen saanut toiminnastamme irti.
Nuorissa Upseereissa meillä on tavoitteena aktivoida yhdistyksemme nuorempaa sukupolvea ja järjestää heille suunnattua toimintaa. Vähintään kerran vuodessa on järjestetty, yleensä maksutta, jokin mielekäs aktiviteetti nuorille. Tällä kertaa käytiin tammikuussa pelaamassa paintballia porukalla. Nyt keväällä järjestimme kolme marssia: 20km, 30km ja 40km. Nuoret ovat erittäin aktiivisesti mukana myös yhdistyksen ampumatoiminnassa ja monesti olemme käyneet porukalla syömässäkin ammuntapäivän jälkeen. Nyt elokuun 25. pvä järjestämme lyhyen infoillan yhdistyksen toiminnasta nuorille jäsenillemme, josta lyhyen virallisen osuuden jälkeen jatketaan jokilaivakierrokselle. Kannustan kaikkia nuoria ja nuorenmielisiä osallistumaan matalalla kynnyksellä!
Yhdistystoiminta on ollut omalta osaltani hyvin antoisaa. Ennen hallitusaikaani kävin lähinnä välillä ampumassa yhdistyksen ampumaratavuoroilla, mutta sittemmin olen aktivoitunut paljon laajemminkin. Olen päässyt tutustumaan monenlaisiin hienoihin ihmisiin yhdistyksen kautta. On ollut myös kunniatehtävä edustaa yhdistystämme Turun linnassa aliluutnanttien ylennystilaisuudessa, jossa olen käynyt jo kolmena vuonna. Vastasin viime vuoden Itsenäisyyspäivän juhlien järjestämisestä ja juontamisesta, mikä oli sekin hyvin opettavainen kokemus. Yhdistyksen hallituksen vuosittaiset strategiapäivät ovat olleet myös mukavia tilaisuuksia suunnitella pidemmän aikavälin toimintaa ja tutustua hieman vapaamuotoisemminkin hallituksen muihin jäseniin. Tänä vuonna olen käynyt vähemmän ampumassa kuin tavallisesti, sillä pikkulapsiarki on vienyt mukanaan ja kalenterissa viikonloput ovat olleet tavallista täydempiä.
TRU:n toiminnassa mukana ollessaan tuntee hyvinkin konkreettisesti olevansa osana reserviupseerien sukupolvien jatkumoa. Toiminnassa on mukana hyvin laajalla otannalla sekä aivan viime vuosina varusmiespalveluksestaan kotiutuneita nuoria reserviupseereita kuin yli puoli vuosisataakin sitten kotiutuneita vanhempia velmuja. Yhdistyksen jäsenyys tarjoaa välillä mahdollisuuksia, joihin ei muuten oikein pääsisi käsiksi. Esimerkiksi vierailuja sotilaskohteisiin ja nyt syksyllä Rannikkolaivasto kutsui meiltä ryhmän osallistumaan heidän Jotokseensa.
Lähde siis sinäkin aktiivisesti mukaan toimintaan. Hyvää kesän jatkoa – törmäillään!
OSA 5/2023
Hallituksen puheenjohtaja Lauri Valtonen
Sunnuntaina 4.6. on Suomen Marsalkka Mannerheimin 156. syntymäpäivä, sekä Puolustusvoimain lippujuhlan päivä. Monet saavat tunnustusta pyyteettömästä työstään isänmaamme hyväksi ja haluankin lämpimästi onnitella kaikkia Teitä, joiden osaksi tänään tulee vastaanottaa huomionosoitus ylennyksen, kunniamerkin tai muun vastaavan muodossa.
Turun Reserviupseerien toimintavuosi on piakkoin puolessa, ja nyt onkin hyvä hetki hieman pysähtyä tarkastelemaan edesottamuksia. Reserviläis- ja erityisesti reserviupseeritoiminnalle on historiallisen suuri tilaus ja se näkyy erityisesti yhteistyössämme MPK:n kanssa. Turun Reserviupseerien jäseniä näkyy todella paljon erilaisissa harjoituksissa kehittämässä ja jakamassa omaa osaamistaan niin johtajina, kouluttajina kuin oppijoinakin. Puheenjohtajana olen tähän erityisen tyytyväinen. Meidät on koulutettu johtamaan ja kouluttamaan ja niitä taitojamme käyttämällä ja harjoittamalla täytämme velvoitettamme Isänmaalle.
Toisaalta, kaikki ei myöskään ole mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti. Turvallisuustilanteen johdosta NATO ei ota vastaan vierailijoita ja onkin luultavaa, että vierailumme NATO:n päämajaan siirtyy kunnes ovet taas aukeavat meille.
Saimme kevätkokousvieraaksemme Patria Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Panu Routilan ja erinomaisen esitelmän lisäksi hän tarjosi avartavia ja uusia näkökohtia puolustusteollisuuteen, jotka aivan näinä päivinä on jälleen erittäin ajankohtaista. Kevätkokous kutsui yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi pitkäaikaisen hallituksen puheenjohtajan kapteeniluutnantti (res) Juha-Pekka Sainion.
Ampumatoimintamme on ollut tänä vuonna aktiivista ja monipuolista, olen erityisen ylpeä ampumaupseeriemme työstä, sekä samoin Teidän kaikkien aktiivisuudesta ampumatoimintaan osallistumisesta ja sen kehittämisestä. Hallitus keskittyy kesän aikana syksyn toiminnan viimeistelyyn ja vuoden 2024 suunnitteluun, joten foorumi kehitystoiveille on nyt myös auki. Jatkuvana tavoitteenamme on kehittää meidän kaikkien toimintavalmiutta ja kenttäkelpoisuutta ja sen toteuttamiseksi meitä kaikkia tarvitaan!
Hyvät upseerit, suuret kiitokset vuoden 2023 ensimmäisestä puolikkaasta, aurinkoista Puolustusvoimain Lippujuhlan päivää ja vielä kerran onnittelut tunnustuksia saaneille.
Lauri Valtonen
Hallituksen puheenjohtaja
Reservin kapteeni
OSA 4/2023
Tiedotusupseeri I Teemu P. Peltola
Kesäkuu oli kuuma kaakonkulmalla vuonna 1995. Huohotimme hikeä valuen korkeassa polviasennossa peltoaukean reunalla, kuiva kieli kitalakeen muurautuneena. Aikaa alustavan taistelusuunnitelman tekemiseen oli muutama minuutti. Sitten yliluutnantti säntäsi takaisin pölyiselle soratielle ja pumppasi kädellään ”mars mars”. Infernaalinen juoksumarssi jatkui. Tätä kutsuttiin Reserviupseerikoulun panssarintorjuntakomppanian ohjuslinjalla maastontiedusteluksi.
Kun vajaan 15 kilometrin kierros oli viimein ohi, oli jano sanoinkuvaamaton. Koko pyrähdys piti selvitä yhdellä kenttäpullollisella, eikä tästä kerrottu etukäteen, joten pullot olivat tyhjenneet ensimmäisen tunnin aikana. Joku joi vettä ojasta. Ruokapaikalla ei meidän ruokiamme vielä näkynyt, mutta pioneerikomppanian upseerioppilaat tekivät kylläisen oloisena lähtöä. Ryntäsimme heidän pakinpesupönttöjensä kimppuun ja joimme ne ahnaasti tyhjiksi. Samean ja haalean veden seassa uiskennelleet perunanpalaset eivät haitanneet laisinkaan. Harvoin on vesi maistunut yhtä taivaalliselta. Voin yhä maistaa maun suussani.
Silloin en olisi arvannut, että tämänkaltaiset hetket hitsautuvat muistiin lopuksi ikää. Hetket, joina on pakko venyä, taipua ja kestää. Periksi ei saa antaa koskaan. Siinä kiteytyy reserviupseeriuden ydin, niin kuin minä asian ymmärrän.
Armeijan jälkeen lähdin opiskelemaan valtiotieteitä, tähtäimessä toimittajan ura. Silloin menin helpoimman kautta, sillä kirjoittaminen on aina ollut osa minua, eikä tunnu työltä lainkaan. Enkä näin 48-vuotiaana, yli 20 vuotta paikallisjournalismin parissa työskennelleenä, valita. Aamuisin ei edelleenkään harmita lähteä töihin.
1990-luvun loppupuolella istuin Turun yliopistossa viestinnän luennolla. Piirtoheittimelle iskettiin suomalaisen viestinnäntutkimuksen uranuurtajan, professori Osmo A. Wiion (1928-2013) muotoilemat viestinnän lait, joista ensimmäinen kuuluu: Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta. Pyörittelin silmiäni hämmentyneenä, mutta vähänpä tiesin. Tässä vaiheessa uraa Wiion laki osoittaa pitävyytensä päivittäin. Eikä se koske pelkästään joukkoviestimiä tai sosiaalista mediaa. Miettikääpä vaikka parisuhdetta.
Yhdistyksemme hallituksen nestorina ja pitkäaikaisena tiedotusupseerina Wiion laki on myös tullut tutuksi. On jäsenistölle lähetetty viesti millainen tahansa, niin epäonnistuminen on varmaa. Joku tulkitsee viestin väärin ja tekee siitä johtopäätöksensä. Tämä ei johdu viestin lähettäjästä tai vastaanottajasta. Tämä on viestinnän perusolemus. Se on epäonnistumisen taidetta.
Myös teot ovat viestejä. Isoisäni setä Edvin Peltola syntyi sukutilansa torppaan Keuruulla 4. helmikuuta 1874, eli 101 vuotta ja kolme päivää ennen minua. Hän oli nelikymppisenä perheetön vanhapoika, joka elätti itsensä sekalaisilla töillä. Ensimmäisen maailmansodan myllerrys ulottui junapitäjään asti, ja Edvin lähti Saksaan jääkärikoulutukseen, liittyen Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan marraskuussa 1915. Ikää oli 41 vuotta, eli suurin osa asetovereista olisi voinut olla hänen poikiaan. Lähdön motiivi on mysteeri, sillä lähisuvussa ei ollut sotilaita, eikä kukaan hänen veljistään ottanut osaa sisällissotaan. Perhe ei ollut poliittisesti aktiivinen.
Edvin selvisi Saksan itärintaman Misse-joen, Riianlahden ja Aa-joen taisteluista, ja liittyi Suomen armeijaan 7. helmikuuta 1918. Samalla päivämäärällä, jona olen syntynyt. Jääkärivaravääpeli Peltola komennettiin joukkueenjohtajaksi valkoisen armeijan ensimmäiseen sotilaallisesti järjestäytyneeseen yksikköön, eli Seinäjoen krenatööripataljoonaan, joka lähti etujoukoissa auraamaan auki tietä Tampereelle.
Ensimmäinen kova taistelu oli edessä Tampereen pohjoispuolella Länkipohjassa, jossa asemiin kaivautuneet punaiset pysäyttivät valkoisten etenemisen. Aamulla 16. maaliskuuta Edvin sai käskyn hyökätä lumisen peltoaukean yli vasten punaisten asemia. Hän käski miehet rynnäkköön ja kaatui ensimmäisenä konekivääritulessa. Hänen viimeiset hetkensä on dokumentoitu koruttomasti professori Heikki Ylikankaan teoksessa Tie Tampereelle (WSOY 1993).
Kun luin kirjaa ensimmäisen kerran, ymmärsin isosetäni viestin. Älä anna koskaan
periksi. Loppuun asti.
OSA 3/2023
Perinne- ja veteraaniupseeri Seppo Halminen
Vuoden 2023 alkaessa elää joukossamme 3000 sotaveteraania, joista sotainvalideja on 500.
Veteraanien keski-ikä on korkea, 97 vuotta. Yli 100 vuotiaita on kymmeniä henkilöitä. Veteraanien puolisoita ja leskiä, myös sotaleskiä on yhteensä 9000 henkilöä. Sotaveteraani, myös rintamaveteraani ja joskus lyhyemmin veteraani on sotaan osallistunut ja siitä hengissä selvinnyt henkilö. Sodassa haavoittunut on sotainvalidi, josta voidaan käyttää myös ilmaisua sotavammainen.
Sotaveteraaniliiton viralliselle sivulle pääset tästä.
Kansallinen veteraanipäivä 27.4. on juhlapäivä. Juhlallisuudet aloitettiin Lahdessa 27.4.1987 osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Kansallisena veteraanipäivänä muistetaan kaikkia sodan kokeneita henkilöitä, miehiä ja naisia.
Kansallista veteraanipäivää vietetään muistoksi Lapin sodan päättymisestä 27.4.1945 ja rauhan alkamisesta. Juhlapäivää kunnioitetaan juhlaliputuksella ja sotaveteraanien muistamisella. Joka vuosi järjestetään yksi valtakunnallinen päätapahtuma ja lukuisia muita tapahtumia eri paikkakunnilla. Vuosina 2020 ja 2021 ei kansallista veteraanipäivää voitu järjestää koronataudin takia.
Suomen sodissa, talvisota (1939-1940), jatkosota (1941-1944) ja Lapin sota (1944-1945),
palveli kaiken kaikkiaan 700 000 suomalaista. Heistä oli 600 000 miehiä ja 100 000 naisia.
Vuonna 27.4.2022 Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaa vietettiin Lappeenrannassa kutsuvierastilaisuutena, myös TV 1 ja Yle Areena -kanavilla. Kansallista veteraanipäivää juhlistettiin Haminassa yhteisellä ja avoimella juhlatilaisuudella 27.4.2022 klo 10.00 Johanneksen kirkossa
Kansallista 36. veteraanipäivää juhlitaan 27.4.2023 Turussa.
OSA 2/2023
Nuorisoupseeri Alexander Gyllenberg
Turun Reserviupseerit ry:n (TRU) tuoreimpana hallituslaisena, nuorisoupseerin kakkostehtävän miehenä vuodesta 2023 alkaen, vuoro vuoden toiseen hallitusblogiin päätyi minulle.
Reserviupseeriyhdistyksen hallituslaiset eivät ole pääsääntöisesti luutnantteja, kapteeneja ja majureita siksi, että he ovat olleet reserviupseeriyhdistyksen hallituslaisia, vaan siksi, että nämä muutenkin aktiiviset reserviläiset päätyvät usein myös reserviläisyhdistysten vastuutehtäviin. Otin tämän aiheen blogikirjoitukseni teemaksi, sillä tuoreena kotiutuneena minulla saattoi olla se näkemys, että tuo henkilö on ylennetty vain koska hän on ns. “yhdistysjermu”.
Ylennyksiin tarvittaviin kriteereihin voi tutustua puolustusvoimien sivuilta:
https://intti.fi/reservin-ylennykset
Olen 29-kesäinen turkulainen, reservin luutnantti Alexander Gyllenberg.
Yhdistyksen jäsenenä olen ollut jo vuoden 2014 loppukesästä, mutta päätyö paikallisessa reserviläisyhdistystoiminnassa on tullut suoritettua Turun Korkeakoulujen Reserviläiset ry:n (TuKoRes) toimissa. Hetki sitten päättyi kuuden vuoden hallitustyöskentely, joista kolme vuotta olin puheenjohtajana. Tilaisuus oli siis mitä oivallisin jatkaa alan yhdistystystyötä, nyt “aikuisten kerhossa” kuten taisin viime syyskokouksessa esittäytymisen yhteydessä mainita. TRU:n hallitustyön lisäksi vastaan Tuomas Piggin kanssa Nuorten upseerien toiminnan koordinoinnista, jäsenhankinnasta sekä toiminnan kehittämisestä.
Päivätyökseni toimin vanhempana analyytikkona keskikokoisessa kansainvälisessä yrityksessä, johon sisältyy itsenäisen toimistotyön ohella myös matkustamista Euroopassa. Koska työni sisältää pääsääntöisesti tietokonenäytöltä numeroiden tuijottelua, pohtimista ja laskemista, on kiinnostus maanpuolustuksesta ja sen minulle suomat eri aktiiviset mahdollisuudet tarjonneet hyvän vastapainon arkeen.
Kunkin reserviläisen urapolku on erilainen, mutta seuraavaksi haluan lyhyesti ja liikaa paljastamatta esitellä muutamia mahdollisuuksista ja mahdollistajista. Toivottavasti joku nuori, tai vähän vanhempikin, reipas ja asiallinen reserviläinen saa tästä vauhtia etenemiseen omalla polullaan!
Rohkenen ensinnäkin väittää, että pelkällä kotisohvalla odottamisella en kertauskäskyä olisi vieläkään saanut; oma-aloitteisuudella on ollut iso merkitys. Toisilla taas kertauskäskyjä on tullut liiankin kanssa, vaikkei niitä edes toivoisi. Ja toisekseen huomiona, että tarpeet, tavat, käytännöt, lait, asetukset, direktiivit ja määräykset ovat muuttuneet suuntaan jos toiseen edellisen 10 vuoden aikana, joten kaikki ei välttämättä järjestyisi nykypäivänä täysin samalla tavalla.
1. Lukiolaisena osallistuin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) järjestämään lukiolaisten turvallisuuskurssille, jota oltiin koulussa mainostettu ”armeija-tapahtumana” (mitä tämä ei siis ollut). Teoriassa minun on tässä kohtaa pitänyt tietää MPK:n olemassaolosta, olin sentään onnistunut MPK:n kurssikalenterin kautta itse ilmoittautumaan. Mieleen jäi kuitenkin “armeija-tapahtuman” opit PJ-teltan pystyttämisestä ja kipinävuoroista, sekä reserviläisen urapolulle kaikista tärkein, tieto tämän kurssin olemassaolosta.
2. Reserviläinen on lähtökohtaisesti suorittanut varusmiespalveluksensa. RU-kurssi oli kohdallani 243 ”Vaisto”, yksikkö Sissikomppania. Jäin hetkeksi vielä valtion palkkalistoille. Aselaji-, koulutus-, ja johtamisosaamisen kartuttamisen lisäksi tärkeimmäksi taidoksi reserviläisen urapolulle jäi ymmärrys kotivaruskunnasta, sen lähialueista sekä tukiorganisaatioiden toimintatavoista. Muutamia tuttavuuksiakin tuli solmittua. Haluan kuitenkin korostaa, että jatkon kannalta ainoa välttämättömyys oli itse varusmiespalveluksen loppuun suorittaminen. Lopuksi liityin vielä aselajikiltaan sekä TRU:hun.
3. M05 vaihtui opiskeluelämään Turussa. Kaveri kysyi olisinko kiinnostunut osallistumaan ampumatapahtumaan. Järjestäjä oli TuKoRes johon jäinkin erinäisiin vastuutehtäviin moneksi vuodeksi. Sovellettu reserviläisammunta (SRA) jäi harrastukseksi. Tärkeintä reserviläisen urapolulle oli, ja on edelleen, kaikki ne solmitut tuttavuudet reserviläisjärjestön kautta.
Törmäsin sattumalta henkilöön, joka toimi aikaisemmin mainitun lukiolaisten turvallisuuskurssilla kouluttajana: tiedustelinpa miten minäkin pääsisin kouluttajaksi. Osasinhan koulutettavat aiheet varsin hyvin, ja ”M05-hammasta” taisi kolottaa. Pääsin kouluttajaksi seuraavalle kurssille, missä jälleen kerran tutustuin uusiin henkilöihin joilla oli paljon kerrottavaa ja jaettavaa reserviläistoiminnasta. Päädyin tämän uuden kaverin kautta mm. Hollannissa järjestettävään Vierdaagse 160 km:n sotilasmarssille, huikea kokemus!
Samanaikaisesti olin tiedustellut aselajikillalta pääsyä Viroon laskuvarjohyppykurssille. Kysymykseni ei ikinä saanut vastausta, mutta eräs toinen killan jäsen tiedusteli olinko halukas liittymään hänen pyörittämään paikalliseen maaliosastoon. Maaliosasto toimi siis harjoitusvastustajana Puolustusvoimien MPK:lta tilaamilla harjoituksilla. Postiluukusta alkoi tipahtelemaan kutsuja Puolustusvoimien vapaaehtoisiin harjoituksiin (PV VEH). Kyseinen maaliosastotoiminta on sittemmin lakannut, mutta sen jäsenet pitävät edelleen yhteyttä.
4. Näiden yllä mainittujen järjestöjen ja organisaatioiden kautta solmittujen tuttavuuksien kautta, sekä niissä tehdyn työn johdosta, on vuosien saatossa tipahdellut kyselyitä hoitamaan ja järjestämään toinen toistaan mielenkiintoisempia ja vaativampia tapahtumia ja tehtäviä. Tapahtumien ja tehtävien vaihtumisen johdosta myös käskettyjen kertausharjoitusten määrä kasvoi.
Top 3 vinkkiä reserviläisen urapolulle:
– Ylläpidä vähintään tehtävääsi vaadittavaa kuntoa, näytä asialliselta ja uskottavalta.
– Osallistu maanpuolustukselliseen työhön, tutustu toisiin ja kasvata verkostoasi.
– Jos/kun sinulle tarjoutuu mahdollisuus osallistua tai hoitamaan jotakin, oli se miten pientä tahansa, ota se vastaan ja toteuta se huolella!
OSA 1/2023
Markkinointiupseeri Lauri Toivola
Tervetuloa Esikuntataajuudelle! Markkinointiupseerin elementissä minulle napsahti nakki ensimmäiseen hallitusblogivuoroon. Nimeni on Lauri Toivola, ja TRU:n hallituksen markkinointiupseerina olen saanut kunnian toimia vuodesta 2022 alkaen. RUL:n jäsen olen ollut jo kotiutumisesta (14.12.2017) lähtien, ensin kotiseutuni yhdistyksessä, mutta sittemmin kun opiskelut veivät oikeaan pääkaupunkiin, eli Turkuun, liityin paikallisiin järjestöihin. Ensimmäiset vuodet kotiutumisen jälkeen kuluiuvat opiskelijaelämän pyörteissä, mutta koronan herättämänä vuonna 2020 aktivoiduin vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla. Siitä saakka olen ollut niin sanottu aktiivireserviläinen.
Olen gradua vaille valmis kauppatieteiden maisteri, joka on kiinnostunut varsinkin organisaatioiden toiminnasta ja johtamisesta. Opiskeluiden ohella olen pyrkinyt olemaan aktiivinen opiskelijajärjestöissä: tämä toiminta on tukenut kiinnostustani organisaatioiden toiminnan johtamista kohtaan. Vastaavasti maanpuolustus- ja reserviläistoiminnassa huomaan jatkuvasti kiinnostuvani entistä enemmän sotilasjohtamisesta ja sotilasorganisaation toiminnasta. Valitettavasti Ukrainan sodan myötä sotilasorganisaatioiden toiminta on tullut osaksi tavallisten ihmisten arkea. Uutisissa saatetaan kertoa, miten VDV:n maahanlaskuoperaatio on epäonnistunut, taikka Venäjän tiedustelupalvelut ovat tuottaneet väärää tietoa päätöksenteon tueksi. Valitettavat tapahtumat Ukrainassa kuitenkin osoittavat, että reserviläisenkin on hyvä olla kartalla maanpuolustusjärjestelmän perusasioista sekä esimerkiksi huoltovarmuusasioista. Tiesitkö esimerkiksi, että lähes 90% Suomen viennistä ja tuonnista kulkee meriteitse?
Sotilasjohtamista ja organisaatioiden johtamista sotilasnäkökulmasta on hyvinkin mahdollista opiskella myös reservissä, jos kiinnostusta riittää. MPK tarjoaa useita kursseja, joiden avulla voi opiskella esimerkiksi taktiikan perusteita. Aiheesta on julkaistu runsaasti kirjoja ja podcasteja, jotka mahdollistavat syvemmän reserviläisen ymmärryksen johtamisesta, organisaatioista, historiasta ja taktiikoista. Omaksi harmikseni opiskelut, työt ja harrastukset ovat vieneet paljon aikaa lukemiselta, mutta podcastien myötä on mahdollista tiukan aikataulunkin puitteissa oppia uutta.
Ennen kuin listaan alle omat suosikkini, haluan siteerata Yhdysvaltain merijalkaväen entistä kenraalia James ”Jim” Mattisia liittyen äsken mainitsemaani lukemisen laiminlyöntiin. Mattisin mukaan jatkuvan oppimisen filosofia on läpileikannut hänen kaikkea toimintaansa 1970-luvun USMC-vuosista Irakin ja Afganistanin sotien kautta aina 45. POTUS:n puolustusministeriksi saakka – ja sen jälkeenkin.
”The problem with being too busy to read is that you learn by experience (or by your men’s experience), i.e. the hard way. By reading, you learn through others’ experiences, generally a better way to do business, especially in our line of work where the consequences of incompetence are so final for young men.”
TOP 3 johtajuuskirjat:
- Jim Mattis, Bing West: Call Sign Chaos: Learning to Lead.
- Jocko Willink, Leif Babin: Extreme Ownership: How U.S. Navy SEALs Lead and Win.
- Risto Siilasmaa, Catherine Fredman: Paranoidi Optimisti: Näin johdin Nokiaa murroksessa.
TOP 3 johtajuus- ja maanpuolustuspodcastit:
Lauri Toivola
Viestintä- ja markkinointiupseeri
Reservin luutnantti