Tarvitaan kykyä ja tahtoa
Valitettavasti vuosi 2026 on alkanut entisestään epävarmemmassa turvallisuusympäristössä. Erilaiset uhkat, riskit ja haasteet eivät kaikki ole kaukaisessa horisontissa, vaan monet niistä on havaittavissa Euroopassakin.
Omien tavoitteiden saavuttamiseen ja etujen puolustamiseen käytetään moninaisia poliittisia, sotilaallisia, taloudellisia sekä informaatioon ja teknologiaan liittyviä vaikutuskeinoja yhä röyhkeämmin.
Muuttuvassakaan toimintaympäristössä ei kaikki vanha koskaan häviä. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola totesi tammikuussa 255. maanpuolustuskurssin avajaisissa, että kyky olla valmiina on erittäin tärkeää – tahto varautua on elintärkeää.
Jaakkolan mukaan meidän on varauduttava skenaarioihin, joissa meitä haastavat aika ja tapahtumien nopeus, geopolitiikan realiteetit sekä sotilaallisen voiman kehitysnäkymät turvallisuusympäristössämme. Kartta ei muutu. Itämeri, arktinen alue tai itäraja sekä niissä esiintyvät haasteet eivät ole meille uusia.
Sotilasstrategisella tasolla olennaista on olla tekemättä päätöksiä hätiköidysti, pintatilanteen perusteella. Käytössä on enemmän ja nopeammin informaatiota kuin koskaan, ja tulkinta on vaikeutunut samassa suhteessa. Haasteeksi saattaakin muodostua tarve liiankin nopeasti muodostaa yksinkertaisia selityksiä monimutkaisille tapahtumaketjuille, Jaakkola muistutti.
Kaiken lähtökohtana on valmius. Nykyisen turvallisuusympäristön ristipaineissa tulevaisuuden Puolustusvoimia rakennetaan vaiheittain, valmiudesta huolehtien. Kysymys ei ole pelkästään siitä, miten sopeudumme, vaan myös miten saavutamme suhteellisen edun.
Jaakkola muistutti vanhasta sanonnasta, jonka mukaan maanpuolustus on liian tärkeä asia jätettäväksi vain sotilaiden vastuulle. Se on kaikkien velvollisuus ja oikeus. Tässä työssä ei ole kyse vain aseista tai sotilaallisesta valmiudesta, vaan laajemmin suomalaisesta kokonaisturvallisuuden mallista, jossa toimijoita olemme me kaikki.
Suomalainen puolustusjärjestelmä on outo lintu maailmalla: laajasti toteutuva asepalvelus, suuret sodanajan joukot, reserviläisten keskeinen rooli osana puolustustamme, korkea maanpuolustustahto, suomalainen kokonaisturvallisuuden malli, laaja vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta sekä tiivis yhteistyö reserviläisten ja puolustusvoimien kesken ovat kaikki asioita, joita ei pääsääntöisesti muissa Euroopan maissa ole.
Meidän eurooppalaisittain varsin suurista sodanajan joukoista peräti 97 % on reserviläisiä. Siksi reservin reserviläisten, ja erityisesti koulutetun reservin päällystön, tärkeä rooli on pitää huoli omasta osaamisesta ja toimintakyvystä.
Reserviupseereilta on aina vaadittu paljon ja niin pitääkin vaatia. Reserviupseereiden kaksoistehtävästä johtajina sekä siviili- että sotilasorganisaatioissa hyötyy edelleen koko Suomi.
Reserviupseerius ei ole kiinni sijoituksesta sodan ajan joukkoihin tai sen puuttumisesta. Moni reserviupseerikoulutuksen saanut tekee arkityönsä sellaisissa yhteiskunnan vastuutehtävissä, että he jatkaisivat noissa samoissa tehtävissä myös poikkeusoloissa. Reserviupseerius ei myöskään pääty siihen, kun henkilö saavuttaa reservistä poistumisiän, aikaisemmin 60 vuotta, nykyisin ja jatkossa 65 vuotta.
Erityisesti maanpuolustukseen ja reservin toimintaan liittyvissä kysymyksissä käännytään usein reserviupseereiden ja muiden aktiivireserviläisten puoleen. Näin sen pitää ollakin, koska meillä on koulutuksemme ja oman kiinnostuksemme perusteella keskimääräistä paremmat tiedot turvallisuusasioista. Pidetään oma osaaminen ja toimintakyky kunnossa edelleen RUL:n 95-vuotisjuhlavuonna 2026.
