Liitto kerää reserviupseerien RUK-muistoja
”Silloin, kun minä olin armeijassa…”
Moni armeijan käyneen henkilön tarina alkaa näillä sanoilla. Tämän jälkeen ”hylsyt” yleensä lentelevät, toisinaan lyhyissä kaarissa, toisinaan hieman isommissa. Monet tapahtumat on koettu sellaisissa ääriolosuhteissa, että Puolustusvoimien harjoitusalueet tuntuvat juttujen perusteella olevan sääolosuhteiltaan maantieteellisessä mielessä peräti poikkeuksellisia. Ruoka syötiin leireillä kypärästä, siivouspalvelu on suoritettu hammasharjalla, ja marssit ovat olleet vähintäänkin satoja kilometrejä.
Aina oltiin vähintäänkin kovempia, kuin nykyiset asepalveluspolvet.
Monet kamalaltakin vaikuttaneet muistot ovat saaneet ajan myötä kultareunuksen ja niille naureskellaan erityisesti omien palveluskavereiden kanssa. Mutta armeijamuistot ovat myös kollektiivisia, jotka enemmän tai vähemmän yhdistävät kaikkia palveluksen suorittaneita henkilöitä – ajasta, koulutustasosta tai sukupuolesta riippumatta. Samalla oma kokemus asettaa kuullut tarinat myös perspektiiviin: kuulija ymmärtää, ettei kovin monella talvikurssillakaan pakkasta ole ollut neljääkymmentä astetta, vaikka se on siltä saattanut upseerioppilaasta silloin tuntua.
RUK:n täyttäessä vuonna 2020 pyöreät 100 vuotta Suomen Reserviupseeriliitto kerää reserviupseerien muistoja omilta Reserviupseerikurssiajoiltaan. Mikä tapahtuma omalta kurssiltasi on jäänyt mieleen? Kerro se meille tällä lomakkeella.
Tarinoita kerätään vuoden 2020 loppuun asti ja niitä julkaistaan mm. liiton sosiaalisessa mediassa ja verkkosivuilla. Voit jättää niin monta tarinaa, kuin haluat.
”Ne ihanat muistot aamuista Hiltonissa. Olimme samalla käytävällä PST-komppanian kanssa. IT-patterin päivystäjä herätti meidät ystävällisesti toteamalla ”patterissa herätys”. Sen jälkeen alkoi käytävän toisella puolella aivan toisenlainen meininki. Naapurin päivystäjä käytti ääntä ihan reilusti ”PST- komppaniassa herätys! Tupa Jänisjärvi! Miestä ovelle!..”. Pitkään me mietimme millä he saavat itsensä piiskattua tuollaiseen kiimaan vielä koulutuksen tässä vaiheessa. Paras analyysi oli, että naapurin päivystäjä pureskelee paketin sinisiä Mynthoneita ja juo lasin kylmää vettä. Tämän jälkeen naapureita kutsuttiinkin Mynthon-miehiksi.”
Nimim. IT-mies on herrasmies
”Kurssin ylivoimaisesti mieleenpainuvin hetki on JOHAmarssilta. Ryhmämme aloitti vahvasti, mutta maaliin pääsimme vain 2 taistelijan voimin toisiamme tsempaten ja toistemme varusteita kantaen. Ystävyys ja toveruus kesti usean vuoden kurssin jälkeen, mutta nyt tiet ovat vieneet hieman erilaisiin suuntiin elämässä. Tämä marssin tällä ryhmällä olisin valmis ja halukas tekemään koska tahansa uudestaan.”
Nimim. Routa
