Presidentti vahvisti aselain

Jatkossa yksityishenkilöille käsiaseisiin annettavat aseluvat ovat ensin määräaikaisia, voimassaoloaika on enintään viisi vuotta. Tämän jälkeen luvan saa toistaiseksi voimassa olevana, mutta luvanhaltijan on viiden vuoden välein osoitettava harrastuksensa jatkuminen. Henkilökohtaisen käsiaseluvan voi saada vasta kahden vuoden aktiivisen harrastamisen jälkeen. Muiden kuin käsiaseiden, esimerkiksi metsästyskiväärien ja -haulikoiden, osalta lupien voimassaoloon tai harrastuksen osoittamiseen ei tule muutoksia.

Nyt voimassa olevat aseluvat säilyvät ennallaan, eikä niiden haltijoilta vaadita käsiaseidenkaan osalta todistusta aktiivisesta ampumaharrastuksesta. Käsiaseilla tarkoitetaan pistoolia, pienoispistoolia, revolveria ja pienoisrevolveria.

Ikärajat nousevat

Uudistuksen myötä käsiaseluvan ikäraja nousee kahteenkymmeneen vuoteen. Muiden kuin käsiaseiden osalta hankkimis- ja hallussapitoluvan ikäraja nousee 18 vuoteen. 15 vuotta täyttänyt voi kuitenkin saada rinnakkaisluvan kivääriin, pienoiskivääriin, haulikkoon tai yhdistelmäaseeseen.

Hakijalta vaaditaan myös soveltuvuustesti ja ampumaseuran asekouluttajan antama todistus harrastuneisuudesta. Lisäksi poliisi voi pyytää tarvittaessa hakijasta lääkäriltä suoraan hänen terveystietojaan. Uudistuksen myötä lääkäreillä on velvollisuus ja muilla terveydenhuollon ammattilaisilla oikeus ilmoittaa poliisille henkilöstä, jonka voidaan painavista terveydellisistä syistä katsoa olevan sopimaton aseluvan haltijaksi.

Ampuma-aseiden määritelmää laajennettiin uudistuksessa kattamaan myös esineet, jotka ovat helposti muunnettavissa ampuma-aseiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi osa starttipistooleista. Luvanvaraisiksi osiksi tulevat jatkossa myös aseen rungot, sulkulaitteen osat sekä äänenvaimentimet.

Lakimuutokset tulevat voimaan 13.6.2011.

Valtioneuvoston tiedote asiasta: http://www.valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=321215

Reserviupseeriliitto

Kirjoitus on Suomen Reserviupseeriliiton julkaisu. Se on vapaasti lainattavissa ja käytettävissä, kunhan kirjoituksen alkuperäinen lähde mainitaan kirjoituksen yhteydessä.