Ukrainan oppeja
Ukrainan sota eli Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkoi helmikuussa 2014, jolloin Venäjä valtasi Krimin. Samana vuonna alkoi myös Itä-Ukrainan sota Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistien välillä. Täysimittainen sota alkoi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.
Nyt kolmen ja puolen vuoden jälkeen on nähtävissä ensimmäisiä liikahduksia aselevon ja rauhan löytämiseksi, mutta kovin nopea tilanteen rauhoittuminen ei valitettavasti ole vielä näköpiirissä. Ukraina joutuu vielä pitkään taistelemaan resursseiltaan ylivoimaista vihollista vastaan ja länsimaiden on jatkettava Ukrainan taloudellista ja sotilaallista tukemista.
Laajamittainen sota 2020-luvun Euroopassa on vaikuttanut monella tavoin myös Suomen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Ukrainan sodan opeista on meillä Suomessakin paljon opittavaa.
Puolustusvoimain komentaja Janne Jaakkola pohti viime syksynä Maanpuolustuslehden haastattelussa tärkeimpiä Ukrainan sodan oppeja. Näitä ovat mm. uusien ja perinteisten suorituskykyjen näyttäytyminen taistelukentällä rinnakkain. Droonien, lennokkien ja lennokkiaseiden käyttö on runsasta kaikilla tasoilla. Tapa taistella ja tapa suojautua muuttuu kaikilla tasoilla. Oikea-aikaisella tilannekuvalla ja sen viiveettömällä jakamisella on suuri merkitys. Jaakkola muistutti samalla, että hieman vanhemmatkin aseet ovat vielä käyttökelpoisia ja tehokkaita oikein käytettyinä.
Puolustusvoimat seuraa Ukrainan sodan oppeja tarkasti ja ne vaikuttavat melko nopeasti niin meidän koulutukseemme ja kalustohankintoihinkin.
Reservin johtajille uudet opit tarkoittavat tietenkin uusien välineiden ja toimintatapojen opettelua, mutta reserviupseeriuden perusteet ja vaatimukset eivät ole muuttuneet mihinkään. Edelleen meidän toimintamme keskeisiä tehtäviä ovat henkilökohtaisen ja oman sodan ajan joukon sotilasosaamisen varmistaminen. Lisäksi kaikkien reserviupseerien tulee huolehtia omasta toimintakyvystään. Fyysisen toimintakyvyn ylläpito on usein varsin helppoa: liikutaan säännöllisesti ja monipuolisesti niin, että toimintakyky on annettuun tehtävään riittävä. Tämän lisäksi meidän on pidettävä huolta myös sosiaalisesta, eettisestä ja psyykkisestä toimintakyvystämme.
Näihin viimeksi mainittuihin kokonaistoimintakyvyn osa-alueisiin on kiinnitetty paljon huomiota mm. viimeksi päättyneellä Haminan reserviupseerikurssilla (266, Isku). RUK:ssa saatuja kokemuksia voidaan ja pitää lähivuosina jalkauttaa myös reserviläisten koulutukseen. Itsestään selvää on, että kokonaistoimintakyvyn vaatimukset eivät kosketa vain sodan ajan joukkoihin sijoitettuja henkilöitä, vaan ne ovat tärkeitä kaikille kansalaisille.
Koko reserviupseerikunnalle tärkeä tehtävä on myös maanpuolustustahdon ylläpito. Meidän on omalla toiminnallamme ja esimerkillämme varmistettava, että varusmiespalvelukseen löytyy Suomessa riittävästi nuoria myös 2030-luvulla. Niin hyvä kun nykyinen järjestelmämme onkin, niin pienenevien ikäluokkien Suomessa pitää tehdä merkittäviä muutoksia, jotta maanpuolustusvelvollisuus ja asevelvollisuus sen osana täyttää niille asetetut vaatimukset ensi vuosikymmenelläkin.
