Miten asevelvollisuutta kehitetään niin, että luottamus säilyy?
Nuorten aikuisten näkemyksiä käsittelevä tuore tutkimus vahvistaa kaksi asiaa yhtä aikaa: maanpuolustustahto on vahva, ja asevelvollisuusjärjestelmällä on laaja tuki. Samalla enemmistö nuorista katsoo, ettei nykyinen toteutustapa ole paras mahdollinen. Tämä ei ole ristiriita, vaan viesti kehittämisen tarpeesta.
Reserviupseeriliitossa keskustelua asevelvollisuuden tulevaisuudesta on käyty jo usean vuoden ajan. Aihe nousi liiton piirissä esiin jo vuonna 2020, ja vuonna 2023 perustettiin työryhmä arvioimaan järjestelmän kehittämistarpeita. Työ asevelvollisuuden liittyvän keskustelun eteen ei siis ole liitossa uutta, vaan asian eteen on tehty töitä jo vuosia.
Viimeistään nyt keskustelu on kuitenkin siirtynyt uuteen vaiheeseen, ja myös Puolustusvoimat toivovat keskustelun edistämistä. Muutostarve on tunnistettu laajasti, ja samaan aikaan toimintaympäristö sekä yhteiskunnalliset odotukset muuttuvat. Ikäluokkien pieneneminen asettaa järjestelmälle konkreettisia reunaehtoja, eikä ratkaisuja voida siirtää enää kauemmas tulevaisuuteen.
Keskustelun lähtökohdat ovat selkeät. Suomen puolustus rakentuu jatkossakin velvoittavuuden, laajan reservin ja koko yhteiskunnan osallistumisen varaan. Näitä periaatteita ei olla purkamassa, mutta niiden toteutustapoja on voitava tarkastella avoimesti.
Samalla on syytä kiinnittää huomiota siihen, miten oikeudenmukaisena järjestelmä koetaan. MTS:n tuore tutkimus kertoo, että vaikka asevelvollisuudella on edelleen vahva tuki, enemmistö nuorista ei pidä nykyistä mallia parhaana mahdollisena (54 %). Tämä kertoo siitä, että järjestelmää halutaan kehittää. Erityisesti nuorille aikuisille on tärkeää, että vastuu jakautuu reilusti ja järjestelmä koetaan omaksi. Jos tämä tunne heikkenee, heikkenee myös järjestelmän toimivuus.
Vaihtoehtoja on useita, eikä yksikään niistä ole ongelmaton. Siksi keskustelussa tarvitaan huolellista punnitsemista ja kykyä tarkastella eri ratkaisujen vaikutuksia kokonaisuutena. Samalla on tunnistettava, että vapaaehtoisuuteen perustuva malli ei yksin riitä turvaamaan Suomen puolustusta.
Seuraava askel ei ole yksittäinen ratkaisu, vaan yhteinen keskustelu siitä, millainen asevelvollisuusjärjestelmä palvelee Suomea parhaiten myös tulevaisuudessa. Millä tavoin yhdistämme puolustuskyvyn, oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnan kestokyvyn?
Keskustelulle on nyt tilaa, mutta ei rajattomasti aikaa.
