Afganistanin hallinnon romahtaminen länsijoukkojen vetäytyessä ja Talebanin uudelleen nousu valtaan on viimeviikkojen ykkösuutinen ja syystä. Analyyseja syistä, seurauksista ja tulevista toimenpiteistä on jo nähty mutta tilanteen ollessa vielä kesken, lienee turvallista odottaa ennen kuin mitään ”lopullista analyysia”. Tästä tullaan puhumaan pitkään ja Afganistanin tapahtumat ovat aiheina graduille, väitöskirjoille, tutkielmille ja artikkeleille tulevien vuosien aikana.
Blogikirjoitukseen nappaan muutaman seikan, jotka kriisi on nostanut omassa mielessäni pintaan. Mitä voimme oppia niistä itse ja olisiko meidän päättäjillämme syytä oppia myös, kun puhutaan vapaaehtoisen maanpuolustuksen tärkeydestä?
Hallituksen joukoilla oli kaluston ja mieslukumääräinen ylivoima Talebaniin nähden. Joukkojen koulutuksen laadusta en ole nähnyt suoraa vertailua mutta yleistäen kai voidaan todeta, että Talebanin joukkojen osaaminen perustui kentällä saatuihin kokemuksiin, hallituksen joukoilla suuremmassa osassa oli länsivaltojen antama koulutus. Toki kenttäkokemusta löytyi tältäkin puolelta.
Julkisuudessa on tuotu erityisesti esiin maanpuolustustahdon merkitys. Afganistanin hallinnolla ja joukoilla sitä ei ollut. Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä (ei toki ainoa) selittävä tekijä hallinon ja armeijan totaaliselle romahtamiselle. Se on elävä esimerkki ja muistutus meille kaikille vapaaehtoisen maanpuolustuksen parissa työtä tekeville sen tärkeydestä. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön kaksi merkittävintä osa-aluetta ovat nimenomaan koulutus ja maanpuolustushengen ylläpito. Kerhojen toiminta rakentuu hyvin pitkälle näiden kahden toimintamuodon ympärille. Tapoja toteuttaa sitä on lukuisia.
Puitteet toiminnalle, etenkin koulutuksen osalta (MPK), tulevat poliittisilta päättäjiltä. Lainsäädäntö, resurssit, miten päättäjät puhuvat ja suhtautuvat vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimijoihin ovat eräitä arvostuksemme mittareita, eivät juhlapuheiden korulauseet. Valitettavan usein korulauseita jaetaan ylitsevuotavasti, noita muita kitsaammin. Toivottavasti Afganistanin tapahtumat saavat meihin nuivasti suhtautuvien silmät aukeamaan. Me todella teemme tätä vapaaehtoistyötä kokonaisturvallisuuden puolesta!
Puolustusvoimain suorittama evakuointiprojekti on tätä kirjoitettaessa juuri päättynyt. Joukkomme ovat suorittaneet heille annetun tehtävän menestyksekkäästi vaativissa olosuhteissa. Päättäjät (poliitikot ja virkamiehet), kykenivät tiukan paikan tullen tekemään ratkaisevat päätökset hyvällä ripeydellä. Tapaus on kuitenkin tuonut esiin tarpeita lainsäädännössä, jotta kriisitilanteessa operatiivinen toimeenpano voidaan toteuttaa entistä jouhevimmin.
Tiedämme, että myös laissa vapaaehtoisesta maanpuolustuksessa on puutteensa. Nämä puutteet vaikuttavat nimenomaan siihen koulutukseen, jota voimme antaa syvän rauhanoloissa, kun asiat ovat vielä hyvin. ”Hinta” puutteista maksetaan kuitenkin kriisitilanteessa. Siksi olisikin tärkeää, että päättäjiltämme löytyisi riittävää kaukokatseisuutta lainsäädännön kuntoon laittamisessa. Maanpuolustusjärjestöjen tehtävänä on tuoda nämä korjausta edellyttävät kohdat esille.
RUL:n 90 juhlavuoden tunnuslause on: Johtajuutta kaikissa oloissa. Sen rinnalle nostaisin tahdon ja taidon. Ilman niitä emme kykene tuota johtajuutta suorittamaan onnistuneesti. Se lienee jokaiselle selvää viimeistään Afganistanin tapahtumien jälkeen.
Kirjaudu sisään
Tästä piiri- ja yhdistyssivujen hallintaan. Jäsenrekisteri löytyy Maanpuolustusrekisteristä (yhdistyksille) ja eAsiointipalvelusta (jäsenille).
