Alkuvuodesta julkiseen keskusteluun nousi jälleen suuri reservistä poistuneiden henkilöiden määrä. Maaliskuun loppupuolelle mennessä reservistä on eronnut noin 1.800 henkilöä eli enemmän kuin vuonna 2023 yhteensä.
Suomen Reserviupseeriliitto (RUL) antoi helmikuussa asiasta tiedotteen, jossa todettiin, että RUL ei kannata reservistä eroamisen kieltämistä. Yksilöille tulee antaa vapaus ja vastuu omista päätöksistä muuttuneissa elämäntilanteissa. Suomalaiset ovat erittäin sitoutuneita maanpuolustukseen ja poikkeusoloissa reserviläisistä saadaan koottua uskottava sekä tehtäviinsä sitoutunut reserviläisarmeija. Jokaisen reservin joukon täytyy koostua toimintakykyisistä yksilöistä, jotta joukko kykenee suoriutumaan sille annetuista tehtävistä. Kuten Ukrainan puolustustaistelusta ja Suomen omista sotakokemuksista on opittu, yhteiskunnan toiminta poikkeusoloissa edellyttää kansalaisten osallistumista laajasti myös aseettoman maanpuolustuksen tehtäviin.
Tähän mennessä reservistä eronneiden määrä, motivaatio tai sotilasosaaminen ei ole sellaista, että se olisi heikentänyt meidän sodan ajan joukkojen toimintakykyä. Silti asia herättää aiheellisesti kysymyksiä, joihin on pikaisesti löydettävä ratkaisuja.
Vaikka RUL ei kannata reservistä eroamisen kieltämistä, on osana järjestelmämme ja lainsäädännön jatkuvaa kehittämistä hyvä arvioida, miten ja millä ehdoin erilaisissa normaali-, häiriö- ja poikkeusolosuhteiden tilanteissa tulee olla mahdollista hakeutua reservistä täydennyspalveluvelvolliseksi. Samalla pitää tarkkaan miettiä se, kuinka varmistetaan, että todellisissa poikkeusoloissa reservistä pois siirtyminen ei ole likipitäen yhtä helppo toimenpide kuin jonkin kauppaliikkeen bonuskortin hankkiminen.
Perustavaa laatua oleva kysymys on se, mikä on suomalaisessa yhteiskunnassa yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien suhde. Tämä pohjoismainen hyvinvointi yhteiskunta ei vaan pysy koossa, jos liian suuri joukko pelkästään nauttii länsimaisista oikeuksista ja vapauksista, samalla kun väistää velvollisuuksista yhteiskuntaa kohtaan. Saman tapainen ongelma meillä on edessä myös heikkenevän huoltosuhteen takia yhteiskunnan rahoituksessa: jos yhä useampi on nettosaaja yhteiskunnalta, niin maksajien taakka käy jossakin vaiheessa ylivoimaiseksi kantaa.
Perustuslakimme mukaan (127 §) jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Maanpuolustusvelvollisuus velvoittaa osallistumaan yhteiskunnalle välttämättömien toimintojen ylläpitämiseen kriisiaikana esimerkiksi työvelvollisena, mikäli henkilö ei kuulu reserviin tai siviilivarantoon.
Kun henkilö hakee siviilipalveluksen täydennyspalvelusvelvolliseksi, hän siirtyy osaksi siviilivarantoa, toimimaan poikkeusoloissa muiden kuin puolustusministeriön alaisten toimijoiden tukena. Nykyisin ongelmana on, että siviilipalveluksen suorittaneilla henkilöillä ei pääsääntöisesti ole mitään tiettyä poikkeusolojen tehtävää tai edes kunnollista koulutusta sellaiseen. Toinen iso ongelma on se, että naisilla, jotka eivät ole suorittaneet vapaaehtoista palvelusta ei lähtökohtaisesti myöskään ole poikkeusoloihin suunniteltua tehtävää eikä koulutusta siihen. Samoin meillä on suunnittelematta millaisiin tehtäviin Puolustusvoimien sodan ajan joukoista vapautuneet, mutta edelleen osaavat, motivoituneet ja toimintakykyiset reserviläiset sijoitetaan. Toki moni edellä mainituista henkilöistä jatkaa poikkeusoloissakin omassa työssään, mutta moni heistä voisi tehdä yhteiskunnan kannalta merkityksellisempää työtä silloin kuin hätä on suurin. Yksi ratkaisu viimeksi mainittuihin ongelmiin on yleisen osaamis- varaamisrekisterin luominen. Asiasta on maininta nykyisessä hallitusohjelmassa, mutta käytännön toimia ei vielä ole nähty.
Ukrainan sota on osoittanut, että todellisessa hätätilanteessa tarvitaan jokaisen kansalaisen panosta varmistamaan yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Silloin moni meistä joutuu tekemään asioita ja tehtäviä, jotka eivät ole kaikista mukavimpia tai helpoimpia. Mutta nekin on vain tehtävä, eikä se voi olla ”joku muu”, joka nuo tehtävät hoitaa. Kokonaisturvallisuuden vapaamatkustajiin ei meillä yksinkertaisesti ole varaa.
Kirjoitus on aikaisemminjulkaistu RUL:n Kenttäpostissa 2/2024.
Janne Kosonen
Majuri (res) Janne Kosonen on Suomen Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja.
Reserviupseeriliitto painotti jo vuonna 2011, että jalkaväkimiinojen korvaaminen on taloudellisesti kestämätöntä. Korvaavat järjestelmät, kuten lennokit ja raskaat raketinheittimet, ovat monimutkaisia
Liiton puheenjohtajan ja ensimmäisen varapuheenjohtajan vastine Helsingin Sanomien ja Aamulehden julkaisemaan Rami Saaren haastatteluun kannustaa yhteiskunnalliseen keskusteluun maanpuolustuksen ja asevelvollisuuden
Suomi.fin verkkopalvelussa on julkaistu uusi Häiriö- ja kriisitilanteisiin varautuminen -opas, joka tarjoaa kattavan tietopaketin varautumisesta erilaisiin häiriö- ja kriisitilanteisiin. Sisäministeriön
Käytämme sivustolla evästeitä, joista muodostuu EU:n Tietosuoja-asetuksen tarkoittama henkilörekisteri, jonka rekisterinpitäjä on Suomen Reserviupseeriliitto. Evästeet ovat pieniä, selaimeen tallennettavia tiedostoja, joita ilman käyttäjää ei pystytä sivustolla yksilöimään.
Tästä näkymästä hyväksytään tai hylätään eri tyyppisiä evästeitä erikseen. Suostumuksen voi milloin tahansa peruuttaa ja hyväksyntä on voimassa enintään 7 vrk ajan.
Välttämättömät evästeet
Välttämättömät evästeet ovat evästeitä, joita sivun tavanomainen käyttö edellyttää. Tällä sivustolla välttämättömiä evästeitä käytetään ainoastaan siihen, että tekemäsi valinnat hyväksytyistä tai hylkäämistäsi evästeistä voidaan muistaa.
Kolmannen osapuolen evästeet
Sivusto käyttää Google Analytics -palvelua, jota käytämme kävijämäärien ja sivustojen käyttötapojen analysoinnissa. Google Analytics yhdistää näitä tietoja omiin käyttäjätietoihinsa oman tietosuojapolitiikkansa mukaisesti.
Hyväksymällä kolmannen osapuolen evästeet mahdollistat näiden tietojen käytön.
Please enable Strictly Necessary Cookies first so that we can save your preferences!