Vuosien ajan on puhuttu lastemme henkisestä ja fyysisestä huonovointisuudesta. Kouluissa tämä näkyy mm. laskevina PISA tuloksina ja vakavimmillaan kouluväkivallan lisääntymisenä, josta traagisimpana Viertolan koulun surmatyö. Puolustusvoimien Cooper-testien tulokset ovat laskeneet jo vuosikymmeniä.
Syyksi lasten ja nuorten pahoinvoinnille on tarjottu lukuisia syitä mutta yksi puhutuimpia on älypuhelimet ja niiden liikakäyttö niin kotona kuin kouluissa. Keskityn tässä kirjoituksessa vain tähän näkökulmaan.
Osalla vanhemmista kasvatus ja vanhemmuus ovat hukassa. Vastuu lapsista on aina ensisijaisesti kotona, ei koulussa tai lastensuojelulla, jonka hoitoon tulee vain kaikkein vaikeimmat tapaukset. Miten koulu voisi kuitenkin omalta osaltaan olla tukena ja edesauttaa sitä, että älypuhelinten käyttö saataisiin vihdoin kuriin kouluissa ja siitä johtuvia ongelmia?
Oma poikani kävi ala- ja yläasteen, sekä lukionsa kolmessa eri kouluissa Helsingissä. Oppilasdemografiselta profiililtaan nämä koulut olivat hyvin erilaisia. Yhdessä kuri- ja järjestys oli hyvinkin syvälle iskostunut toimintakulttuuriin, toinen edusti omasta näkökulmastani keskivertoa ja kolmas sitten valitettavasti sellaista, johon poliisikin jouduttiin kutsumaan paikalle, kun eräät oppilaat pahoinpitelivät toisiaan. Älypuhelinten käytön rajoittaminen ja koulun rauhallisuus olivat keskenään verrannollisia näissä kouluissa.
Vaikka esimerkkini ei ole tieteellinen todiste syistä ja seurauksista, niin mediaa seuraamalla voi huomata, että osalla kouluista on vakavia ongelmia ja osalla ei. Syy siihen, miksi osa kouluista ja opettajista kykenee pitämään puhelimet oppitunneilta pois ja osa ei, olisi kiinnostava tietää.
Poikani on tällä hetkellä varusmiespalveluksessa. Omaisten tutustumispäivänä tammikuussa, yksikön varapäällikkö, nuorikapteeni kertoi meille vanhemmille, että puolustusvoimissa puhelinten käytön kanssa oppitunneilla ja koulutuksessa ei ole ongelmia. Puhelimet on KÄSKETTY pois (ei siis pyydetty tai kehotettu) ja niiden käyttäminen on sitten vapaa-ajalla mahdollista.
Jotain puolustusvoimien täytyy tehdä toisin ja paremmin kuin useimmissa kouluissa, kun samat nuoret kykenevät olemaan ilman puhelintaan armeijassa. Tuskin se puolivuotta tai vuosi koulun ja varusmiespalveluksen välissä muuttaa nuorten addiktiota ja käyttäytymistä puhelinta kohtaan, vaan muutos on koulujen ja puolustusvoimien toimintatavassa.
Tästä heräsi ajatus, jonka saa vapaasti kopioida ja viedä eteenpäin. OAJ ja Upseeriliitto kuuluvat molemmat Akavaan. Yhteistyössä on voimaa eli olisiko opettajien, sekä opetushallituksen syytä tehdä ”opintoretki” armeijaan ja ottaa sieltä parhaat käytännöt käyttöön? Ymmärtääkseni opettajien ja varusmieskouluttajien asema lainsäädännöllisestä näkökulmasta on sama, mitä tulee tähän puhelinasiaan. Mikäli näin ei ole, miksi OAJ ei lobbaa päättäjiemme tekemään asialle jotain? Kansan enemmistön tuki asialle kyllä löytyy, mikäli lainsäädännössä on puutteita. Reserviupseerien joukossa on myös paljon opettajia. Uskon, että heidän osaamisensa hyödyntäminen parhaiden käytäntöjen välittäjinä olisi mahdollista ja hyödyksi.
Korostan tähän loppuun uudestaan vanhempien asemaa lasten kasvattajana. Meillä on aina ensisijainen vastuu!
Jyri Vilamo
Liittovaltuuston puheenjohtaja
Suomen Reserviupseeriliitto
Kirjaudu sisään
Tästä piiri- ja yhdistyssivujen hallintaan. Jäsenrekisteri löytyy Maanpuolustusrekisteristä (yhdistyksille) ja eAsiointipalvelusta (jäsenille).
