Minulla on viime viikkoina ollut mahdollisuus seurata läheltä kahdenkin nuoren varusmiespalveluksen käynnistymistä. Monet asiat tuntuvat intissä olevan ennallaan. Aamulla herätään hyvissä ajoin, välillä on kiire odottamaan, ruoka on perinteistä intin ruokaa, siivousta ja pinkan tekoa harjoitellaan riittävästi ja sulkeisetkin ovat edelleen osa koulutusta. Paljon asioita tehdään kuitenkin järkevämmin kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Yksi selkeä parannus on se, että tekemiset perustellaan hyvin. Kuulemani mukaan kaikki muut toiminnot onkin pystytty perustelemaan pätevästi, mutta pinkan ja punkan jatkuvalle hiomiselle ainoa selitys edelleen on, että näin on täällä aina tehty.
Erityisen hyvältä kuulostaa nuorten kertomana se viesti, että kouluttajat, niin ammattisotilaat kuin varusmiesjohtajat, suhtautuvat alokkaisiin jämäkän asiallisesti. Varusmiesjohtajienkin kohdalla oma esimerkki vahvistaa viestiä. Kun kokelas tulee harjoitukseen luotiliiviin pukeutuneena, eikä kevennetyssä varustuksessa, niin nuorempikaan varusmies ei niin helposti valita oman liivinsä kantamista. Paljon on edistytty myös ampumaharjoittelussa. Pian rynnäkkökivääriin tutustumisen jälkeen ammutaan myös kääntyviin tauluihin nopealla tempolla, kun aikaisemmin keskityttiin pelkkään kympin jahtaamiseen. Koulutuksessa tuntuu kaikkiaankin olevan reilu tekemisen meininki, ja siitä nuoret pitävät.
Asia, johon tämän päivän nuoret kiinnittävät korostuneesti huomiota, on tasapuolinen kohtelu. Tätä asiaa seurataan niin oma joukkueen sisällä, kuin laajemminkin omassa varuskunnassa. Koulutus saa olla kovaa, kunhan se on sitä samaa muillakin. Syvällisimmissä keskusteluissa nousee esille myös ne ikätoverit, jotka eivät suorita varusmiespalvelusta ollenkaan. Siviilipalveluksen suorittavia ymmärretään, he hoitavat kansalaisvelvollisuutensa toisella tavalla. Sen sijaan purinaa ja ärtymystäkin herättävät ne nuoret, jotka vapautetaan palveluksesta kokonaan ja vielä melko kevyin perustein. Jokainen vapautus on tietenkin oma tarinansa. Nämä tarinat kulkevat tehokkaasti nuorten keskuudessa, ja usein ne koetaan palvelusta suorittavien keskuudessa erittäin epäoikeudenmukaisina.
Edellä mainittukin kertoo osaltaan siitä, että meidän on Suomessa pikaisesti löydettävä ratkaisu yleisen asevelvollisuuden hapertumisen estämiseksi. Kun varusmiespalveluksen suorittaa edelleen yli 70 % miesikäluokasta ja siviilipalveluksen noin 7 %, niin noin joka viides nuorimies vapautuu palveluksesta kokonaan. Tässä viimeksi mainitussa joukossa on suuri osa sellaisia nuoria, joilla olisi mahdollisuus suorittaa jonkinlainen yhteiskuntaa hyödyttävä palvelus.
Ratkaisu asevelvollisuuden epätasa-arvokysymyksiin ei kuitenkaan voi olla siirtyminen ammattiarmeijaan, kuten viime aikoina taas on esitetty. Jos nimittäin aikomuksenamme on jatkossakin puolustaa koko maata, niin se ei vain onnistu muuten kuin yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin perustuvalla ratkaisulla.
Yleisen asevelvollisuuden yksi tärkeä ominaisuus konkretisoituu nuoren naisen tai miehen aloittaessa palvelustaan. Intti ei nimittäin kosketa vain varusmiestä, vaan se vaikuttaa nuoren lähiympäristöön laajemminkin. Tyttö- tai poikaystävä, omat vanhemmat ja sisarukset, isovanhemmat ja muut läheiset saavat varusmiehen kautta lähes suoran kosketuksen puolustusvoimiin, sen tehtäviin ja toimintatapoihin.
Läheiset ovat aidosti kiinnostuneita mitä ja miten intissä koulutetaan sekä kuinka nuorta kohdellaan ja kuinka hän pärjää palveluksessa. Varusmiespalvelus siis lisää kiinnostusta puolustusvoimia ja oman maan puolustamista kohtaan ja samalla se toimii osaltaan laadunvarmistajana, että palvelusolot ovat sellaiset, kuin niiden pitääkin. Kaikella tällä on suuri maanpuolustustahtoa vahvistava merkitys. Se osoittaa konkreettisesti, että Suomen puolustaminen on edelleen meidän kaikkien yhteinen asia.
Kirjaudu sisään
Tästä piiri- ja yhdistyssivujen hallintaan. Jäsenrekisteri löytyy Maanpuolustusrekisteristä (yhdistyksille) ja eAsiointipalvelusta (jäsenille).
