Kuumana käyvä Nato-keskustelu on viritellyt myös mielenkiintoisia sivupolkuja. Yksi niistä ja varsin merkittävä on Ahvenanmaa ja sen asema. Maakuntahan on hyvin pitkälle autonominen ja demilitarisoitu alue.
Ensimmäinen konventio kirjoitettiin jo Krimin sodan aikana 1856. Tsaarin Venäjä rikkoi tuota sopimusta 1916 ja militarisoi saaret Ruotsin antamasta kritiikistä huolimatta. Toinen, Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus allekirjoitettiin 19.10.1921 Genevessä Kansainliiton välityksellä Ruotsin, Suomen, Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Italian, Tanskan, Puolan, Viron ja Latvian toimesta ns. Ahvenanmaan kysymyksen aikana. Kolmas sopimus on Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1940 tehty demilitarisointia koskeva Moskova-Ahvenanmaa sopimus.
”Moskovan Ahvenanmaa-sopimus eli Sopimus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Ahvenanmaan saarista on vuonna 1940 solmittu valtiosopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä Ahvenanmaan asemasta. Sopimuksessa Suomi sitoutui demilitarisoimaan Ahvenanmaan saaret, olemaan linnoittamatta niitä sekä olemaan asettamatta niitä muiden valtioiden aseellisten voimien käytettäväksi. Neuvostoliitto sai oikeuden pitää Ahvenanmaan saarilla omaa konsulinvirastoaan, jonka toimivaltaan, tavanomaisten konsulintehtävien lisäksi, kuuluu valvoa sopimuksen noudattamista. Venäjä tai Neuvostoliitto ei ollut osapuolena lokakuun 1921 Geneven sopimuksessa Ahvenanmaan asemasta. Talvisodan jälkeen Neuvostoliitto painosti Suomen solmimaan erillisen kahdenvälisen valtiosopimuksen Ahvenanmaan asemasta” – Lähde: Wikipedia
Olettamalla, että olemme kohta yksi Naton jäsenmaa yhdessä Ruotsin kanssa, Ahvenanmaan demilitarisoitu asema ei ole ongelma Natolle järjestönä, Huippuvuoret on yksi esimerkki tästä. Suomelle ja Ruotsille Ahvenanmaan geopoliittinen sijainti on kuitenkin vähintäänkin haaste, jopa ongelma. Ei ole liioiteltua epäillä, etteikö Venäjän konsulaatin tiedusteluhenkilöt ole kartoittaneet Ahvenanmaan erittäin tarkasti miehittämistä silmällä pitäen. Konsulaatin poistaminen, mikä sinänsä olisi tässä maailman ajassa enemmän kuin aiheellista, ei tätä tilannetta muuta. Airiston helmi ja muut Turun saaristoon tehdyt saarikaupat ovat olleet osa tätä valmistelua. Luonnollisesti Suomella on omat suunnitelmansa mutta se, että harjoittelua ei voida suorittaa juuri siellä, missä sitä tarvittaisiin, on jonkinasteinen haitta. Toki meillä saaristoa riittää eli operatiivista kykyä harjoitella oikeanlaisissa oloissa kyllä on.
Poliittinen keskustelu saarimaakunnan asemasta on jo alkanut. Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen nosti aiheen esille muutamia päiviä sitten ja Ahvenanmaan keskustapuolueen edustaja Veronica Törnroos tyrmäsi ajatuksen pysyvistä suomalaisista sotavoimista saman tien. Useimpien mielestä sangen ylimielisesti. Rauhan aikana joukot eivät kelpaa, mutta jos saariin kohdistuu sotatoimia, niin sitten Suomen pitää rientää apuun. Vaikka tilanne on juuri tämä niin tapa, jolla asia tuotiin esille, aiheutti suurta ärsytystä mannersuomessa. Myös moni tutkija mm. Jukka Tarkka, on ottanut Ahvenanmaan aseman esille siinä hengessä, että vanhoja sopimuksia tulisi nykytilanteessa voimakkaasti uudelleen arvioida. Oma näkemykseni tukee arvioinnin tarvetta.
Ahvenanmaalaisten miesten vapautus asevelvollisuudesta (vapaaehtoisesti voi palvella) on asia, joka on muutettavissa meidän itsemme toimesta. Tätä eivät estä solmitut sopimukset. Tämä olisi mielestäni oikeansuuntainen päätös. Kokonaisturvallisuus kuuluu meille kaikille! Jokin aika sitten Jehovan todistajilta poistettiin vastaava etuus. En näe syytä miksi ahvenanmaalaisten erityisasemaa tulisi jatkaa.
Toinen askel olisi Venäjän konsulaatin lakkauttaminen. Vaikka merkitys olisi enemmän symbolinen, niin se olisi tärkeä osa myös omaa, sisäistä lustraatiota. On jo aika irtautua Neuvostoliiton aikaisista kahleista! Kolmas ja kaikista hankalin osa on Ahvenanmaan demilitarisoitu asema. Paine tässä ajassa mahdollistaa ainakin jonkin asteinen harjoittelu ja toiminta rauhanoloissa puolustusvoimille olisi tarpeen. Pysyvien joukkojen merkityksen jätän puolustusvoimien arvioitavaksi. Tässä asiassa maakunnalla itsellään on luonnollisesti sanansa sanottavana. Ensimmäiset kommentit eivät ole olleet lupaavia, vaan näyttää siltä, että muuttuneita realiteetteja ei osata katsoa kaikilta osin uudessa valossa.
En usko olevani väärässä, jos ennustan, että kunhan Nato jäsenyysprosessi on saatu käyntiin/maaliin, niin Ahvenanmaan asemaa tullaan käsittelemään poliittisten päättäjien toimesta vilkkaasti. Asia tuskin jää niin sanotusti tähän. Itselleni johtava näkökulma on tässäkin asiassa se, että maanpuolustus velvollisuus koskee meitä kaikkia ja kunkin tulisi osallistua siihen kykyjensä mukaan tavalla tai toisella. Niin myös Ahvenanmaan asukkaiden!
Kirjaudu sisään
Tästä piiri- ja yhdistyssivujen hallintaan. Jäsenrekisteri löytyy Maanpuolustusrekisteristä (yhdistyksille) ja eAsiointipalvelusta (jäsenille).
