Ahvenanmaa on strateginen aukko Suomen puolustuksessa ja sen nykyinen demilitarisoitu asema hyödyttää ainoastaan Venäjää. Näin on todennut viime aikoina useampikin sotilas- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Pääosa kaupastamme kulkee meritse Ahvenanmaan edustalta ja siellä on myös lukuisia tietoliikennekaapeleita, sekä muita kriittisiä toimintoja. Tähän näkemykseen me kirjoittajat yhdymme. Mitä sitten pitäisi ja voisi tehdä, jotta tämä aukko voidaan tukkia?
Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta sovittiin Krimin sodan jälkeen vuonna 1856. Samaan sopimukseen sisältyi myös Mustameri, mutta Venäjä jätti hyvinkin pian noudattamatta kyseistä sopimusta Mustanmeren osalta ja ensimmäiseen maailmansotaan mennessä oli perustanut useita linnoituksia alueelle. Vuonna 1916 Venäjä linnoitti myös Ahvenanmaata, mitä Ruotsi protestoi. Varsinainen demilitarisointi vahvistettiin 1921 Kansainliitossa. Samassa sopimuksessa Suomi velvoitettiin takaamaan maakunnan asukkaiden ruotsinkielinen kulttuuri ja -kieli, paikalliset tavat sekä itsehallintojärjestelmä. Lisäksi vuoden 1940 Moskovan Ahvenanmaa-sopimuksessa sovittiin, että Suomi sitoutuu demilitarisoimaan Ahvenanmaan saaret, olemaan linnoittamatta niitä, sekä olemaan asettamatta niitä muiden valtioiden aseellisten voimien käytettäväksi. Neuvostoliitto sai oikeuden pitää Ahvenanmaan saarilla omaa konsulinvirastoa, jonka toimivaltaan tavanomaisten konsulintehtävien lisäksi kuuluu valvoa sopimuksen noudattamista. Demilitarisointi vahvistettiin vallitsevan tilanteen mukaan vielä 1947 Pariisin rauhansopimuksella. Tämän sopimuksen Suomi on kuitenkin katsonut rauenneen jo vuonna 1992 ja Venäjä ja Iso-Britannia ovat tämän hyväksyneet.
Tällä hetkellä Ahvenanmaan kansainvälisillä sopimuksilla määriteltyä asemaa valvoo siis valtio, joka ei itse noudata kansainvälisiä sopimuksia. Yhteistoiminta Suomen ja Venäjän välillä on myös sen verran paljon vähentynyt, että muiden konsulaattipalvelujen tarve ei vaadi Maarianhaminaan omaa konsulaattia vaan tehtävät pystyisi siirtämään esimerkiksi Turun konsulaattiin. Tätä on myös aikaisemmin Venäjä itse ehdottanut erilaisessa maailmantilanteessa 1998. Vaikka tällä hetkellä Maarianhaminassa olevan konsulaatin henkilöstö on vähäinen, ei se tarkoita sitä, ettei rakennusta ja sen antamaa suojaa hyödynnettäisi, mikäli tilanne eskaloituisi Itämeren alueella. Jo pelkästään konsulaatin sulkeminen pienentäisi strategista aukkoa Suomen puolustuksessa, kun vastapuolella ei olisi valmista tukikohtaa Maarianhaminassa, vaikka Ahvenanmaan demilitarisointi sekä neutraalisuus säilyisivät jatkossakin.
Suomi on pitänyt tähän päivään asti kiinni Ahvenanmaan asemasta demilitarisoituna alueena ja kunnioittanut näitä sopimuksia. Kun kyseessä on kansainväliset sopimukset, niin Suomi ei voi yksipuolisesti päättää Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamisesta vaan asiasta on sovittava sopimusten (1856 ja 1921) eri osapuolten kanssa (Ruotsi, Suomi, Saksa, Iso-Britannia, Ranska, Italia, Tanska, Puola, Viro ja Latvia). Kuten mikä tahansa muukin sopimus, niin myös kansainvälisiä sopimuksia voi muuttaa, kunhan vain sopijaosapuolet pääsevät uuteen yhteisymmärrykseen. Nykyisessä maailmantilanteessa tämä tuskin olisi suuri ongelma kyseisten maiden kanssa.
Ahvenanmaa on demilitarisoinnin lisäksi myös neutralisoitu, minkä takia alue tulisi pitää konfliktien ulkopuolella. Mikäli Itämerellä syntyisi konflikti, niin neutralisointia tuskin kunnioitettaisiin tälläkään kertaa alueen strategisesti tärkeän roolin takia. Neutralisointi on ollut voimassa myös maailmansotien aikana ja silloinkin alueella oli sotajoukkoja. Suomella on oikeus ja velvollisuus puolustaa Ahvenanmaata tarvittaessa nykyisten sopimusten mukaan.
Ahvenanmaa on itsehallinnollinen maakunta ja ahvenanmaalaiset tulee ottaa mukaan keskusteluun sekä päätöksentekoon maakunnan muutoksista. Demilitarisoinin poistamisesta tulisikin aloittaa keskustelu ahvenanmaalaisten kanssa ja tehdä selvitys siitä, miten tämä vaikuttaa Ahvenanmaan itsehallintoon. Koska vuoden 1921 sopimuksessa sovittiin muitakin asioita kuin demilitarisoinnista, niin sopimuksen mahdollinen purku koskisi näitäkin asioita, vaikka niitä ei lähtökohtaisesti olisi tarkoitus muuttaa. Manner-Suomen näkökulmasta Ahvenanmaan kielellisiin ja kulttuurisiin erityispiirteisiin, sekä muuhun itsehallintoon ei ole tarvetta puuttua.
Samassa yhteydessä tulisi aloittaa keskustelu siitä, mikä ahvenanmaalaisten rooli on tulevaisuuden asevelvollisuudessa. Ahvenanmaalaisilla oleva luotsipalveluvelvollisuus on jäänyt käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi ja vaatisi toimenpiteitä. Vaihtoehtoisesti kyseinen velvollisuus voitaisiin kokonaan poistaa. Luontevampaa olisi, että yleinen asevelvollisuus koskisi kaikkia Suomen kansalaisia sukupuolesta, äidinkielestä, uskonnosta tai asuinpaikasta riippumatta. Suomen kokonaisturvallisuus on kaikkien suomalaisten yhteinen asia ja onkin erittäin positiivinen asia, että Ahvenanmaalle on perustettu oma reserviläisyhdistys ja että ahvenanmaalaisia osallistuu MPK:n toimintaan. Turvallisuutta, mutta myös reserviläistoimintaa kehittäisi se, että Puolustusvoimille sallittaisiin Ahvenanmaalla harjoitustoiminta rauhan aikana ja joukkojen sijoittaminen kriisitilanteissa. Pysyville joukoille, saatikka varuskunnalle, on tuskin tarvetta.
Ahvenanmaan turvallisuustilanne ei ole huonontunut Suomen Nato-jäsenyyden myötä vaan päinvastoin parantunut. Turvallisuutta lisäävät Ahvenanmaalla toimivat poliisi ja merivartiosto sekä näiden hyvä yhteistyö ruotsalaisten kollegojen kanssa. Turvallisuustilanne paranee vielä lisää, kun myös Ruotsin Nato-jäsenyys astuu voimaan. On hyvin ymmärrettävää, että juuri tässä ajassa Maarianhaminassa oleva Venäjän konsulaatti ja Ahvenanmaan demilitarisointi nousevat esille. Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut ja Venäjän toimet turvallisuuden horjuttamiseen ovat röyhkeitä. Ahvenanmaan sijainti Itämerellä on kriittinen, mikäli sotatoimet tulevat ulottumaan tälle alueelle. Tämän takia olisikin hyvä lakkauttaa Venäjän konsulaatti Maarianhaminasta ja aloittaa selvitys Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamisesta, kun Itämerellä ei ole kriisiä käynnissä. Turvallisuus on ennakointia ja sitä suunniteltaessa katse pitää olla riittävän kaukana.
Jyri Vilamo
Liittovaltuuston puheenjohtaja
Elisa Suutari
Liittovaltuuston varapuheenjohtaja
Kirjaudu sisään
Tästä piiri- ja yhdistyssivujen hallintaan. Jäsenrekisteri löytyy Maanpuolustusrekisteristä (yhdistyksille) ja eAsiointipalvelusta (jäsenille).
