Osallistuin heinäkuussa kolmannen kerran Hollannissa Nijmegenin kaupungissa järjestettävälle legendaariselle nelipäiväiselle marssille, Vierdaagselle.
Suomalaisia lähti suorittamaan 160 kilometrin sotilassarjaa noin kahdeksankymmenen reserviläisen voimin, ja olipa joukossa muutamia siviilejäkin. Tämän mahdollisti Maanpuolustuskoulutus MPK:n organisoima kurssi, johon ilmoittautumalla marssille pystyi osallistumaan noin viiden ja puolen tuhannen muunmaalaisen sotilassarjalaisen kanssa.
Marssiminen on sotilaan perustaitoja. Se eroaa kävelemisestä erityisesti varusteidensa puolesta, sillä marssimiseen ainakin omasta mielestäni kuuluu vähintäänkin maihinnousukengät sekä kyky kantaa omat kantamuksensa aina riittävästä nesteestä tarpeellisiin vaihtovaatteisiin ja ensiaputarvikkeisiin. Vierdaagselle osallistuu noin 40 000 siviiliä, joilla varustus vaihtelee retkisandaaleista kevyisiin lenkkareihin ja jäykkiin vaelluskenkiin, sekä minishortseista naamiaispukuihin. Osa kantaa kädessään vesipulloa, osa ei sitäkään. Monella on vyölaukkua muistuttava kantolaite, jossa ei varmasti kulje sen paremmin vaihtosukkia kuin monen reserviläisen repusta löytyvää hiekkaakaan – sotilassarjan miehillä kun pohjapainovaatimuksena on kymmenen kiloa.
Oma reppuni painoi reippaan viisitoista kiloa ensimmäisenä päivänä, kunnes luovuin ylimääräisestä hiekasta. Sitten marssireppu ei painanut enää kuin hieman alle kaksitoista kiloa. Repun paino palautti heti takaisin todellisuuteen, sillä harjoituskilometrejä ei tänä vuonna tullut talsittua juuri lainkaan, ja niinpä kropan kestävyyden takia piti niellä ylpeytensä ja luopua ylimääräisestä painosta. Kannoin vain tarpeelliset asiat: nelisen litraa nesteitä, elektrolyyttejä, hieman evästä, vaihtosukkia, ensiapuvälineet, sekä muita hyväksi havaittuja kapistuksia.
Siviilien kevyt varustus hämmästyttää joka vuosi. Toki marssireittien varrelta saa kaiken tarvitsevansa, mitä tulee juomaan ja ruokaan – katujen varret ovat täynnä kannustavia paikallisia tarjoten ruokaa ja ylläpitäen vesipisteitä, sillä tapahtumaa saapuu seuraamaan lähes miljoona ihmistä. Joka vuosi kuitenkin huomaa myös lepopaikoille kertyvät jonot Punaisen Ristin ensiaputelttojen edustalla, kun erilaisista marssin aikana syntyneistä vaivoista, kuten rakoista ja hiertymistä, sekä muista ongelmista kärsivät siviilit odottavat avun piiriin. Reserviläiset huoltavat itsensä matkalla. Lähes jokaisella kulkee mukanaan teippiä, neuloja rakkojen puhkaisemiseksi, desinfiointiainetta ja puhtaita vaihtosukkia. Lisäksi usealla taukopaikalla näkee reserviläisiä hieromassa jalkapohjiaan ja pohkeitaan erilaisilla hierontapalloilla. Buranaakin toki menee.
Itselleni neljänä peräkkäisenä päivänä marssittu 40 kilometriä ei ollut mikään läpihuutojuttu, ei tänäkään vuonna. Jokaisena päivänä totesin, että 25 kilometriä sujuu verrattain vaivattomasti, olipa painoa selässä enemmän tai vähän vähemmän. Sen jälkeen alkaa se marssiosuus. Se, joka suoritetaan enimmäkseen päällään, ei niinkään jaloillaan. Neljänkymmenen kilometrin matkalla ollaan jaloillaan päivästä, reitistä ja vireystilasta riippuen keskimäärin kymmenen tuntia. Hollannissa heinäkuussa puolet tästä ajasta taivalta tehdään vieläpä useimmiten kohtuullisessa helteessä, tänäkin vuonna lämpötila hipoi kahdenkymmenen viiden asteen paremmalla puolella ja aurinko paistoi usein aivan siniseltä taivaalta.
Matka, käytetty varustus sekä repun sisältö erottavat sotilaan siviilistä. Siviili voi tarvittaessa keventää varustustaan, jos siinä vielä kevennettävää on, sotilas sen sijaan varautuu pärjäämään sillä, mitä kantaa mukanaan. Pitkäkestoisessa marssisuorituksessa osoitetaan itselleen, että pystyy suoriutumaan vielä 15 kilometriä senkin jälkeen, kun matkanteko on muuttunut aidosti raskaaksi. Mutta kokemus on kaikessa haastavuudessaan antoisa. Marssipäivän ja sitä seuranneen suihkun jälkeen tuvasta löytyy kasa muita samanlaisia, joilla kaikilla on yhtä tuskainen ilme penkille istuessaan tai siltä noustessaan, mutta muuten hymy herkässä. Tänäänkin selvittiin, ja kohtahan tämänkin vuoden marssi on marssittu.
Syksyn tultua marssit saavat kuitenkin jatkua. RUL:n ja RES:n yhteinen Maaottelumarssi järjestetään nyt jo kolmannen kerran, tänä vuonna taas koko syyskuun ajan. Kymmenen kilometrin yhtäjaksoisella marssilla pystyy jo osallistumaan – mutta monestako on haastamaan itsensä neljänkymmenen kilometrin päivämatkaan?
Reippaita kilometrejä, ressukaverit!
Kirjaudu sisään
Tästä piiri- ja yhdistyssivujen hallintaan. Jäsenrekisteri löytyy Maanpuolustusrekisteristä (yhdistyksille) ja eAsiointipalvelusta (jäsenille).
