Reserviläinen, käytä ääntäsi seurakuntavaaleissa
Vapaaehtoisen maanpuolustuksen näkökulmasta turvallisuus näyttäytyy varautumisena, poikkeusoloihin harjoitteluna ja kykynä toimia silloin, kun yhteiskuntaa koettelee jokin häiriö tai kriisi. Toisaalta kokemukset viimeaikaisista kriiseistä ovat osoittaneet, kuinka tärkeiksi ihmisille muodostuvat yhteisöt, keskinäinen luottamus ja kokemus siitä, ettei vaikeuksien keskellä tarvitse jäädä yksin. Olen itse saanut nähdä sekä sotilaspappina että aktiivireserviläisenä, kuinka suuri merkitys yhteisöllä ja toisista välittämisellä on silloin, kun kohtaamme epävarmuutta, menetystä tai pelkoa.
Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli lähtee siitä, ettei turvallista yhteiskuntaa rakenneta ainoastaan viranomaisten, puolustusjärjestelmän tai huoltovarmuuden varaan. Yhtä lailla sitä rakentavat ihmiset ja yhteisöt, jotka luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta, välittämistä ja vastuunkantoa. Sujuva arki ja osallisuuden kokemus luovat pohjan yhteiskunnalle, jolla on valmiudet selviytyä myös poikkeusoloista ja erilaisista häiriötilanteista.
Seurakunnat osana yhteiskunnan kriisinkestävyyttä
Parhaillaan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on käynnissä seurakuntavaalit, joissa valitaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi päättäjät seurakuntiin eri puolilla maata. Seurakunnat ovat ennen kaikkea hengellisiä yhteisöjä, mutta samalla jää helposti huomaamatta, kuinka laaja yhteiskunnallinen merkitys niillä on. Kirkossa kohdataan kaikenikäisiä – lapsia, nuoria, perheitä, yksin asuvia ja ikäihmisiä. Näin tarjotaan mahdollisuuksia vapaaehtoistoimintaan, tukea yksinäisille, apua kriiseissä ja tilaa merkityksellisille hetkille. Monella paikkakunnalla seurakunnat tarjoavat myös keskeisiä kokoontumistiloja ja pitävät yllä perinteitä sekä sukupolvien välistä yhteyttä.
Suomen Reserviupseeriliitto on nostanut vuoden 2026 seurakuntavaalitavoitteissaan esiin kolme kokonaisuutta: isänmaallisen perinteen vaalimisen, sankarihaudoista ja muistomerkeistä huolehtimisen sekä seurakuntien ja paikallisten maanpuolustustoimijoiden yhteistyön vahvistamisen. Tavoitteita yhdistää ajatus vastuusta, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Veteraanisukupolven väistyessä meidän tehtäväksemme jää huolehtia siitä, etteivät itsenäisyytemme historia, siihen liittyvät muistopaikat ja niiden välittämät arvot jää vain menneisyyden muistoiksi, vaan säilyvät merkityksellisinä tuleville sukupolville.
Vaalitavoitteissa katse on samalla vahvasti tulevaisuudessa. Ne painottavat seurakuntien roolia henkisen kriisinkestävyyden, eettisen toimintakyvyn ja paikallisen kokonaisturvallisuuden vahvistamisessa. Tätä tehtävää edistää toimiva yhteistyö seurakuntien, reserviläisjärjestöjen ja muiden paikallisten toimijoiden välillä. Yhdessä suunnittelemalla, paikallisia haavoittuvuuksia tunnistamalla ja niihin varautumalla vahvistetaan samalla luottamusta siihen, että kriisin hetkellä tarvittavat verkostot, osaaminen ja auttamisen voimavarat ovat käytettävissä.
Perinnöstä vastuuta ja toivoa tulevaisuuteen
Seurakuntien merkitys ei tyhjene yhteisöllisyyteen tai kokonaisturvallisuuteen. Kirkon perustehtävä on hengellinen: se pitää esillä kristinuskon sanomaa uskosta, toivosta ja rakkaudesta – ihmisarvosta ja lähimmäisestä välittämisestä. Varautumisen keskellä tarvitaan tilaa niille kysymyksille, joihin valmiussuunnitelmat eivät anna vastausta: Mikä kannattelee meitä silloin, kun omat voimat eivät riitä? Mistä löydämme toivoa menetyksen keskellä ja mikä lopulta on elämässä puolustamisen arvoista? Henkiseen kriisinkestävyyteen kuuluu kyky löytää merkitystä ja säilyttää toivo silloin, kun ympärillä oleva turvallisuus järkkyy.
Seurakunnat toimivat myös kansakunnan yhteisen muistin vaalijoina. Itsenäisyyspäivän ja puolustusvoimain lippujuhlan päivän jumalanpalvelukset, kansallinen veteraanipäivä, kaatuneitten muistopäivä, sankarihaudat ja muistotilaisuudet yhdistävät henkilökohtaisen surun, suomalaisen historian ja sukupolvien ketjun. Niiden kautta tiedostamme, ettei nykyinen itsenäisyytemme ole syntynyt itsestään, ja samalla kysymme, millaista vastuuta yhteiskunnan puolustaminen meiltä jokaiselta edellyttää.
Seurakuntien ja maanpuolustustoimijoiden yhteistyölle on siksi luonteva pohja. Eri puolilla maata tehdään jo paljon arvokasta seurakuntien, reserviläisjärjestöjen, veteraaniperinnettä vaalivien yhteisöjen ja muiden toimijoiden kesken. Tehtävät ja lähtökohdat ovat erilaiset, mutta molemmissa tarvitaan ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan aikaansa ja osaamistaan toisten hyväksi ja kantamaan vastuuta niin nykyisten kuin tulevien sukupolvien asioista. Näihin ohjaavat osaltaan Suomen Reserviupseeriliiton arvot – isänmaallisuus, vastuuntuntoisuus ja vapaaehtoisuus.
Miksi reserviläisen kannattaa äänestää?
Vastuun kantaminen yhteisestä hyvästä on jokaiselle reserviläiselle tuttu ajatus. Äänestäminen vaaleissa, oli kyse sitten valtiollisista vaaleista, kunnallisvaaleista tai seurakuntavaaleista, on yksi tapa kantaa tätä vastuuta. Nyt vaaleilla valittavat kirkon luottamushenkilöt tekevät tulevina vuosina oleellisia ratkaisuja siitä, mihin seurakunnissa panostetaan, miten niiden perustehtävää toteutetaan ja millaista yhteistyötä paikallisesti rakennetaan. Nämä valinnat vaikuttavat osaltaan vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja laajemmin koko kansalaisyhteiskuntaan.
Siksi seurakuntien tulevaisuudella on merkitystä reserviläiselle. Seurakuntavaaleissa ei ratkaista vain hallintoa ja rakenteita, vaan vaikutetaan siihen, millaiset seurakunnat tulevaisuudessa kantavat hengellistä ja yhteiskunnallista vastuutaan, vaalivat yhteistä perintöämme ja rakentavat toivoa vaikeina aikoina.
Reserviläinen, käytä siis ääntäsi seurakuntavaaleissa.
Tekstin on kirjoittanut sotilaspastori, reservin luutnantti Lasse Mäki. Kirjoittaja työskentelee Helsingin seurakuntayhtymän johtajan erityisavustajana Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa sekä sivutoimisena sotilaspappina Merivoimissa.
