Venäjän aloittama sota Ukrainassa on laittanut liikkeelle asioita. Länsimaat ovat yhdistyneet Venäjään kohdennettujen pakotteiden taakse, Suomi ja Ruotsi ovat hakeneet jäsenyyttä puolustusliitto Natosta, ja maanpuolustusjärjestöihin on tullut uusien jäsenhakemusten vyöry. Samalla kun MPK:n kurssit täyttyvät innokkaista maanpuolustajista aikaisempaa merkittävästi isompi osa suomalaisista reserviläisistä on päättänyt luopua reservin arvostaan ja suunnata täydennyskoulutukseen.
Yle uutisoi 14.5.2022, että lähes 2 800 ihmistä on hakenut vaihtoa reservistä siviilipalveluksen puolelle. Vertailun vuoksi viime vuonna toukokuun loppuun mennessä hakemuksia oli tullut 176 kappaletta. Hakemusten määrä on siis kasvanut viime keväästä lähes 1 500 prosenttia. Samassa jutussa todettiin, että myös suoraan siviilipalvelukseen hakeneiden määrä on kasvanut merkittävästi asevelvollisten keskuudessa.
Kun naapuri käy sotaa Euroopassa alkaa sotilasvalassa mutistut lupaukset konkretisoitua. Syvän rauhan aikana on päässyt unohtumaan, että A2 keltainen on todellista totta, jos oikein pahasti käy. Reserviläinen löytää itsensä pohtimasta omaa tehtäväänsä silloin, jos pilliin puhalletaan ja joutuu tekemään sen, mihin on isänmaaltaan koulutuksen saanut.
Siinä vaiheessa punnitaan käsitykset, kuten minä ja me.
Minä olen minä kaikkine yksilökeskeisine tarpeineni ja erikoisuuksineni. Ratkaisen arjessani ja juhlassani asioita sen mukaan, mikä itselleni sopii parhaiten. Elän lähtökohtaisesti minäkeskeistä elämää kaikkien kanssaihmisten keskellä.
Mutta jos meidän kansallinen turvallisuutemme vaarantuu, hylkään omat yksilölähtöiset tarpeeni ja teen sen, mitä minulle on opetettu maanpuolustuksesta, meidän kaikkien vuoksi. Minulle maanpuolustusvelvollisuus on esiintynyt lopun viimein aina ajatuksena meistä.
Puolustusvoimia markkinoidaan Suomen suurimpana kuntokouluna, sekä erimittaisena elämysseikkailuna nuorille miehille ja naisille. Tulisi kuitenkin olla päivän selvää mikä sen tarkoitus viime kädessä on: varmistaa, että me saamme elää kansakuntana miten me katsomme parhaaksi. Armeijassa on monia seikkailullisia, erityiseen eksklusiivisuuteen perustuvia piirteitä, mutta pelkästä kokeilunhalusta kenenkään ei palvelukseen tulisi lähteä – ei miehen, naisen tai muun. Itse pohdin jo asepalvelusaikana sitä, keiden kanssa pahimmassa mahdollisessa tapauksessa jakaisin taistelupoteron. Silloin olin hieman huolissani, nykyisessä sitoutuneiden reserviläisten muodostamassa sodanajan kokoonpanossani en. Pystyn luottamaan jokaiseen lähelläni olevaan kaveriin.
Suuret järistykset aiheuttavat aina kuohuntaa. Niin nytkin. Olemme joutuneet kahden pandemiavuoden ja nyt maantieteellisesti kohtuullisen lähelle tulleen sodan myötä punnitsemaan kykyämme ja tahtotilaamme. Niin kansana kuin yksilönä. Sitä, mitä me olemme valmiita tekemään uuden ja pelottavankin edessä.
Maanpuolustusvelvollisuus kuuluu meille kaikille. On hyvä, että niille, joista asevelvollisuutta ei ole toteuttamaan löytyy muita tehtäviä. Reserviläisen täydennyskouluttautuminen siviiliin, myönnettäköön, satuttaa jollain tavalla. Mutta siinä, missä kaveria saatettaisiin kaivata reserviläisarmeijan riveissä, yksilön osaaminen jää kuitenkin onneksi yhteiskunnan hyötykäyttöön. Ajatus kanssani saman peruskoulutuksen saaneen henkilön työstä yhteiskunnan muiden rattaiden pyörittämisessä tuntuu jopa lohdulliselta siihen nähden, että joutuisin pohtimaan saman henkilön käsitystä meistä tilanteessa, jossa sotaväki joutuu ponnistelemaan koulutuksensa mukaisissa tehtävissä. En kaipaa ennestään tunnistettua epävarmuutta joukkoihini, mutta uskon, että senkin pystyy valjastamaan hyvää tekeväksi voimaksi siviilissä.
Yhdessä me olemme kuitenkin enemmän. Yhdessä me olemme me.
Kirjaudu sisään
Tästä piiri- ja yhdistyssivujen hallintaan. Jäsenrekisteri löytyy Maanpuolustusrekisteristä (yhdistyksille) ja eAsiointipalvelusta (jäsenille).
