Suoritusmerkit reserviläisten käyttöön

Liittohallituksen jäsen Tatu Häkkinen kehotti blogissaan muistamaan ansioituneita toimijoita. Omassani sivuan
hieman tätä teemaa; muistamista ja motivointia, mutta eri näkökulmasta.

Puhun suoritusmerkeistä. Suomalaisesta järjestelmästä puuttuu käytännön tasolla reserviläisille jaettavat suoritusmerkit. Meillä on varusmiespalveluksen aikana jaettavat ampuma-, suunnistus-, juoksu- jne. merkkejä. Sen jälkeen näiden merkkien saaminen on käytännössä mahdotonta.

RESUL:lla on aikoinaan ollut oma suoritusmerkkijärjestelmänsä, mutta ainakaan vuonna 1993 alkaneen reserviläistoimintani aikana en ole nähnyt tai kuullut sitä käytettävän. Tutustuin eri urheilulajeille annettuihin suoritusrajoihin. Merkin saavuttaakseen tuloksen pitäisi olla sitä tasoa, että finaalipaikka Kalevan kisoissa olisi selviö. Rajat eivät ole siis suunniteltu aktiivisesti liikuntaa harrastavalle reserviläiselle, vaan kilpaurheilijoille. Systeemi on aikansa elänyt ja siksi varmaankin hiipunut.

Miksi näitä merkkejä pitäisi sitten ylipäätään jakaa? Minusta on sangen eriskummallista, että Puolustusvuoimat on asettanut erilaisia liikunnallisia (Cooper, lihaskunto) vaatimuksia kenttäkelpoisuuden osoittamiseksi, mutta ei varsinaisesti järjestelmää, jossa yksittäinen taistelija voisi osoittaa ulkoisesti suoritteensa ja kelpoisuutensa. Toki tieto kirjataan PV:n tietojärjestelmään ja kuntotestitapahtumaan osallistumisesta voi saada kh-päivän. Hyviä asioita, mutta motivoivatko ne reserviläistä liikkumaan? Väitän että ei, ei ainakaan suuressa mittaluokassa riittävästi.

Kentältä saamani palauteen perusteella tällainen pieni suoritusmerkki toisi tavoitteelliseen liikuntaan selkeästi enemmän kiinnostusta. Mitään uutta järjestelmää ei siis tarvittaisi, vaan joko PV:n tai RESUL:n merkkijärjestelmän kriteerit tulisi muuttaa vastaamaan kenttäkelpoisuudelle asetettuja vaatimuksia. Pieni metallinen rintamerkki suoritteesta ei ole varmaankaan kustannuskysymys. Esimerkiksi Saksassa se maksetaan itse ja kustannus on noin 10–20 euron luokkaa.

Saksa on mielestäni muutoinkin hyvä esimerkki maasta, jossa tämä asia on hoidettu hyvin. Erilaisista taistelijan osaamista mittaavista kursseista (kestot vaihtelevat päivistä viikkoihin ja jopa kuukausiin) on suoritettavissa reservissä ja hyväksytyistä suoritteesta annettaan hiha- tai rintamerkki. Ampumataitotestin voi suorittaa vain kerran vuodessa ja jos esim. kultaisen tason saavuttaa 5/10 kertaa, niin tästä tulee lisämerkintä. Jokainen voi siis nähdä, että kyseinen henkilö on esim. saavuttanut parhaimman tason 10 vuoden ajanjaksolla. Meidän ampumataitomerkkimme kertoo, että 20 vuoden ikäisenä on kerran osunut kohdilleen. Tai juossut silloin 3000 m Cooperissa. Mikähän mahtaa olla 35 vuotiaan taistelijan osumatarkkuus ja juoksukunto?

Vastaava järjestelmä löytyy Saksassa myös liikuntapuolella. Se on Olympiakomitean laatima ja mittaa voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja ketteryyttä. Viiden vuoden ikäportain henkilöt 15–90 vuoden ikähaarukassa voivat suorittaa tämän liikuntamerkin (pronssi/hopea/kulta). Vaatimustaso muuttuu siten, että se ottaa huomioon niin sukupuolen, kuin myös iän.

Esimerkki onnistuneesta tapahtumasta ja kannusteesta löytyy lähempääkin: RESUL:n etäsotilasmarssi heinäkuulta. Tapahtuma oli menestys. Varustelekan huhtikuussa järjestämästä tapahtumasta oli kopioitu elementtejä esim. suorituksesta saatava batch. Kannusteeksi pidemmille matkoille osallistumiseen oli tehty fiksusti neliportainen järjestelmä, jossa batchin väri muuttuu tehdyn matkan myötä. Pieni asia, mutta tärkeä! Jokainen näkee, oletko kävellyt 10, 40, 100 vai peräti 160 kilometriä!

Tiedän, että reserviläiskenttä ja PV ovat käyneet keskustelua työryhmässä aihepiiristä. Vastustajien perustelut ovat jääneet itselleni epäselväksi. Merkkijärjestelmä olisi jo meillä olemassa, tarvittaisiin vain laji- ja raja-arvojen uudelleen määrittely. Minusta on järkevää, mikäli voimme hyvinkin kustannustehokkaalla (jopa suorittajan itsensä kustantamalla) tavalla motivoida reserviläisiämme liikkumaan ja pitämään kenttäkelpoisuudestaan parempaa huolta.

 

Jyri Vilamo – majuri res
Liittovaltuuston varapuheenjohtaja