Kuva: Suomen Reserviupseeriliitto Teksti: Reserviupseeriliitto

Upseerioppilaan tervehdys

Hyvät reserviupseerit,

Kurssi 257 alkoi marraskuussa päämääränään tuottaa uusi joukko reserviupseereita Suomelle. Kurssi on edennyt mallikkaasti loppusuoralle ja mitä varmimmin arvoisaan joukkoonne kotiutuu 17.6. uusi sukupolvi reserviupseereita.

Nyt kurssilla olevat ovat pääsääntöisin -01 ja -00 ikäluokkaa. Kirjoitan sukupolviemme tutustumisen vuoksi ja keskustellakseni ajastamme ja sen muutoksista reserviupseerille.

Ajastamme
Aikamme suuri kyky on kyseenalaistaa sääntöjä. Se on luonut vapautta ja epätietoisuutta. Meillä ei ole enää vanhaa totuutta, jonka kaikki jakavat. Toisaalta ei meillä ole uuttakaan. Olemme välitilassa ilman varmuutta kuinka asennoitua maailmaan. Liberaali janoaa vapauden tuomia uusia mahdollisuuksia, konservatiivi sanoo, että kaikki vanhassa ei ollut huonoa, ei hajoteta sitä!

Nyt RUKissa oleva ikäluokka on ensimmäisiä, jotka ovat aina olleet internetissä. Kasvoimme jakaen netin välityksellä monet meille tärkeät asiat muun maailman kanssa. ’’Me’’ on koko ajan enemmän kansainvälinen yhteisö, joka puhuu toistensa kanssa sosiaalisessa mediassa ja foorumeilla. Synnyimme kuplaan, joka on syntynyt kyvystä kyseenalaistaa rajoja, nähdä entinen vieras toinen samanlaisena kuin itse.

Samalla, kun nuoret ovat enemmän kansainvälisiä, havaittavissa on irtaantumista omasta kulttuuriperinnöstä. Nuoret suhtautuvat epäilevästi omaa perintöään ja isänmaallisuutta kohtaan. He aistivat sen vaativan heitä erottamaan itsensä kansainvälisyydestä ja yhteenkuuluvuudesta muiden kanssa. He pelkäävät jäävänsä paitsi tämän isähahmon kanssa, joka valtio on.

Ainakin Itä-Suomessa on sanonta ’’ei ole mistään kotoisin’’. Sitä viljellään, kun kilpailevat karjalanpiirakat ei ole olleet jonkun mieleen, mutta sanontaan kätkeytyy jotain painavaa. Tunne anonyymiydestä, värittömyydestä, tylsyydestä ja löysyydestä.

Elämä valtamedian keskellä irrallaan omista juurista ei ole mistään kotoisin. Vaikka siihen liittyy koulutuksen arvostaminen ja uuden tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentaminen, se on kulttuurillisesti huonoa. Kevytmielistä, tyhjää, ennalta-arvattavaa; kovempaa, isommin ja räikyvämmin, koska emme mene eteenpäin vaan olemme juuttuneet rikkomaan rajoja. Tämä juontaa juurensa edellä mainitusta kyvystämme kyseenalaistaa. Uskomme nyt, että rajat ovat ihmisen ja sattumien mielivaltaisia luomuksia. Niitä voi rikkoa, koska niiden takana ei seisokaan mitään suurempaa ylläpitämässä niitä. Jumiin niiden rikkomiseen me jäimme, koska vaadimme, että jonkun totuuden on löydyttävä. Pohjimmiltamme pelkäämme, sillä jos mitään suurempaa ei löydy niin teoistamme puuttuu kantava voima, ajaudumme lopulta karille ja kärsimme.

Minun Suomi
Toivon, että kasvamme koko ajan globaalimmaksi, koska ongelmat ja mahdollisuudet ovat globaaleja. Haluan kuitenkin ja tunnen, että meillä on sielläkin tarve ”olla jostain kotoisin”. Meidän pitää löytää tapa olla globaali suomalainen.

Luulen, että sukupolveni koittaa ratkaista juuri tätä, löytää uuden tavan olla suomalainen muiden kansojen kanssa. Sitä olisi hienoa puolustaa. Sotilas ei puolusta vain maa-aluetta vaan aatetta, jota sen rajat suojelevat. Haluamme puolustaa suomalaisuutta ja yhteenkuuluvuutta muiden välillä. Siinä olisi aiempien sukupolvien perintö, mutta se tuntuisi myös henkilökohtaiselta ja omalta.

Tätä painottaa jopa huvittavan yleiset brändäykset kaavalla ”Sinun tämä, sinun tuo”. S-marketin #Sinun, Helsingin My Helsinki, Telian Minun Telia jne. Olemme eriytyneet yhteiskunnan rakenteista, ne vain eivät tunnu omalta. Yhteiskunnassamme on aito tarve uudistua ja luoda jotain, joka tuntuu omalta.

Tarkoitukseni oli, että tunnette paremmin nuoria tulevia reserviupseereita ja sitä muutosta, jota he hakevat. Ja, ehkä pelkistetysti, eteemme työntyvän globalismin hyviä ja huonoja; yhteenkuuluvuutta ja kulttuurillista kriisiä.

Uskon, että itse reserviupseerius pysyy samanlaisena kuin ennenkin. Reserviupseereita koulutetaan johtamaan joukkoja sodassa. Rauhan aikana he ovat tietenkin vapaita tekemään pitkälti mitä haluavat. Koen kuitenkin, että koulutus luo meitä myös vapaalla, yhteiskunnan toimijoina koskettavan asenteen, jota kutsun sitoutumiseksi suomalaisuuteen.

RUK on sitoutumista suomalaisuuteen.
RUK täytti viime vuonna 100 vuotta ja RUL juhlii 90-vuotis juhlapäiväänsä tänä vuonna. Haluan liittää meille tärkeän RUK-museon tuotteista oheen esitelmän. Esimerkiksi RUK-lippiksen kanssa juhlapäivien viettäminen on huomattavasti tyylikkäämpää ja miksei tutustua 100 vuotiseen historiaan RUK 100-kirjan kautta. RUK-kauppaan pääsee tästä.

RUK:n oppilaskunnan historiajaoston puheenjohtaja,
Upseerioppilas Ville Lähetkangas