Ampumatoimintaa säätelevän lainsäädännön kehitystyö jatkuu. Seuraavassa vaiheessa tarkastelussa on ampumaratalaki sekä tehokkaimpia ilma-aseita ja eräitä jousiaseita koskevan lainsäädännön uudistaminen. Samassa yhteydessä selvitetään myös kaasusumuttimien käyttöturvallisuutta koskevien säännösten uusimistarve. Työlistalla on lisäksi ampuma-aseiden säilyttämistä koskevan säännöstön mahdolliset tarkistukset.
Samanaikaisesti puolustushallinto selvittää puolustusvoimien ampumaratojen tulevaisuutta. Tällä hetkellä puolustusvoimien käytössä on 49 ampumarata-aluetta, joilla on yhteensä 200 erillistä ampumarataa. Puolustusvoimat on ilmoittanut, että kaikkia rata-alueita ei tulevaisuudessa kyetä ylläpitämään. Arvio on, että puolustusvoimat luopuu noin kymmenestä ampumarata-alueesta. Isojen varuskuntien yhteyteen jää varmasti myös ampumaratoja. Lakkautettavien varuskuntien kohdalla päätös tehdään tapauskohtaisesti. Käyttömäärien lisäksi päätöksentekoon vaikuttaa mm. ympäristöseikat sekä ratojen sijaintikuntien suhtautuminen ratoihin.
Puolustusvoimien rataverkoston harveneminen on reserviläisten ampumatoiminnan kannalta äärimmäisen huolestuttavaa, koska niillä pystyy ampumaan myös rk-kaliiperisilla kivääreillä ja isoilla pistooleilla. Puolustusvoimien rataverkoston kattavuutta ei voi tarkastella pelkästään talousasiana. Pv:n ampumaratoja tarvitaan niissäkin maakunnissa, joissa ei ole varuskuntia. Ilman ratoja ei onnistu maakuntakomppanioiden kouluttaminen, MPK:n sotilaallisten kurssien pitäminen tai reserviläisten omaehtoinen ampumataidon ylläpitäminen. Niin kauan kun puolustusratkaisumme perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin, on puolustusvoimien ampumarataverkoston oltava riittävän tiheä ja koko maan kattava. Vaikka se jotain maksaakin.
Puolustusvoimien ampumaratojen ja isojen maakunnallisten ampumakeskusten lisäksi tarvitaan myös runsaasti pienempiä ampumaratoja ja -paikkoja. Ne ovat laajan ja säännöllisen ampumaharrastuksen ehdoton edellytys. Näidenkin toiminta tulee toki olla säädeltyä ja valvottua, mutta niiden toimintaa ei saa uhata liian raskailla lupa- ja valvontamenettelyillä. Pienimpien ampumaratojen kohdalla varmaankin riittää kevyempi ilmoitusmenettely varsinaisten, kalliiden ja monimutkaisten ympäristölupien sijaan. Tämä vaatii sitä, että ampumaradat pystytään luokittelemaan toiminnan laajuuden perusteella.
Vanhimmat ampumaratoja koskevat säännökset ovat peräisin autonomian ajalta. Ampumaratalainsäädännön saattaminen ajan tasalle onkin ehdottoman tärkeää. Yhtä tärkeää on se, että työ tehdään hyvässä yhteistyössä ympäristölupia koskevan uudistustyön kanssa. Tällä hetkellä ampumaratojen ympäristölupien kohdalla on ongelmia sekä ohjeistuksessa itsessään että niiden liian vaihtelevissa tulkinnoissa maan eri puolilla. Ohjeiden ja tulkintojen pitää olla kohtuullisia ja ymmärrettäviä ja niitä pitää tulkita samalla tavalla joka puolella Suomea.
RUL:n tavoitteet ampumatoiminnan osalta ovat ennallaan. Suomessa on jatkossakin oltava mahdollisuus harrastaa vastuullista, turvallista ja monipuolista ampumatoimintaa. Se vaatii meidän vastuullisten harrastajien lisäksi toimivaa lainsäädäntöä ja kattavaa ampumarataverkostoa.
Kirjaudu sisään
Tästä piiri- ja yhdistyssivujen hallintaan. Jäsenrekisteri löytyy Maanpuolustusrekisteristä (yhdistyksille) ja eAsiointipalvelusta (jäsenille).
