Teksti: Janne Kosonen

Joukkuepeliä ja vastuutehtäviä

Kyky kantaa vastuuta on yksi hyvän johtajan ja hyvän alaisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Keskeinen syy, miksi meidät reserviupseerit on nuorina varusmiehinä valittu johtajakoulutukseen, on juuri vastuunkantokyky. Se on myös yksi eri joukkuelajien kapteeneja yhdistävä tekijä. Läheskään aina urheilujoukkueen kapteeniksi ei valikoidu joukkueen paras, vaan joukkueen luotettavin pelaaja. Se kaveri, johon muut pelaajat kääntävät katseensa silloin, kun peli ei kulje. Se joka vaatii itseltään vähän enemmän kuin mitä muilta vaaditaan. Se joka jaksaa tiukossakin paikossa pitää peliajatuksen selkeänä ja tappionkin hetkellä jaksaa valaa uskoa oman joukkueen menestykseen ja parempaan tulevaisuuteen.

Kovin kliseiseen sanontaan ”Ketju on yhtä vahva, kuin mitä on sen heikoin lenkki”, sisältyy vahva kokemuksen tuoma viisaus. Joukkuepelissä tarvitaan jokaista pelaajaa. Samoin sotajoukko, ryhmästä prikaatiin tarvitsee jokaista sotilastaan. Jokaisella toimijalla ei voi, eikä pidäkään, olla samanlaiset tehtävät tai vastuut. Tärkeää ei ole se, mitä paikkaa pelaat tai millaiset merkit sinulla on kauluslaatoissa. Tärkeää on se, että jokainen pyrkii tekemään oman tehtävänsä mahdollisimman hyvin. Vain silloin joukkue tai sotajoukko voi menestyä.

Vastuunkantajia tarvitaan myös varmistamaan, että reserviupseeritoiminta pysyy aktiivisena. Yhdistysten ja piirien vastuutehtäviin haluavista ei yleensä muodostu kovinkaan pitkää jonoa. Työelämän kiireet, perhe ja muut harrastukset vaativat oman aikansa myös meidän vapaaehtoisen maanpuolustuksen aktiivien kohdalla. 

Haaste on erityisen suuri niillä paikkakunnilla, joiden reserviupseeriyhdistyksissä väki vähenee. Väestön ikääntyminen ja aktiivi-ikäisen väestön keskittyminen suuriin kasvukeskuksiin on osa suurta suomalaista demografista muutosta. Se on valitettavaa, mutta kovin nopeasti tätä isoa trendiä ei pystytä kääntämään.

Jatkossakin tarvitsemme joka puolelle maata toimivia yhdistyksiä ja aktiivisia piirejä. Yksi reserviupseeritoiminnan vahvuuksista on monipuolisen toiminnan lisäksi hyvin toimiva järjestökone. Kiitos siis teille kaikille aktiivitoimijoillemme ja vastuunkantajille, jotka pidätte koneen käynnissä.

Toistan jo aikaisemmin kirjoittamani, että jatkossa meidän pitää pystyä tekemään yhdistystenkin vastuutehtävistä enemmän ihmisen kokoisia. Siis sekä kestoltaan että tehtäväkuvaltaan rajallisia urakoita. Ei ole kenenkään etu, että yhdistyksessä kaikki tehtävät kasautuvat vuosikausiksi vain puheenjohtajan ja sihteerin harteille.

Tehokas työnjako eri toimijoiden kesken sekä keskittyminen yhdistyksen kaikkien mielekkäimpiin tehtäviin ovat osa toiminnan jatkumisen turvaamista. Laadun pitää korostua lukumäärän sijasta myös yhdistysten järjestämissä tapahtumissa. Yhteistyötä alueen muiden toimijoiden kanssa kannattaa hyödyntää mahdollisimman hyvin.

Valinta liiton vastuutehtäviin ensi vuodelle tapahtuu liittovaltuuston syyskokouksessa, joka pidetään 24.11. Helsingissä. Kokouksessa valitaan liitolle varapuheenjohtajat ja liittohallitus sekä liittovaltuustolle puheenjohtajat. Päättäjien lisäksi liitto tarvitsee aktiivisia ja osaavia jäseniä myös toimikuntiinsa. Tarjolla on haastavia näköalapaikkoja mm. koulutus-, järjestö- ja varautumistoimintaan sekä talouteen. Lisätietoja näistä tehtävistä saa liiton toimistosta.

Vuosi 2019 on RUL:n liittokokousvuosi. Turussa ensi vuonna marraskuun puolessavälissä kokoontuva liittokokous pääsee valitsemaan liitolle uuden puheenjohtajan. Mikko Halkilahti kertoi jo edellisen liittokokouksen yhteydessä Lappeenrannassa, ettei ole käytettävissä liiton puheenjohtajan tehtävään kolmannelle kaudelle. Tarjolla on siis RUL-joukkueen tärkein yksittäinen tehtävä. Uskon ja toivon, että ehdolle asettuu taas useita osaava joukkuepelaajia ja vastuunkantajia.