Kesän alussa posti toi harvinaislaatuisen vihreäpainoisen kirjeen, jota käskyksikin on joidenkin muisteluiden mukaan kutsuttu. Tuo viimeaikana niin uhanalainen, mutta ehdottoman odotettu vieras, saattaa jatkossa kolahtaa yhä useammankin postilaatikkoon, sillä ensi vuonna puolustusvoimat on luvannut palauttaa kertausharjoituspäivät ”normaalille” tasolle.
Puolustusvoimauudistuksen myötä tulevien uusien paikallispataljoonien esikuntien rungot ovat jo päässeet suunnitteluharjoituksiin ja syksyn aikana ainakin pataljoonien yksiköiden johto on käsketty harjoituksiin. Tämä on hyvä alku, toivottavasti jatkoa seuraa ensi vuonna. Isona kysymysmerkkinä kuitenkin on se, miten paljon paikallisjoukkoja loppujen lopuksi tullaan harjoittamaan tulevina vuosina. Riittäkö kovia kertausharjoituksia paikallisjoukoille vai koulutetaanko paikallispataljoonat vapaaehtoisilla harjoituksilla? On selvää, että kertausharjoitusten painopiste tulee olla iskukykyisillä operatiivisilla ja taistelutehtäviä suorittavilla alueellisilla joukoilla, mutta uskottavuuden kannalta tarvitaan niitä kovia harjoituksia myös paikallistason joukoille.
Kertausharjoitusten matalalentokautta on kestänyt kolmisen vuotta. Tuona aikana normaalista kertausharjoituskierrosta on jäänyt vaille koulutusta noin 65000 reserviläistä. Pahimmassa tapauksessa meille on muodostunut operatiivisiin joukkoihin osa, joka ei tule sijoitusaikana koskaan saamaan kertauskoulutusta omaan sodan ajan tehtävään. Onko tämä uskottavaa puolustusta? Mielestäni ei. Olen kuitenkin vielä enemmän huolissani niistä sodan ajan johtajista, joiden vastuulla on se oma joukkue. On vastuutonta velvoittaa nuoria johtajia vaativaan tehtävään ilman asianmukaista koulutusta. Puolustusvoimien tulisikin tarkasti seuloa nuoret sodanajan johtajat läpi ja varmistaa heidän koulutustasonsa heti ensi vuoden aikana.
Kun alle 35-vuotiaat reserviläiset ovat sijoitettuna operatiivisiin ja alueellisiin joukkoihin, jää meille vanhemmille mahdollisuus saada sijoitus pääosin vain paikallispataljoonista. Aluetoimistot ovat ilmeisesti jo sijoittaneet henkilöstön paikallispataljooniin, vaikka meidän reserviläisjärjestöjen tehtäväksi suunniteltiinkin tukea aluetoimistoja henkilöstön sijoittamisessa. Myös reserviläisten siviilikoulutus, työkokemus ja harrastukset sekä omaehtoisuus piti rekrytoidessa ottaa huomioon. Tietääkseni tätä ei ainakaan tässä vaiheessa huomioitu, toivotaan että asia jatkossa korjaantuu.
Paikallisjoukkojen tehtävänä on hoitaa paikallistasolla mm. kohteiden suojausta, toimintojen turvaamista, perustamista, alueen valvontaa ja viranomaisten tukemista. Näiden konkreettisten tehtävien lisäksi paikallisjoukoilla on myös yhteiskunnallisesti maanpuolustustahtoa ylläpitävä vaikutus. Monessakaan maakunnassa, saatikka yksittäisillä paikkakunnilla, harmaata tai nykyisin paremminkin pikkelssinväriä näkyy katukuvassa varsin harvoin. Jotta yhteiskunta ei täysin vieraantuisi maamme puolustajista, olisi tärkeää että puolustusvoimat näyttäisi väriä jokaisessa maamme kolkassa aina silloin tällöin. Paikallisjoukkojen tehtävät sijoittuvat keskelle yhteiskuntaa, joten siellä tulisi myös joukkojen harjoittelun näkyä.
Vuoden vaihteessa monen sa-sijoitus purkautuu. Jos kuitenkin ikäsi ja kenttäkelpoisuutesi puolesta koet olevasi edelleen palveluskelpoinen ja motivaatiota riittää myös vapaaehtoiseen ja omaehtoiseen kouluttautumiseen, kannattaa olla aktiivisesti yhteydessä omaan aluetoimistoon. Uskon, että hyville miehille ja naisille edelleen löytyy paikka myös tässä uudessa organisaatiossa.
Mikko Halkilahti
Puheenjohtaja
Suomen Reserviupseeriliitto
Kirjaudu sisään
Tästä piiri- ja yhdistyssivujen hallintaan. Jäsenrekisteri löytyy Maanpuolustusrekisteristä (yhdistyksille) ja eAsiointipalvelusta (jäsenille).
